Siirry pääsisältöön

Loma! Ja dekkarit...


Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla!

Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa.

Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin Kiltti tyttö -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä.

No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän kajahtanut nainen mutta siihen se sitten jääkin. Gone Girlin tasolle tässä ei ylletä kuin parissa kohtaa.

Mutta hyvä lomaseuralainen tämä on joka tapauksessa! Päähenkilö Anna Fox on lastenpsykologi, joka kärsii traumaattisen tapahtuman seurauksena agorafobiasta eli hän ei voi mennä ulos avoimille paikoille. Niinpä Anna istuu kotona, tietokoneensa, kissansa ja iso varasto merlot-viiniä seuranaan. Annan intohimo on katsoa vanhoja mustavalkoisia elokuvia, jotka hän osaa jo ulkoa. Ja Hitchcockin Takaikkuna-elokuvan päähenkilön tavoin Annakin seuraa ikkunastaan naapuriensa elämää. Kunnes hän eräänä päivänä näkee murhan...

Enempää en sitten paljastakaan, ken kiinnostui lukekoon kirjan ja voin luvata pari yllättävää juonenkäännettä joihin en itse ainakaan osannut varautua laisinkaan. Ja juonenkuljetus onkin kirjan parasta antia. Sen sijaan en innostunut kovinkaan paljon henkilöhahmoista, jotka olivat mielestäni liian yksioikoisia. Tarinan rytmitys oli mielestäni myös hiukan kankea. Alku junnasi niin, että meinasin jo jättää kesken kunnes seurasi 50 sivua hurjaa menoa. Vauhtia olisi voinut jakaa tasaisemmin, jolloin jännitys olisi herännyt jo aikaisemmin.

Pidin hyvin paljon kirjassa käytetyistä viitteistä vanhoihin Hollywood-filmeihin! Hitchcock oli selkeästi kunnia-asemassa, Takaikkuna ja Vertigo olivat tiiviisti mukana juonenkulussa. Osa dialogista oli taas kuin suoraan à la Humphrey Bogart ja Lauren Bacall - nasevaa, lyhyttä ja lakonista.

Kirjan vasta luettuani huomasin, että tästähän tulee myös (tietysti!) elokuva. Annan roolissa nähdään Amy Adams (joka näytteli pääosan Gillian Flynnin Sharp Objects -romaaniin perustuvassa sarjassa), naapurin miestä näyttelee Gary Oldman ja mysteerinaista Jane Russelia Julianne Moore. Erittäin lupaava roolilista!

Jännää luettavaa on muuten myös kirjailijan oma tarina. A.J. Finnin taakse kätkeytyy amerikkalainen Dan Mallory, joka kevään 2019 aikana  on paljastunut patologiseksi valehtelijaksi. Kirjailija itse kertoo syyn olevan sairastamansa kaksisuuntainen mielialahäiriö mutta monet lukijat ovat harmistuneet ja tulkinneet sepitetyt aivosyöpä-diagnoosit yritykseksi saada kirja myymään paremmin.

Kustantaja on kuitenkin vakuuttanut, että seuraava kirja julkaistaan sovitun mukaisesti. Kirjailjan mukaan uuden kirjan tapahtumapaikka San Francisco on "ainoa amerikkalainen hitchcockmainen paikka, joka ei ole New York". Lisää Vertigo-henkeä siis luvassa...?

**
A.J. Finn: The Woman In The Window
(Suom. Nainen ikkunassa)
HarperCollins 2017

Helmet-lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos
Kirjankansibingo 2019: Ovi

Kommentit

  1. Hyvää lomaa sinulle! Samaa mieltä, dekkarit ovat mitä parasta lomaseuraa. Tosin tuo Nainen ikkunassa ei minulle oikein napannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Tuossa kirjassa oli hetkensä mutta kokonaisuutena oli pettymys. /Mari

      Poista
  2. Kyllä minä luin tämän sujuvasti ja sopivasti ahdistuneena - teemat, kotiin linnoittautuminen, nettielämä ja alkoholismi kiinnostivat. Jotain samaa oli tässä psykologihahmossa ja Nainen junassa-dekkarin päähenkilössä, ainakin vaikea juoppous. Mutta nuo Nainen siellä täällä tuolla-kirjan nimet ovat minulla jo pannassa.

