Siirry pääsisältöön

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

 

Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin.

Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat:

TAKINKÄÄNTÖ

Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään...

NOSTALGIATRIPPI

Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha!

KAUNEIN KANSI

Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut.

JALAT ALTA -LUKUKOKEMUS

Tämä kirja jakaa lukijansa vahvasti, itse pidin erittäin paljon!

SAINPAS LUETTUA

Tämän kirjan lukeminen oli iso saavutus, mutta tunsin vahvasti, että Miki Liukkoselta tulisi nyt lukea ainakin yksi teos. Harmi vain, että aloitin sieltä vaikeammasta päädystä.

YLLÄTTÄJÄ

Löysin kirpparilta Erica Jongin teoksen, jonka luettuani imuroin paikalliset kirjastoni kaikesta mitä Jong on kirjoittanut. Kaupan päälle luin vielä Jongin tyttären tuoreen kirjan nyt jo dementoituneesta äidistään, joka heittikin koko stoorin lopuksi aivan päälaelleen. 

PARAS SEURALAINEN

Seela Sellan tarinointia olisin lukenut kevyesti vielä toiset 600 sivua!

OLISI PITÄNYT JÄTTÄÄ LUKEMATTA

Olen suuri Joan Didion -fani ja tiedän hänen olleen hyvinkin ristiriitainen persoona. Mutta tässä Lili Anolikin kirjassa on aivan liikaa pahansuopuutta ja ilkeää juoruilua ja kaduin lopulta, että olin ylipäänsä tarttunut kirjaan. 

KIRJA, JONKA HALUAN LUKEA UUDESTAAN

Petri Tammisen ytimekäs ja tarkoin punnittu teksti kätkee niin paljon rivien väliin, että tämä on ehdottomasti jossain vaiheessa luettava uudestaan.

VUODEN VAIKUTTAVIN KIRJA

Tämä japanilaisen Michiko Aoyaman kirja saattaa olla se teos, joka lopulta muutti vuoden aikana lukemistani kirjoista eniten omaa ajatusmaailmaani. Luin kirjan alkuvuodesta ja olen palannut siihen ajatuksissani monen monta kertaa. 


***

Vuosi 2026 alkaa kohdallani jännittävästi, sillä toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja lähden kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Blogissani saattaa olla siis tammikuussa hiljaista, mutta instassa on luvassa tuoreita Berliinin tunnelmia!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026, KIRJAYSTÄVÄNI! 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Margit30/12/25 13:14

    Enpä ollut lukenut yhtään esille nostamistasi kirjoista. Sain vinkkejä.
    Hyvää Berliinin-matkaa ja onnea opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee30/12/25 20:17

      Ja ehkä myös pari vinkkiä kirjoista, joita ei kannata lukea 😅

      Poista
  2. Mai Laakso31/12/25 08:21

    Hyvää uutta lukuvuotta ja ihanaa reissua Berliiniin <3

    VastaaPoista
  3. Marjatta Mentula31/12/25 12:35

    Tässä on useampi tuttu kirja. Tuo Lili Anolikin Didion & Babitz alkoi tietenkin kiinnostaa.
    Hyvää opintomatkaa ja muuta hyvää ensi vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee31/12/25 13:20

      Haha, kirjan aihe on todella kiinnostava mutta toteutus kehno 🫤 Kirjan kirjoittaja on estoitta Babitzin puolella, joten Didion saa kuulla kunniansa. En oikein edes ymmärrä, miksi Didion oli vedetty tähän soppaan mukaan. Todennäköisesti siksi, että Babitzin on ihan kiinnostava henkilö mutta ei kuitenkaan niin kiinnostava, että olisi riittänyt yksinään kirjan aiheeksi. Siksi tässä on sitten mukana kaikki Even Joania kohtaan tuntemat kaunat...

      Poista
  4. Anki4/1/26 09:54

    Hyvää Berliinin-matkaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee26/1/26 17:50

      Kiitos Anki!! Nyt jo kotona, onnistuneen matkan jälkeen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...
19 kommenttia
Lue lisää

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...
3 kommenttia
Lue lisää

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...
19 kommenttia
Lue lisää

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet). Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland... Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista. Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henki...
13 kommenttia
Lue lisää