Siirry pääsisältöön

Kurkistus instagram-vuoteen 2020

 

Monet kirjabloggaajat ovat tänä vuonna pohdiskelleet pitäisikö lopettaa blogin pitäminen kokonaan ja siirtyä vain instagramin puolelle. Siellä kun tuntuu olevan enemmän jutustelua kirjoista kun taas täällä blogimaailmassa keskustelu on kieltämättä tyrehtynyt. Blogikirjoittaminen ei ehkä tunnu enää edes kovin trendikkäältä?

Omalla kohdallani homma toimii niin, että teen yleensä nopean ensiarvion kirjasta instagramiin, joskus jopa ennen kuin olen edes lukenut kirjaa loppuun. Blogiin asti kirja pääsee, jos se on herättänyt jotain ajatuksia. Aina ei nimittäin käy niin. Tai sitten en ole pitänyt kirjasta ollenkaan ja tuntuu tylsältä kirjoittaa blogiin kovin negatiivinen arvio. 

Lukemani kirjat löytyvät siis varmimmin instagramista ja sieltä löytyy myös rehellinen mielipiteeni kirjasta. Mutta vaikka en olisi kirjasta pitänytkään, yritän aina valokuvata kirjan jotain kaunista tai ainakin mielenkiintoista taustaa vasten. 

Kesällä vakiokuvauspaikkani on tämä pieni puutarhani, talvella taas on vaikeampi löytää hyviä kuvauspaikkoja. Joskus otan kirjoja mukaan esimerkiksi metsäkävelylle lähtiessäni, lisäksi matkoilla löytyy aina uusia jänniä taustoja. 

En yleensä edes yritä löytää mitään itse kirjan teemaan sopivaa taustaa vaan sijoittelen kirjoja summamutikassa mielestäni esteettisesti hauskoihin paikkoihin. Useimmiten kirjan kannen väri inspiroi etsimään jotain siihen sopivaa.

Näistä yhdeksästä vuoden 2020 "suosituimmasta" kuvastani näkyy, että kirjapinot todella kiinnostavat. Samoin tunnetut nimet, kuten nyt tässä tapauksessa Jane Fonda ja Elton John. Mutta hauska nähdä, että vakiokuvauskohteeni eli vanhat talot on myös innoittanut painamaan sydäntä!

Blogikirjoitteluni jatkuu myös vuonna 2021 kuin myös instagramiin valokuvaaminen, nämä vanhat rakkaat harrastukseni ovatkin saaneet uutta potkua koronavuoden kotoilun myötä. Ja on aina hauska saada vastakaikua omiin aatoksiin, oli se sitten sydämenpainamisen tai blogiin jätetyn kommentin kautta. Kiitos kaikista niistä!

Kommentit

  1. Kaunis vuosikooste sinulla. Kieltämättä blogissa tulee usein se tunne, että jutustelee itsekseen. Tuo onkin hyvä idea, että voisi postata instagramiin pelkän kuvan, jos jostain syystä kirjasta ei saa pitempää tekstiä aikaiseksi. Sekä blogi että instagram kuuluvat minullakin ainakin alkuun ensi vuoteen. Hyvää loppuvuotta ja hienoja kirjaelämyksiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Riitta! Uutta vuotta ja uusia kirjaelämyksiä kohti 😊 /Mari

      Poista
  2. Mukavaa pohdintaa instan roolista. Minäkin olen kyllä instassa, liityin instaaan valokuvausharrastuksen myötä ja nyt olen sitten pyrkinyt laittamaan sinne ne kirjat, joista teen postauksen. Eli ensin teen postauksen, sitten instan. Koetko, että saat instassa enemmän palautetta luetuista kirjoista kuin blogissa? Minulle tulee instaan todella harvoin kirjakommentteja, muista asioista enemmänkin. - Kauniita kuvia tässä! Mukavia loppuvuoden päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaute menee aika lailla tasan, ovat vain ehkä eri tyyppisiä. Instassa tulee enemmän keskustelua vähän muustakin, itse kuvista tai muusta lukemiseen liittyvästä. Täällä blogissa sitten enemmän kirjoista sinänsä. Mutta instassa tulee kommentteja myös heiltä, jotka eivät ehkä seuraa niinkään kirjablogeja (esimerkiksi siskolta 😂).

      Hyvää loppuvuotta, Anneli! /Mari

      Poista
  3. Itse koetan kommentoida mahdollisimman paljon, jos vain suinkin on jotain asiaa. Kommentteja on niin kiva saada! Instaan en ole ajatellut siirtyä ollenkaan, vaan luotan tähän jo vähän vanhanaikaiseen blogiformaattiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tästä blogimaailmasta! Yritän myös käydä kommentoimassa minkä ehdin ja tästä voisinkin muuten ottaa yhden uudenvuoden lupauksen, eli kommentti päivässä, kaksi parhaassa 😊 /Mari

      Poista
  4. Hyvä että jatkat sentään blogiasi. En tunne muuta somea kuin blogit, enkä halua sitä puolta kasvattaa. Minulle blogi merkitsee muiden lukijoiden/kirjoittajien seuraamisen ohella omaa ns älyllistä haastetta eli että mietin kirjan sisältöä, yritän hioa omia ajatuksiani siitä ja sitten lopulta voin palata siihen eli muistaa luetun myöhemminkin. Ei riittäisi edes eläkeläisenä aikaa eikä kapasiteettia enempään. Voin vain ihmetellä somekansalaisten tehokkuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi vaatii tosiaan pitkäjänteisempää työtä ja enemmän pohdintaa, monelle tämä on ehkä liian aikaa vievä harrastus?

      Omana muistipankkina tämä on kyllä aivan korvaamaton! Itse käyn vähän väliä ihmettelemässä, että tuonkin kirjan olen lukenut ja noin hienosti siitä silloin ajatellut :)

      Poista
  5. Mukava kuvallinen kooste viime vuodesta. Itse en oikein ole vielä löytänyt itselle sopivaa tapaa käyttää Instagramia. Johtunee siitä, ettei valokuvaus niin innosta ja kirjakuvat ovat jääneet satunnaisiin näppäyksiin. :) Tiliä en ole silti vielä lopettanut, kenties keksin sille jotain käyttöä tai sitten vain seurailen muita tilejä... hyvää uutta kirjavuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagram on kyllä mukava foorumi jos on innostunut valokuvaamisesta kuten itse olen. Mutta voihan siellä tosiaan vaikka vain seurailla muita, instassa ainakin näkee helposti mitä kirjoja kulloinkin luetaan 😀 Hyvää kirjavuotta!! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...