Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: luukku 23

 


Kirjabloggaajien perinteinen joulukalenteri avautui eilen Kirjapöllön huhuiluja -blogissa, jossa voi äänestää tämän vuoden kauneimmasta YA-kirjakannesta. Ja huomisen jouluaaton luukku avautuu Amman lukuhetki -blogissa.  Tässä omassa kalenteriluukussani kerron kahdesta kirjasta, jotka ovat minua erityisesti lohduttaneet koronavuonna 2020.

Joulu, se tuli sittenkin myös tänä vuonna! Vuosi 2020, mikä "anno horribilis", kuten kuningatar Elisabeth kuvaili erästä rankemmanpuoleista vuottansa. En ole päässyt käymään Suomessa yli vuoteen. Olen tehnyt etätyötä kotona yhtäjaksoisesti maaliskuusta lähtien. Yksi työtovereistani on kuollut koronaan, muutama muu on sen sairastanut. Tällä hetkellä mielessä on pelko: entäpä jos tämä poikkeustila ei lopukaan koskaan?

Luin sattumalta juuri ennen koronapandemian alkua saksanjuutalaisen Victor Klempererin sota-ajan päiväkirjat "Haluan todistaa". Niissä Klemperer kertoo arjestaan sota-ajan Saksassa - Saksassa, jossa juutalaisten oikeuksia normaaliin elämään rajoitettiin vähitellen niin, että lopulta heillä ei ollut edes elämänarvoa.

Klempererin pelastus oli avioliitto ei-juutalaisen Evan kanssa. Aviopari piti yhtä koko Hitlerin kauden ajan, toisiaan tukien ja auttaen. He elivät lopulta äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ja näkivät myös suoranaista nälkää. Klemperer kirjasi kuitenkin tunnollisesti arkielämän tapahtumia ja "kadunmiehen" tuntemuksia, sikäli kuin muita ihmisiä tapasi. Juutalaisiltahan oli lopulta kielletty myös kaikkinainen kanssakäyminen saksalaisten kanssa.

Klempererin kirja on todennäköisesti yksi vaikuttavimmista kirjoista, jonka tulen elämäni aikana lukemaan. Ja se on ollut mielessäni erityisesti tämän koronaeristyksen aikana. En tarkoita, että voisin millään lailla verrata tätä kokemaamme aikaa Klempererin kärsimyksiin mutta hänen rauhallinen ja tosiasiat hyväksyvä asenteensa on inspiroinut minua monta kertaa. 

Harmittaa vain, että en itse älynnyt kirjoittaa päiväkirjaa tästä poikkeusajasta. Tai jospa kirjoittaisin nyt vuoden lopussa lyhyen muistelman vuoden tapahtumista - keväästä, jolloin hamstrasimme vessapaperia tai kesästä, jolloin valtasimme luonnonpuistot. Ja tästä syksystä, joka pääsi sittenkin yllättämään toisella aallollaan vaikka samalla toivo rokotteesta nosti päätään. 

Tästä vuodesta - sillä toivon todella, että tulevaisuudessa koronasta puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä vuotta 2020 - tästä vuodesta kannattaa jättää merkintöjä jälkipolville, kuten esimerkiksi Victor Klemperer jätti meille.

Toinen tämän vuoden aikana minua lohduttanut kirja on ollut Kjell Westön "Tritonus". Romaanissa Westö kertoo kahdesta naapuruksesta, Tomas Branderista ja Reidar Lindellistä, joista ensin mainittu on maailmankuulu kapellimestari, jälkimmäinen taas rannikkokaupungissa asuva koulukuraattori ja harrastajamuusikko.

Brander rakennuttaa itselleen unelmiensa taloa, oikeaa ökytaloa,  joka saa nimekseen mahtipontisesti "Villa Tritonus". Vaiherikkaassa projektissa naapuriksi osunut Lindellkin saa auttaa  kykynsä mukaan. Miehet tutustuvat näin toisiinsa ja alkavat kertoa varovasti elämänsä kolhuista. Lindell on menettänyt vaimonsa syövälle, Brander taas potee särkynyttä sydäntä. Molemmilla on lisäksi jo aikuiset lapset, jotka loistavat poissaolollaan.

Voisin kirjoittaa kirjasta paljonkin erilaisia ajatuksia mutta se kaikkein lohdullisin ulottuvuus kirjassa on, että se ajoittuu koronan jälkeiseen aikaan. Kirjan henkilöt mainitsevat pandemian mutta se on jo sen verran kaukana menneisyydessä, ettei se hallitse arkea. Merkkinsä se on kuitenkin jättänyt, kirjan lopussa järjestettävässä kesäkonsertissa esimerkiksi osa yleisöstä istuu edelleen maskit suojanaan.

Mutta ihmiset istuvat konsertissa! Ihmiset tapaavat toisiaan! Mikä idylli! Voisiko tämä olla mahdollista jo ensi kesänä...

Mutta ensin vietetään joulua! Ja kuten ihmiset tuntuvat joukolla päättäneen, tänä vuonna joulua vietetään oikein toden teolla. Jos se pitää viettää kotona pienellä porukalla niin tehtäköön se sitten pitkän kaavan mukaan. Täällä Ruotsissa esimerkiksi kerrotaan, että ihmiset ovat ostaneet joulukuusensa poikkeuksellisen aikaisin ja ovatpa jotkut hankkineet useammankin kuin yhden kuusen. Tämän joulun me olemme totisesti ansainneet!

Toivotan sinulle lempeää ja rauhallista joulumieltä!



Kommentit

  1. Kiitos hienosta luukusta ja hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa joulutunnelmistani 😊

      Hyvää joulua! /Mari

      Poista
  2. Kiitos kirjaesittelyistä ja oikein hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa 🤗

      Hyvää joulua! /Mari

      Poista
  3. Kiinnostavia kirjoja nuo molemmat. Olet harvoja poikkeuksia, joiden mielestä tämä Westön viimeinen on näin positiivinen kokemus. Monista muista olen lukenut enemmän lievää pettymystä. Luulenpa, että sittenkin luen minäkin tämän.

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Westö oli itse asiassa ensimmäinen hänen kirjoistaan, joka kolahti. Mutta syy saattaa olla se, että teen työtä klassisen musiikin parissa ja tunsin oloni erittäin kotoisaksi. Ei tarvinnut edes googlata tritonusta 😀

      Westö kuvaa hienosti tässä kahta erilaisen taustan omaavaa miestä, jotka pystyvät kuitenkin kohtaamaan - ei ehkä ihan samalla tasolla, koska Brander haluaa pysyä tiukasti omassa kuplassaan, mutta Lindell on ihailtavan sitkeä. Lisäksi Westö on tehnyt tähän todella ironisen lempeän pikkukaupunkikuvauksen. Piiri pieni pyörii..

      Hyvää joulua, Leena! /Mari

      Poista
  4. Hyvää joulua!

    Olihan se hassua, kun poikkeusaika tuli maaliskuussa. Olin Inarissa. Tiesin, että kotiin jäi vain yksi vessapaperirulla ja muistutin miestä, että käy ostamassa. Hän soitti, että kaupassa ei ollut yhtään vessapaperia, isossa marketissa. Sitten Finnair ilmoitti, että paluulentoni on peruttu. Minähän pääsin kotiin bussilla ja junalla, mies tuli hakemaan Tampereelta. Ajattelin niitä kymmeniä tuhansia turisteja, jotka olivat sillä hetkellä Lapissa, kun koko maapallo laitettiin kiinni. Paitsi Ruotsi. Ehkä ne lähtivät Ruotsin kautta pois.
    On tämä outo vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulevat historiankirjat muistavat kertoa tämän maailmanlaajuisen vessapaperiepisodin! Myönnän, että minullakin oli paniikki, että paperi loppuu mutta ehdin käydä ostamassa ennen kuin muut keksivät saman 🤭

      Hyvää joulua, Mai!

      Poista
  5. Kiitos kiinnostavista kirjaesittelyistä. Mieheni luki juuri tuon Tritonuksen, piti siitä ja suositteli minullekin. Lähden tutkailemaan löytyisikö Klempererin kirja kirjastosta.

    Toivotaan, että "anno horribilis" alkaisi jäädä vähitellen taaksepäin ja saisimme parempaa tilalle.
    Unto osti eilen illalla meille nettiliput johonkin konserttiiin Helsinkiin kesäkuulle. Hän otti varmuudeksi peruutusturvan ja totesi, että taisi tulla hypomaniakohtaus, kun hän näin riehaantui optimistiseksi.

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus täytyy vaan uskaltaa repäistä! Minäkin mietin, että uskaltaisiko jo ostaa junaliput ensi kesän yöjunaan Tukholmasta Berliiniin. Jo pelkkä ajatus huippaa päätä!! Ollaan koko tämä vuosi liikuttu enintään 200 km säteellä kotoa...

      Hyvää joulua!!

      Poista
  6. Kiitos kirjaesittelystä. Ihanaa joulun aikaa sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...