Aivan ensimmäiseksi rakkaudentunnustus nykyiselle kotikirjastolleni! Asun Tukholman eteläpuolella kunnassa, joka kuuluu suomen kielen hallintoalueeseen ja niinpä myös kunnan kirjasto on velvoitettu hankkimaan suomenkielistä kirjallisuutta.
Käytännössä homma toimii näin: näen elokuussa kirjakaupassa Suomessa Anja Snellmannin uuden kirjan, en raaski ostaa kirjaa mutta laitan viestin kotikirjastoon, että tämän kirjan haluaisin. Muutaman viikon päästä saan viestin takaisin, että kirja on nyt hankittu ja odottaa minua lähimmässä kirjastossa. Kätevää!!
Sitten itse kirjaan. Anja Snellman ei saa minulta rakkaudentunnustusta mutta jotain meidän välillämme on. Olen lukenut melkein koko hänen tuotantonsa, osan kirjoista kahteenkin kertaan. Anja on useimmiten vähän ärsyttävä kaikessa itsetietoisuudessaan mutta kuitenkin sieltä hänen kirjoistaan löydän lähes aina jotain johon samastua. Todennäköisesti olen itsekin aika ärsyttävä ja itsetietoinen...
Tämä uusi kirja ei ollut poikkeus. Huokailin vähän väliä, että pitääkö sinun Anja mainita se Herman Hesse joka välissä mutta sitten tuli taas kohta joka oli niin minua. Erityisesti avioliiton kuvaus ja Anjan - yliherkän - raivoaminen perheelleen kun kotona ei ollut siistiä ja täydellistä järjestystä Anjan palattua kotiin reissuiltaan. Sama kohtaus toistuu meillä tasaisin väliajoin. Anja pukee sanoiksi täydellisesti sen mikä minuakin vaivaa aina silloin tällöin: "riitahakuisuus kuormittuessa".
Anja on vähän kuin se ärsyttävä isosisko, jota kuitenkin kuuntelee kun onhan se nähnyt maailmaakin niin paljon enemmän. Täysiä pisteitä en tällekään kirjalle anna mutta tiedän, että kun Anjan seuraava kirja ilmestyy niin täältä lähtee taas viesti kotikirjastolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!