    En tiennyt Flynnin persoonasta mitään, joten paljastit jotain kutkuttavaa. Minua ei tämän kirjan pariin saatu markkinoinnin kautta, joten en syytä häntä valehtelemisesta. Minusta kirjailijat saavat olla yksityiselämässään niin sekopäisiä kuin kehtaavat, ainoastaan tekstillä on merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nainen junassa onkin vielä lukematta! Olen samaa mieltä, kirjat puhuvat puolestaan ja tämä paljastus kirjailijan elämästä ei muuttanut mielipidettäni suuntaan tai toiseen. Goodsreadissä vain huomasin, että monet olivat närkästyneitä :) /Mari

      Poista
  3. Mietin edelleen, että miksi en jättänyt tätä kirjaa kesken. En siis pitänyt siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä kuitenkin hetkensä :) Olin jo luovuttamassa 100 sivun jälkeen mutta sinnittelin kuitenkin loppuun. /Mari

      Poista
  4. A.J. Finn on muutamassa kohdassa tekstissä (ja kommentissa) muuttunut jo A.J. Flynniksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista! Kiitos kun huomasit, nyt ovat taas Flynnit ja Finnit ojennuksessa :) / Mari

      Poista
  5. Minulla on sama, että raa'at dekkarit ei houkuttele, mutta sitten erona se, etten oikein kestä psykologista jännitystäkään. Näin Vertigo-elokuvan joskus lapsena ja se ahdisti niin, että piti mennä vanhempien viereen nukkumaan, mikä ei ollut minulle muuten tyypillistä.

    Nainen ikkunassa ei ole minulle tuttu. Asetelma vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta lukukokeuksesi ja muiden kommenttien perusteella ei tule ainakaan sellaista oloa, että olisi pakko tarttua teokseen. Oikein mukavaa loman jatkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!

      Ei ole pakko tarttua tosiaankaan mutta ihan ok, ihmetyttää vain että tätä kirjaa hypetetään niin hurjasti. Vertigo on muuten yksi lempielokuviani mutta näin sen onneksi ekan kerran vasta vähän myöhemmällä iällä :) /Mari

      Poista
  6. Minä en ole Nainen ikkunassa -teosta lukenut, mutta kylläkin Nainen junassa ja Nainen parvekkeella!

    Olen kyllä nyt kesällä lukenut dekkareita, jopa niin paljon, että tekee mieli pitää taukoa. Dekkarit eivät ole normaalisti suosikkigenreni, mutta nyt Viveca Sten on saanut minut ihan koukkuun: tyylikkäitä, älykkäitä ja rikos on jo tapahtunut. Plus ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa. Ja vielä merkittävämpi plus, kävin Sandhamnissa ja näen nyt lukiessani viehättävät paikat silmieni edessä.

    Luen kyllä väkivaltaistakin, mutta se pitää olla perusteltua. Esim. Pascal Engmanin Patriootit on yhteiskunnallinen ja Niklas Natt och Dagin 1793 avarsi historiallista näkemystäni.

    Nainen ikkunassa -kirjailijan henkilökohtaiset käänteet vaikuttavat minulla haluuni tarttua kirjaan. En halua tukea tyyppiä, joka sepittelee itselleen aivokasvaimia. Se menee minun markkinoinnin etiikkani väärälle puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Tuota Niklas Natt och Dagin kirjaa näen ihmisten lukevan usein Tukholman tunnelbanassa, sen olenkin suunnitellut lukevani heti kun ehdin. /Mari

      Poista
  7. Dekkarit eivät ole minun ykkösgenreni, mutta niitäkin tulee kyllä luettua aina silloin tällöin. Raakuudet eivät minulle kuitenkaan maistu, vaan lemppareitani ovat olleet Alan Bradleyn Flavia de Lucet, mutta nyt kun sarja saavutti suomennoksenakin viimeisen osansa, on etsittävä uusia dekkareita luettavaksi. Olen lukenut myös Nora Robertsin salanimellä J.D. Robb kirjoittamaa Eve Dallas-sarjaa, jonka suomentaminen lopetettiin 8. osan jälkeen (englanniksi uusin on jo osa 50!) ja Elly Griffithsin Ruth Gallowayta, jossa ärsyttää ihan kamalasti ftahame, jota kirjailija osoittaa hahmoaan kohtaan. Kivat lukusuositukset otetaan siis vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eve Dallas ja Ruth Galloway ovat minulle aivan tuntemattomia suuruuksia, kiitos vinkistä! /Mari

      Poista
  8. Oi! No tämä kyllä kiinnostaa! Olen aikoinani ollut kova Hitchcock-fani ja lapsena tykkäsin erityisesti Takaikkunasta. Minulta on mennyt tämä A.J. Finnin episodi kokonaan ohi! Erikoista...
    Aurinkoisia lomapäiviä ja lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitan jo etukäteen, että tämä ei vedä juoneltaan vertoja Takaikkunalle mutta meille Hitchcock-faneille kirja tarjoaa nautinnollisia tunnistamisen hetkiä :) /Mari

      Poista
  9. Myös mä lomailen tällä hetkellä, mutta poikkueuksellisesti loman tbr-listaan ei päätynyt yhtään dekkaria. Pohdin kyllä asiaa jonkun tovin, mutta kun listalle oli muutenkin niin kovasti tunkua, piti tehdä tällainen ratkaisi. Kuuntelin Naisen ikkunassa äänikirjana, ja koko tarina jäi aika etäiseksi. Pitkäveteisyys sai huomion herpaantumaan ja kun asiat alkoivat äkkiä vyöryä eteenpäin, ei tapahtumissa pysynyt mukana. Itse asiassa olen ehtinyt jo unohtaakin osan juonikuvioista, joten mikään mullistava kuuntelukokemus tämä ei minulle ollut. –Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo juuri - ensin ei tapahdu mitään ja sitten yhtäkkiä kauhea hässäkkä :) Toivottavasti kirjailija treenaa tuota juonen rytmitystä ennen seuraavaa kirjaansa. /Mari

      Poista
  10. Minun piti ihan googleettaa, että onko tämä nyt eri juttu kuin se Nainen junassa -kirja, josta puhuttiin pari vuotta sitten. Eipä ollut! Naisia tuntuu nyt vain olevan joka paikassa, junissa ja ikkunoissa nyt ainakin. :D

    Minulla on nyrkkisääntö, että luen korkeintaan yhden dekkarin vuodessa. Tällaisella tahdilla pystyn nauttimaan niiden murhamysteerijuonesta ilman, että ne alkavat toistaa toisiaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Sylvia Plath: Lasikellon alla (The Bell Jar)

Lukutoukan Krista kirjoitti alkuvuodesta lukeneensa Sylvia Plathin Lasikellon uudestaan monen vuoden jälkeen ja siitä innostuneena tartuin myös tähän klassikkoon. Minultakin löytyy nimittäin toki Sylvia Plath -kauteni! Kirjojen välistä löytyneiden junalippujen ja muiden arkeologisten löytöjen perusteella ajoitan tuon kauden kesään 1998. Nyt kun luen kirjaa toistamiseen hämmästyn sitä, että kirja ei ollutkaan niin synkkä kuin mitä se mielikuvissani oli. Tai sitten lukijan mielentila on toinen? Tottahan kirja käsittelee synkkää aihetta - mielenjärkkymistä ja itsemurhaa. Mutta kirjan sävy on lähes tyttökirjamaisen keveä: kuin tarmokas sankaritar kirjan Esther yrittää ratkaista kahta suurta ongelmaansa, kuinka päästä eroon neitsyydestä ja kuinka onnistua tekemään itsemurha. Tyttökirjaan viittaa muuten myös tämän ruotsalaispainoksen kansi, jonka kuvituksena on Maija Louekarin piirros. Kannen kuvitus keskittyy täysin kirjan ensimmäiseen osaan, jossa Esther on saanut kesäpestin New York