Siirry pääsisältöön

Loma! Ja dekkarit...


Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla!

Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa.

Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin Kiltti tyttö -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä.

No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän kajahtanut nainen mutta siihen se sitten jääkin. Gone Girlin tasolle tässä ei ylletä kuin parissa kohtaa.

Mutta hyvä lomaseuralainen tämä on joka tapauksessa! Päähenkilö Anna Fox on lastenpsykologi, joka kärsii traumaattisen tapahtuman seurauksena agorafobiasta eli hän ei voi mennä ulos avoimille paikoille. Niinpä Anna istuu kotona, tietokoneensa, kissansa ja iso varasto merlot-viiniä seuranaan. Annan intohimo on katsoa vanhoja mustavalkoisia elokuvia, jotka hän osaa jo ulkoa. Ja Hitchcockin Takaikkuna-elokuvan päähenkilön tavoin Annakin seuraa ikkunastaan naapuriensa elämää. Kunnes hän eräänä päivänä näkee murhan...

Enempää en sitten paljastakaan, ken kiinnostui lukekoon kirjan ja voin luvata pari yllättävää juonenkäännettä joihin en itse ainakaan osannut varautua laisinkaan. Ja juonenkuljetus onkin kirjan parasta antia. Sen sijaan en innostunut kovinkaan paljon henkilöhahmoista, jotka olivat mielestäni liian yksioikoisia. Tarinan rytmitys oli mielestäni myös hiukan kankea. Alku junnasi niin, että meinasin jo jättää kesken kunnes seurasi 50 sivua hurjaa menoa. Vauhtia olisi voinut jakaa tasaisemmin, jolloin jännitys olisi herännyt jo aikaisemmin.

Pidin hyvin paljon kirjassa käytetyistä viitteistä vanhoihin Hollywood-filmeihin! Hitchcock oli selkeästi kunnia-asemassa, Takaikkuna ja Vertigo olivat tiiviisti mukana juonenkulussa. Osa dialogista oli taas kuin suoraan à la Humphrey Bogart ja Lauren Bacall - nasevaa, lyhyttä ja lakonista.

Kirjan vasta luettuani huomasin, että tästähän tulee myös (tietysti!) elokuva. Annan roolissa nähdään Amy Adams (joka näytteli pääosan Gillian Flynnin Sharp Objects -romaaniin perustuvassa sarjassa), naapurin miestä näyttelee Gary Oldman ja mysteerinaista Jane Russelia Julianne Moore. Erittäin lupaava roolilista!

Jännää luettavaa on muuten myös kirjailijan oma tarina. A.J. Finnin taakse kätkeytyy amerikkalainen Dan Mallory, joka kevään 2019 aikana  on paljastunut patologiseksi valehtelijaksi. Kirjailija itse kertoo syyn olevan sairastamansa kaksisuuntainen mielialahäiriö mutta monet lukijat ovat harmistuneet ja tulkinneet sepitetyt aivosyöpä-diagnoosit yritykseksi saada kirja myymään paremmin.

Kustantaja on kuitenkin vakuuttanut, että seuraava kirja julkaistaan sovitun mukaisesti. Kirjailjan mukaan uuden kirjan tapahtumapaikka San Francisco on "ainoa amerikkalainen hitchcockmainen paikka, joka ei ole New York". Lisää Vertigo-henkeä siis luvassa...?

**
A.J. Finn: The Woman In The Window
(Suom. Nainen ikkunassa)
HarperCollins 2017

Helmet-lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos
Kirjankansibingo 2019: Ovi

Kommentit

  1. Hyvää lomaa sinulle! Samaa mieltä, dekkarit ovat mitä parasta lomaseuraa. Tosin tuo Nainen ikkunassa ei minulle oikein napannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Tuossa kirjassa oli hetkensä mutta kokonaisuutena oli pettymys. /Mari

      Poista
  2. Kyllä minä luin tämän sujuvasti ja sopivasti ahdistuneena - teemat, kotiin linnoittautuminen, nettielämä ja alkoholismi kiinnostivat. Jotain samaa oli tässä psykologihahmossa ja Nainen junassa-dekkarin päähenkilössä, ainakin vaikea juoppous. Mutta nuo Nainen siellä täällä tuolla-kirjan nimet ovat minulla jo pannassa.

