Siirry pääsisältöön

Kurkistus instagram-vuoteen 2020

 

Monet kirjabloggaajat ovat tänä vuonna pohdiskelleet pitäisikö lopettaa blogin pitäminen kokonaan ja siirtyä vain instagramin puolelle. Siellä kun tuntuu olevan enemmän jutustelua kirjoista kun taas täällä blogimaailmassa keskustelu on kieltämättä tyrehtynyt. Blogikirjoittaminen ei ehkä tunnu enää edes kovin trendikkäältä?

Omalla kohdallani homma toimii niin, että teen yleensä nopean ensiarvion kirjasta instagramiin, joskus jopa ennen kuin olen edes lukenut kirjaa loppuun. Blogiin asti kirja pääsee, jos se on herättänyt jotain ajatuksia. Aina ei nimittäin käy niin. Tai sitten en ole pitänyt kirjasta ollenkaan ja tuntuu tylsältä kirjoittaa blogiin kovin negatiivinen arvio. 

Lukemani kirjat löytyvät siis varmimmin instagramista ja sieltä löytyy myös rehellinen mielipiteeni kirjasta. Mutta vaikka en olisi kirjasta pitänytkään, yritän aina valokuvata kirjan jotain kaunista tai ainakin mielenkiintoista taustaa vasten. 

Kesällä vakiokuvauspaikkani on tämä pieni puutarhani, talvella taas on vaikeampi löytää hyviä kuvauspaikkoja. Joskus otan kirjoja mukaan esimerkiksi metsäkävelylle lähtiessäni, lisäksi matkoilla löytyy aina uusia jänniä taustoja. 

En yleensä edes yritä löytää mitään itse kirjan teemaan sopivaa taustaa vaan sijoittelen kirjoja summamutikassa mielestäni esteettisesti hauskoihin paikkoihin. Useimmiten kirjan kannen väri inspiroi etsimään jotain siihen sopivaa.

Näistä yhdeksästä vuoden 2020 "suosituimmasta" kuvastani näkyy, että kirjapinot todella kiinnostavat. Samoin tunnetut nimet, kuten nyt tässä tapauksessa Jane Fonda ja Elton John. Mutta hauska nähdä, että vakiokuvauskohteeni eli vanhat talot on myös innoittanut painamaan sydäntä!

Blogikirjoitteluni jatkuu myös vuonna 2021 kuin myös instagramiin valokuvaaminen, nämä vanhat rakkaat harrastukseni ovatkin saaneet uutta potkua koronavuoden kotoilun myötä. Ja on aina hauska saada vastakaikua omiin aatoksiin, oli se sitten sydämenpainamisen tai blogiin jätetyn kommentin kautta. Kiitos kaikista niistä!

Kommentit

  1. Kaunis vuosikooste sinulla. Kieltämättä blogissa tulee usein se tunne, että jutustelee itsekseen. Tuo onkin hyvä idea, että voisi postata instagramiin pelkän kuvan, jos jostain syystä kirjasta ei saa pitempää tekstiä aikaiseksi. Sekä blogi että instagram kuuluvat minullakin ainakin alkuun ensi vuoteen. Hyvää loppuvuotta ja hienoja kirjaelämyksiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Riitta! Uutta vuotta ja uusia kirjaelämyksiä kohti 😊 /Mari

      Poista
  2. Mukavaa pohdintaa instan roolista. Minäkin olen kyllä instassa, liityin instaaan valokuvausharrastuksen myötä ja nyt olen sitten pyrkinyt laittamaan sinne ne kirjat, joista teen postauksen. Eli ensin teen postauksen, sitten instan. Koetko, että saat instassa enemmän palautetta luetuista kirjoista kuin blogissa? Minulle tulee instaan todella harvoin kirjakommentteja, muista asioista enemmänkin. - Kauniita kuvia tässä! Mukavia loppuvuoden päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaute menee aika lailla tasan, ovat vain ehkä eri tyyppisiä. Instassa tulee enemmän keskustelua vähän muustakin, itse kuvista tai muusta lukemiseen liittyvästä. Täällä blogissa sitten enemmän kirjoista sinänsä. Mutta instassa tulee kommentteja myös heiltä, jotka eivät ehkä seuraa niinkään kirjablogeja (esimerkiksi siskolta 😂).

      Hyvää loppuvuotta, Anneli! /Mari

      Poista
  3. Itse koetan kommentoida mahdollisimman paljon, jos vain suinkin on jotain asiaa. Kommentteja on niin kiva saada! Instaan en ole ajatellut siirtyä ollenkaan, vaan luotan tähän jo vähän vanhanaikaiseen blogiformaattiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tästä blogimaailmasta! Yritän myös käydä kommentoimassa minkä ehdin ja tästä voisinkin muuten ottaa yhden uudenvuoden lupauksen, eli kommentti päivässä, kaksi parhaassa 😊 /Mari

      Poista
  4. Hyvä että jatkat sentään blogiasi. En tunne muuta somea kuin blogit, enkä halua sitä puolta kasvattaa. Minulle blogi merkitsee muiden lukijoiden/kirjoittajien seuraamisen ohella omaa ns älyllistä haastetta eli että mietin kirjan sisältöä, yritän hioa omia ajatuksiani siitä ja sitten lopulta voin palata siihen eli muistaa luetun myöhemminkin. Ei riittäisi edes eläkeläisenä aikaa eikä kapasiteettia enempään. Voin vain ihmetellä somekansalaisten tehokkuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi vaatii tosiaan pitkäjänteisempää työtä ja enemmän pohdintaa, monelle tämä on ehkä liian aikaa vievä harrastus?

      Omana muistipankkina tämä on kyllä aivan korvaamaton! Itse käyn vähän väliä ihmettelemässä, että tuonkin kirjan olen lukenut ja noin hienosti siitä silloin ajatellut :)

      Poista
  5. Mukava kuvallinen kooste viime vuodesta. Itse en oikein ole vielä löytänyt itselle sopivaa tapaa käyttää Instagramia. Johtunee siitä, ettei valokuvaus niin innosta ja kirjakuvat ovat jääneet satunnaisiin näppäyksiin. :) Tiliä en ole silti vielä lopettanut, kenties keksin sille jotain käyttöä tai sitten vain seurailen muita tilejä... hyvää uutta kirjavuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagram on kyllä mukava foorumi jos on innostunut valokuvaamisesta kuten itse olen. Mutta voihan siellä tosiaan vaikka vain seurailla muita, instassa ainakin näkee helposti mitä kirjoja kulloinkin luetaan 😀 Hyvää kirjavuotta!! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)

 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään. Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, joita Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jo...

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

  On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...