Siirry pääsisältöön

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

 

Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin.

Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat:

TAKINKÄÄNTÖ

Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään...

NOSTALGIATRIPPI

Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha!

KAUNEIN KANSI

Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut.

JALAT ALTA -LUKUKOKEMUS

Tämä kirja jakaa lukijansa vahvasti, itse pidin erittäin paljon!

SAINPAS LUETTUA

Tämän kirjan lukeminen oli iso saavutus, mutta tunsin vahvasti, että Miki Liukkoselta tulisi nyt lukea ainakin yksi teos. Harmi vain, että aloitin sieltä vaikeammasta päädystä.

YLLÄTTÄJÄ

Löysin kirpparilta Erica Jongin teoksen, jonka luettuani imuroin paikalliset kirjastoni kaikesta mitä Jong on kirjoittanut. Kaupan päälle luin vielä Jongin tyttären tuoreen kirjan nyt jo dementoituneesta äidistään, joka heittikin koko stoorin lopuksi aivan päälaelleen. 

PARAS SEURALAINEN

Seela Sellan tarinointia olisin lukenut kevyesti vielä toiset 600 sivua!

OLISI PITÄNYT JÄTTÄÄ LUKEMATTA

Olen suuri Joan Didion -fani ja tiedän hänen olleen hyvinkin ristiriitainen persoona. Mutta tässä Lili Anolikin kirjassa on aivan liikaa pahansuopuutta ja ilkeää juoruilua ja kaduin lopulta, että olin ylipäänsä tarttunut kirjaan. 

KIRJA, JONKA HALUAN LUKEA UUDESTAAN

Petri Tammisen ytimekäs ja tarkoin punnittu teksti kätkee niin paljon rivien väliin, että tämä on ehdottomasti jossain vaiheessa luettava uudestaan.

VUODEN VAIKUTTAVIN KIRJA

Tämä japanilaisen Michiko Aoyaman kirja saattaa olla se teos, joka lopulta muutti vuoden aikana lukemistani kirjoista eniten omaa ajatusmaailmaani. Luin kirjan alkuvuodesta ja olen palannut siihen ajatuksissani monen monta kertaa. 


***

Vuosi 2026 alkaa kohdallani jännittävästi, sillä toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja lähden kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Blogissani saattaa olla siis tammikuussa hiljaista, mutta instassa on luvassa tuoreita Berliinin tunnelmia!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026, KIRJAYSTÄVÄNI! 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Margit30/12/25 13:14

    Enpä ollut lukenut yhtään esille nostamistasi kirjoista. Sain vinkkejä.
    Hyvää Berliinin-matkaa ja onnea opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee30/12/25 20:17

      Ja ehkä myös pari vinkkiä kirjoista, joita ei kannata lukea 😅

      Poista
  2. Mai Laakso31/12/25 08:21

    Hyvää uutta lukuvuotta ja ihanaa reissua Berliiniin <3

    VastaaPoista
  3. Marjatta Mentula31/12/25 12:35

    Tässä on useampi tuttu kirja. Tuo Lili Anolikin Didion & Babitz alkoi tietenkin kiinnostaa.
    Hyvää opintomatkaa ja muuta hyvää ensi vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee31/12/25 13:20

      Haha, kirjan aihe on todella kiinnostava mutta toteutus kehno 🫤 Kirjan kirjoittaja on estoitta Babitzin puolella, joten Didion saa kuulla kunniansa. En oikein edes ymmärrä, miksi Didion oli vedetty tähän soppaan mukaan. Todennäköisesti siksi, että Babitzin on ihan kiinnostava henkilö mutta ei kuitenkaan niin kiinnostava, että olisi riittänyt yksinään kirjan aiheeksi. Siksi tässä on sitten mukana kaikki Even Joania kohtaan tuntemat kaunat...

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...
8 kommenttia
Lue lisää

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...
2 kommenttia
Lue lisää

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...
10 kommenttia
Lue lisää

Kiiruhda rakastamaan! - Alex Schulmanin esikoisteos 'Skynda att älska'

  Vuoden lopulla ilmestyneet kirjabloggaajien Vuoden parhaat -postaukset nostivat esille yhden selkeän tähden - ruotsalaisen Alex Schulmanin ja tämän uusimman romaanin 'Överlevarna' (suomennettuna 'Eloonjääneet', Nemo 2021). Olen lukenut pari aikaisempaa Schulmanin kirjaa, mutta tätä uusinta en ole vielä ehtinyt hankkia käsiini. Täytyy myös tunnustaa, että Schulmanin ristiriitainen julkinen imago täällä Ruotsissa vaikuttaa edelleen lukuhaluihini. Schulman tuli julkisuuteen 00-luvun puolivälissä mm. blogillaan, jossa hän kommentoi hyvinkin räväkästi ajankohtaisia tapahtumia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi hän oli seurapiiripalstojen vakioseurattava yhdessä vauhdikkaan puolisonsa kanssa. Ohjelmassa oli myös mahtipontiset häät, vaikkakin avioero astui voimaan jo vuoden kuluttua. Schulman oli siinä vaiheessa tavannut nykyisen puolisonsa, jonka kanssa hänellä on nykyään kolme lasta. Ensimmäisen lapsensa synnyttyä Schulman alkoi kirjoittaa uutta blogia, Att vara Charlie Sc...
14 kommenttia
Lue lisää