    En tiennyt Flynnin persoonasta mitään, joten paljastit jotain kutkuttavaa. Minua ei tämän kirjan pariin saatu markkinoinnin kautta, joten en syytä häntä valehtelemisesta. Minusta kirjailijat saavat olla yksityiselämässään niin sekopäisiä kuin kehtaavat, ainoastaan tekstillä on merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nainen junassa onkin vielä lukematta! Olen samaa mieltä, kirjat puhuvat puolestaan ja tämä paljastus kirjailijan elämästä ei muuttanut mielipidettäni suuntaan tai toiseen. Goodsreadissä vain huomasin, että monet olivat närkästyneitä :) /Mari

      Poista
  3. Mietin edelleen, että miksi en jättänyt tätä kirjaa kesken. En siis pitänyt siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä kuitenkin hetkensä :) Olin jo luovuttamassa 100 sivun jälkeen mutta sinnittelin kuitenkin loppuun. /Mari

      Poista
  4. A.J. Finn on muutamassa kohdassa tekstissä (ja kommentissa) muuttunut jo A.J. Flynniksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista! Kiitos kun huomasit, nyt ovat taas Flynnit ja Finnit ojennuksessa :) / Mari

      Poista
  5. Minulla on sama, että raa'at dekkarit ei houkuttele, mutta sitten erona se, etten oikein kestä psykologista jännitystäkään. Näin Vertigo-elokuvan joskus lapsena ja se ahdisti niin, että piti mennä vanhempien viereen nukkumaan, mikä ei ollut minulle muuten tyypillistä.

    Nainen ikkunassa ei ole minulle tuttu. Asetelma vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta lukukokeuksesi ja muiden kommenttien perusteella ei tule ainakaan sellaista oloa, että olisi pakko tarttua teokseen. Oikein mukavaa loman jatkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!

      Ei ole pakko tarttua tosiaankaan mutta ihan ok, ihmetyttää vain että tätä kirjaa hypetetään niin hurjasti. Vertigo on muuten yksi lempielokuviani mutta näin sen onneksi ekan kerran vasta vähän myöhemmällä iällä :) /Mari

      Poista
  6. Minä en ole Nainen ikkunassa -teosta lukenut, mutta kylläkin Nainen junassa ja Nainen parvekkeella!

    Olen kyllä nyt kesällä lukenut dekkareita, jopa niin paljon, että tekee mieli pitää taukoa. Dekkarit eivät ole normaalisti suosikkigenreni, mutta nyt Viveca Sten on saanut minut ihan koukkuun: tyylikkäitä, älykkäitä ja rikos on jo tapahtunut. Plus ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa. Ja vielä merkittävämpi plus, kävin Sandhamnissa ja näen nyt lukiessani viehättävät paikat silmieni edessä.

    Luen kyllä väkivaltaistakin, mutta se pitää olla perusteltua. Esim. Pascal Engmanin Patriootit on yhteiskunnallinen ja Niklas Natt och Dagin 1793 avarsi historiallista näkemystäni.

    Nainen ikkunassa -kirjailijan henkilökohtaiset käänteet vaikuttavat minulla haluuni tarttua kirjaan. En halua tukea tyyppiä, joka sepittelee itselleen aivokasvaimia. Se menee minun markkinoinnin etiikkani väärälle puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Tuota Niklas Natt och Dagin kirjaa näen ihmisten lukevan usein Tukholman tunnelbanassa, sen olenkin suunnitellut lukevani heti kun ehdin. /Mari

