Siirry pääsisältöön

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

 

Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua.

Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua.

Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". Suomenruotsalainen Siri von Essen oli August Strindbergin ensimmäinen vaimo. Sirille itselleen avioliitto oli toinen. Hän erosi ensimmäisestä miehestään, joka eli säntillistä elämää militäärinä ja toteutti Augustin tuella haaveensa näyttelijättären urasta.

Strindberg oli kuitenkin melkoisen kiivas luonne ja mieleltään epätasapainoinen, eikä avioliitto ollut helppo. Lapsiakin syntyi, joiden myötä Siri joutui luopumaan urastaan. Erottuaan Augustista Siri sai taloudellista apua ystävältään, tanskalaiselta kirjailijalta Marie Davidilta ja naiset asuivat myös pitkään samassa taloudessa. Mutta olivatko naiset myös rakastavaisia, kuten August raivoissaan väitti? Lena Einhorn, itsekin homoseksuaali, antaa tässä esikoisromaanissaan Sirin ja Marien jakaa keskenään myös vuoteen.

Lena Einhornia olen lukenut aiemminkin, mm. hänen Greta Garbosta kirjoittamansa biofiktion. Ja sama teema siinäkin, sillä Gretan ja opiskelukaverin Mimi Pollackin suhteen syvyydestä on spekuloitu. Einhornin kirjoista välittyy laaja perehtyminen arkistoihin ja elämäkerrallisiin faktoihin ja mikä tärkeintä, Einhorn ei sorru jaarittelemaan, kuten niin harmillisen monessa muussa historiallisessa romaanissa. Lämmin suositus siis Lena Einhornille!

Kotiin palattuani piti jo kiireesti lukea loppuun kirjastokirja, jonka eräpäivä oli ollut ja mennyt. Ruotsin television ilmastokriisiin erikoistunut toimittaja Erika Bjerström sai lopulta tarpeekseen vihakommenteista ja uhkaviesteistä ja sanoutui irti työstään. Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan "Demokratia kuolee kuumuudessa" hän ruotii tapahtunutta ja sitä kuinka hän jäi yksin myös työyhteisössään.

Kun Greta-kuume oli vaihtunut oikeistopopulistien yhä kasvavaan aggressioon, myös uutistoimitukset alkoivat muokata uutisiaan "klikkimyönteisimmiksi". Ihmiset eivät jaksa enää lukea ilmastokriisistä... Mutta tarkoittaako se, että aiheesta ei pidä enää uutisoida?

Bjerströmin kirja avaa hyvin nykytilannetta ja sitä missä pisteessä ollaan. Samalla kun Kiina mennä porskuttaa eteenpäin uuden vihreän teknologian tiellä, me länsimaat työnnämme päätä yhä syvemmälle pensaaseen. "Miten niin muka ilmasto lämpenee, täällähän on taas ihan kunnon talvi??"

Bjerström kysyykin aihellisesti, onko ainoa tie maapallomme pelastamiseen Kiinan kaltaisten diktatuurien tie. Demokraattiset prosessit vievät aivan liian paljon aikaa ja päätöksenteko hukkuu lopulta hiusten halkomiseen.

Paljon ajatuksia herättävä kirja!


***

Juli Zeh: Über Menschen (2022) 

Lena Einhorn: Siri (Norstedts 2011)

Erika Bjerström: Demokratin dör i hettan (Fri Tanke, 2025)

***

Ja paljon uusia ajatuksia herätti myös Berliini! Kieltenopiskeluhan ei ole pelkästään kieliopin ja sanojen tankkaamista. Se on parhaimmillaan myös uusien ajatusten, kohtaamisten ja ymmärrysten tankkaamista. Kaikkia näitä saan nyt sulatella loppuvuoden ajan. 

Enkä muuten edelleenkään kyllästynyt Berliiniin, takaisin on mentävä!






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Leena Laurila 31/1/26 15:10

    Sinulla on riittävästi ambitioita ja reipasta asennetta tuossa saksan opiskelussa. Etkä ilmeisesti joutunut kokemaan mitään kielten sekamelskaa päässäsi 3 viikon aikana. Minulla oli sellainen kurja vaihe vuosia sitten 3 viikon italian kurssin aikana Bolognassa. Vaikutti kuin kaikki kielet olisivat keskivaiheilla kurssia kadonneet päästäni. Se meni ohi, mutta oli jotenkin inhottava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee31/1/26 16:38

      Hihi, viimeisellä viikolla alkoi kyllä mennä saksa ja ruotsi iloisesti sekaisin. Alkoi aivot ylikuumeta :) Mutta tämä oli kyllä hieno reissu, nautin täysillä siitä että sain uppoutua kieleen ilman mitään arkisia häiriötekijöitä. Menen ehdottomasti uudestaan!

      Poista
  2. Anki1/2/26 09:05

    Kieltä oppii vain puhumalla. Olin aikoinaan kesävaihdossa Potsdamissa ja kyllähän se paransi kielitaitoa ja nimenomaan puhumista aivan todella paljon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...
9 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää

Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

  Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen -   suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa. Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallis...
10 kommenttia
Lue lisää

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...
12 kommenttia
Lue lisää

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää