Valo syttyy kirjakammarissa

 

Täällä kirjakammarissani on ollut aika hiljaista viime viikkoina, emäntää ei ole työkiireiden vuoksi näkynyt  paikalla. Blogin viisivuotissyntymäpäiväkin meni ”matkoilla, ei vastaanottoa” –tunnelmissa!

Kirjablogin aloittaminen oli ollut mielessäni jo pitkään kun sen sitten yllättäen päätin pistää käyntiin joulun alla 2015. Luen paljon (tai luin vielä silloin kun reissasin työmatkaani edestakaisin päivittäin kahden tunnin ajan, nyt etätyössä tilanne on toinen) mutta tuntui siltä, että lukemani kirjat katoavat muistista saman tien kun tartun seuraavaan kirjaan.

Ja tämä lukemieni kirjojen muistiin tallentaminen on ollut todella kiinnostava kokemus! Nytkin voin lukea esimerkiksi ihka ensimmäistä postaustani, jossa kirjoitan Anja Snellmannin Antautuminen-romaanista ja mieleen muistuu tosiaan se ärsyyntyminen, joka minua yleensä vaivaa kun luen Snellmannia. ”Anja on vähän kuin se ärsyttävä isosisko, jota kuitenkin kuuntelee kun onhan se nähnyt maailmaakin niin paljon enemmän.”

Ehkä tämä yllä oleva esimerkki kuvastaa blogiani yleisemminkin. En ole pyrkinyt mihinkään teosanalyyseihin tai edes kovin kattaviin kirja-arvioihin. Kirjoitan mieluiten siitä, minkälainen lukukokemus kirja on minulle ollut ja mitä ajatuksia se on mielessäni herättänyt. Jonkin verran olen kirjoittanut myös omasta arkielämästäni, joka yllättävän usein peilautuu juuri lukemiini kirjoihin. 

Se ikuinen epäilys: valitsenko minä kirjan vai kenties kirja minut..?

Tällä linjalla aion jatkaa myös tulevaisuudessa ja ehkä jopa vähennän varsinaisten kirja-arvioiden määrää. Usein on nimittäin tunne kun seuraa muita kirjablogeja, että itse kirjasta on jo sanottu niin paljon hienoa ja osaavaa, että itselläni ei ehkä enää uutta sanottavaa olekaan. Mutta se oma lukukokemus on tietysti aina uniikki!

Olen myös viime aikoina kirjoittanut hiukan rohkeammin täällä Ruotsissa ilmestyvistä kirjoista. Alussa ajattelin, että niistä kannattaa ehkä mainita vasta kun ja jos käännös on ilmestynyt Suomessa, mutta olen nyt kuitenkin ollut huomaavinani että te täällä vierailevat kirjaystäväni seuraatte mielenkiinnolla myös ruotsalaista kirjamaailmaa. Eli kirjauutisia täältä Ruotsista tulee myös jatkossa!

Kirjablogin pitäminen on hauska harrastus ja sen ansiosta tähän yleensä niin yksinäiseen kirjan lukemiseen tulee myös sosiaalinen ulottuvuus. Lisäksi tällaiselle ulkosuomalaiselle bloginkirjoittaminen on yksi parhaita keinoja pitää yllä sekä äidinkielen taitoaan että kirjoitusvirettään.  Puhumattakaan sitten kaikista teistä mielenkiintoisista "tyypeistä", joihin olen blogini ansiosta saanut tutustua!

Kirjablogini saakoon siis jatkoaikaa vaikkakin ehkä hiukan vapaammassa muodossa. Kirjoja on mukava lukea ja vähintään yhtä hauska niistä on puhua muiden kirjaharrastajien kanssa. Kiitos kaunis siis teille kaikille, jotka aina silloin tällöin poikkeatte täällä kirjakammarissani -  ilo on aina suuri kun näen viestin vierailunne merkkinä!

PS. Oletteko jo muuten huomanneet, että Museovirasto ja Suomen Kansallismuseo ovat julkistaneet 250 000 valokuvan kuvapankin, joka on vapaassa käytössä! Sieltä on lainattu myös tämän postaukseni kuva. (Kuva: Aarne Pietinen 1934 / Museovirasto)