      Poista
  7. Dekkarit eivät ole minun ykkösgenreni, mutta niitäkin tulee kyllä luettua aina silloin tällöin. Raakuudet eivät minulle kuitenkaan maistu, vaan lemppareitani ovat olleet Alan Bradleyn Flavia de Lucet, mutta nyt kun sarja saavutti suomennoksenakin viimeisen osansa, on etsittävä uusia dekkareita luettavaksi. Olen lukenut myös Nora Robertsin salanimellä J.D. Robb kirjoittamaa Eve Dallas-sarjaa, jonka suomentaminen lopetettiin 8. osan jälkeen (englanniksi uusin on jo osa 50!) ja Elly Griffithsin Ruth Gallowayta, jossa ärsyttää ihan kamalasti ftahame, jota kirjailija osoittaa hahmoaan kohtaan. Kivat lukusuositukset otetaan siis vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eve Dallas ja Ruth Galloway ovat minulle aivan tuntemattomia suuruuksia, kiitos vinkistä! /Mari

      Poista
  8. Oi! No tämä kyllä kiinnostaa! Olen aikoinani ollut kova Hitchcock-fani ja lapsena tykkäsin erityisesti Takaikkunasta. Minulta on mennyt tämä A.J. Finnin episodi kokonaan ohi! Erikoista...
    Aurinkoisia lomapäiviä ja lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitan jo etukäteen, että tämä ei vedä juoneltaan vertoja Takaikkunalle mutta meille Hitchcock-faneille kirja tarjoaa nautinnollisia tunnistamisen hetkiä :) /Mari

      Poista
  9. Myös mä lomailen tällä hetkellä, mutta poikkueuksellisesti loman tbr-listaan ei päätynyt yhtään dekkaria. Pohdin kyllä asiaa jonkun tovin, mutta kun listalle oli muutenkin niin kovasti tunkua, piti tehdä tällainen ratkaisi. Kuuntelin Naisen ikkunassa äänikirjana, ja koko tarina jäi aika etäiseksi. Pitkäveteisyys sai huomion herpaantumaan ja kun asiat alkoivat äkkiä vyöryä eteenpäin, ei tapahtumissa pysynyt mukana. Itse asiassa olen ehtinyt jo unohtaakin osan juonikuvioista, joten mikään mullistava kuuntelukokemus tämä ei minulle ollut. –Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo juuri - ensin ei tapahdu mitään ja sitten yhtäkkiä kauhea hässäkkä :) Toivottavasti kirjailija treenaa tuota juonen rytmitystä ennen seuraavaa kirjaansa. /Mari

      Poista
  10. Minun piti ihan googleettaa, että onko tämä nyt eri juttu kuin se Nainen junassa -kirja, josta puhuttiin pari vuotta sitten. Eipä ollut! Naisia tuntuu nyt vain olevan joka paikassa, junissa ja ikkunoissa nyt ainakin. :D

    Minulla on nyrkkisääntö, että luen korkeintaan yhden dekkarin vuodessa. Tällaisella tahdilla pystyn nauttimaan niiden murhamysteerijuonesta ilman, että ne alkavat toistaa toisiaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...

Terveisiä nuoruudesta!

Kun täti-ihminen saa luettavakseen nuoren miehen omaelämäkerrallisen teoksen, reaktiot menevät vuoristorataa. Ihastuksesta hämmästelyyn, naureskelusta ("voi kuule, kun tulet tähän ikään") kunnioitukseen ("vau, että se ymmärtää jo tuossa iässä!"). Päällimmäinen ajatukseni kirjan kannet suljettuani on kuitenkin ihailu siitä kuinka avoimesti Donner kertoo elämästään ja ajatuksistaan. Tunsin lukiessani vahvasti, että kirjailijan ääni on aito ja rehellinen. Donner kutsuu kirjaansa "omaelämäkerralliseksi esseeksi" ja hän kirjoittaa tekstejä 14 eri tunteen inspiroimana. Kappaleiden teemoja ovat esimerkiksi yksinäisyys, häpeä,  katkeruus ja itsekkyys. Donner sekoittaa tekstiinsä sekä hyvin omakohtaisia kokemuksia että yleisempää pohdintaa. Tack vare min ungdom vågar jag leverera förhastade påståenden som jag senare kommer att ångra, men för en stund lever de kanske och skapar något nytt. Välillä tekstissä vilahtaa myös se kuuluisa "virtahepo" ...