Siirry pääsisältöön

Valo syttyy kirjakammarissa

 




Täällä kirjakammarissani on ollut aika hiljaista viime viikkoina, emäntää ei ole työkiireiden vuoksi näkynyt  paikalla. Blogin viisivuotissyntymäpäiväkin meni ”matkoilla, ei vastaanottoa” –tunnelmissa!

Kirjablogin aloittaminen oli ollut mielessäni jo pitkään kun sen sitten yllättäen päätin pistää käyntiin joulun alla 2015. Luen paljon (tai luin vielä silloin kun reissasin työmatkaani edestakaisin päivittäin kahden tunnin ajan, nyt etätyössä tilanne on toinen) mutta tuntui siltä, että lukemani kirjat katoavat muistista saman tien kun tartun seuraavaan kirjaan.

Ja tämä lukemieni kirjojen muistiin tallentaminen on ollut todella kiinnostava kokemus! Nytkin voin lukea esimerkiksi ihka ensimmäistä postaustani, jossa kirjoitan Anja Snellmannin Antautuminen-romaanista ja mieleen muistuu tosiaan se ärsyyntyminen, joka minua yleensä vaivaa kun luen Snellmannia. ”Anja on vähän kuin se ärsyttävä isosisko, jota kuitenkin kuuntelee kun onhan se nähnyt maailmaakin niin paljon enemmän.”

Ehkä tämä yllä oleva esimerkki kuvastaa blogiani yleisemminkin. En ole pyrkinyt mihinkään teosanalyyseihin tai edes kovin kattaviin kirja-arvioihin. Kirjoitan mieluiten siitä, minkälainen lukukokemus kirja on minulle ollut ja mitä ajatuksia se on mielessäni herättänyt. Jonkin verran olen kirjoittanut myös omasta arkielämästäni, joka yllättävän usein peilautuu juuri lukemiini kirjoihin. 

Se ikuinen epäilys: valitsenko minä kirjan vai kenties kirja minut..?

Tällä linjalla aion jatkaa myös tulevaisuudessa ja ehkä jopa vähennän varsinaisten kirja-arvioiden määrää. Usein on nimittäin tunne kun seuraa muita kirjablogeja, että itse kirjasta on jo sanottu niin paljon hienoa ja osaavaa, että itselläni ei ehkä enää uutta sanottavaa olekaan. Mutta se oma lukukokemus on tietysti aina uniikki!

Olen myös viime aikoina kirjoittanut hiukan rohkeammin täällä Ruotsissa ilmestyvistä kirjoista. Alussa ajattelin, että niistä kannattaa ehkä mainita vasta kun ja jos käännös on ilmestynyt Suomessa, mutta olen nyt kuitenkin ollut huomaavinani että te täällä vierailevat kirjaystäväni seuraatte mielenkiinnolla myös ruotsalaista kirjamaailmaa. Eli kirjauutisia täältä Ruotsista tulee myös jatkossa!

Kirjablogin pitäminen on hauska harrastus ja sen ansiosta tähän yleensä niin yksinäiseen kirjan lukemiseen tulee myös sosiaalinen ulottuvuus. Lisäksi tällaiselle ulkosuomalaiselle bloginkirjoittaminen on yksi parhaita keinoja pitää yllä sekä äidinkielen taitoaan että kirjoitusvirettään.  Puhumattakaan sitten kaikista teistä mielenkiintoisista "tyypeistä", joihin olen blogini ansiosta saanut tutustua!

Kirjablogini saakoon siis jatkoaikaa vaikkakin ehkä hiukan vapaammassa muodossa. Kirjoja on mukava lukea ja vähintään yhtä hauska niistä on puhua muiden kirjaharrastajien kanssa. Kiitos kaunis siis teille kaikille, jotka aina silloin tällöin poikkeatte täällä kirjakammarissani -  ilo on aina suuri kun näen viestin vierailunne merkkinä!

PS. Oletteko jo muuten huomanneet, että Museovirasto ja Suomen Kansallismuseo ovat julkistaneet 250 000 valokuvan kuvapankin, joka on vapaassa käytössä! Sieltä on lainattu myös tämän postaukseni kuva. (Kuva: Aarne Pietinen 1934 / Museovirasto)

Kommentit

  1. Sinulla on hyvä linja. On kiinnostavaa lukea juuri sellaisia kirjoituksia, joissa kerrotaan omasta lukukokemuksesta. Kirjankansitekstejä sen sijaan ei jaksa lukea montaa kertaa uudelleen.
    Myös ruotsalainen kirjallisuus ja kirjaelämä kiinnostaa.

    Onnittelut viidestä vuodesta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! En edes oikein tajunnut, että tässä on vierähtänyt jo viisi vuotta!

      Ja kiitos kannustuksesta, jatkan siis tällä samalla linjalla!

      Poista
  2. Jep, samat sanat kuin Marjatalla! Minä odotan ammattimaista arviota esim sanomalehden kriitikoilta ja kirjoitetaan niitä blogeissakin, mutta omakohtaiset ja persoonalliset innostavat. Kivasti blogit täydentävät kirjamaailman kuohuvaakin maisemaa. Minä pidän paljon blogistasi ja vielä erikseen Ruotsin kirjamaailman tuomisesta tännekin. Se täyttää sydämeni jollain omituisella haikeuden ja kaipauksen täyteisellä tunteella... Onnittelut ja leippoisia joulun aikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Kirjablogit ovat kyllä nykyään aivan ehdoton osa tätä kirjamaailmaa, olen löytänyt niistä todella hyviä kirjavinkkejä. Ja osa kirjoista on toisaalta jäänyt sitten ihan lukemattakin, jos jossakin blogissa ollaan oltu sitä mieltä, että ei ollut kiva kokemus :)

      Lisää siis kirjajuttuja täältä Ruotsista! Yritän ainakin kertoa niistä kirjoista, jotka kuohuttavat ihmisten mieliä, nytkin on parhaillaan mietintämyssyssä sellainen postaus eräästä uutuuskirjasta...

      Poista
  3. Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, kirjoituksiasi on hauska lukea. Ja yksi kirjablogien hyvistä puolista on juuri se, että niiden avulla tutustuu myös sellaisiin kirjoihin, joista ei muuten tietäisi (kaikkea kun ei voi itse lukea, ikävä kyllä). Kiitos myös kuvapankkivinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ariel!! Sehän se onkin, miten nämä kaikki mielenkiintoiset kirjat muka ehtii lukemaan! Jatkan mielelläni tätä Ruotsin kirjasadon esittelyä ja onhan se jännittävän erilainen kun vertaa Suomeen, sekä teemoiltaan että myös esimerkiksi sen kannalta mikä täällä luokitellaan huumoriksi :) /Mari

      Poista
  4. Onnea 5v. blogillesi.
    Tykkään Snellmanin kirjoista. Uusin on varauksessa, Ontuvan miehen majatalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai! Ja kiitos, että muistutit tuosta Snellmannin uusimmasta, laitan sen myös varaukseen! /Mari

      Poista
  5. Hyvää joulua ja onnittelut 5-vuotiaalle! Komppaan edellisiä, blogiasi on kiva lukea. Ihan erikoiskiitos tuosta Museoviraston kuvalinkistä! Kun ovat vielä vapaasti käytettävissä, mainiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula! Mukava kuulla, että juttuni kiinnostavat muitakin kuin itseäni, se kannustaa jatkamaan vielä toiset viisi vuotta 😊

      Hyvää Joulua! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle