Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: luukku 23

 

Kirjabloggaajien perinteinen joulukalenteri avautui eilen Kirjapöllön huhuiluja -blogissa, jossa voi äänestää tämän vuoden kauneimmasta YA-kirjakannesta. Ja huomisen jouluaaton luukku avautuu Amman lukuhetki -blogissa.  Tässä omassa kalenteriluukussani kerron kahdesta kirjasta, jotka ovat minua erityisesti lohduttaneet koronavuonna 2020.

Joulu, se tuli sittenkin myös tänä vuonna! Vuosi 2020, mikä "anno horribilis", kuten kuningatar Elisabeth kuvaili erästä rankemmanpuoleista vuottansa. En ole päässyt käymään Suomessa yli vuoteen. Olen tehnyt etätyötä kotona yhtäjaksoisesti maaliskuusta lähtien. Yksi työtovereistani on kuollut koronaan, muutama muu on sen sairastanut. Tällä hetkellä mielessä on pelko: entäpä jos tämä poikkeustila ei lopukaan koskaan?

Luin sattumalta juuri ennen koronapandemian alkua saksanjuutalaisen Victor Klempererin sota-ajan päiväkirjat "Haluan todistaa". Niissä Klemperer kertoo arjestaan sota-ajan Saksassa - Saksassa, jossa juutalaisten oikeuksia normaaliin elämään rajoitettiin vähitellen niin, että lopulta heillä ei ollut edes elämänarvoa.

Klempererin pelastus oli avioliitto ei-juutalaisen Evan kanssa. Aviopari piti yhtä koko Hitlerin kauden ajan, toisiaan tukien ja auttaen. He elivät lopulta äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ja näkivät myös suoranaista nälkää. Klemperer kirjasi kuitenkin tunnollisesti arkielämän tapahtumia ja "kadunmiehen" tuntemuksia, sikäli kuin muita ihmisiä tapasi. Juutalaisiltahan oli lopulta kielletty myös kaikkinainen kanssakäyminen saksalaisten kanssa.

Klempererin kirja on todennäköisesti yksi vaikuttavimmista kirjoista, jonka tulen elämäni aikana lukemaan. Ja se on ollut mielessäni erityisesti tämän koronaeristyksen aikana. En tarkoita, että voisin millään lailla verrata tätä kokemaamme aikaa Klempererin kärsimyksiin mutta hänen rauhallinen ja tosiasiat hyväksyvä asenteensa on inspiroinut minua monta kertaa. 

Harmittaa vain, että en itse älynnyt kirjoittaa päiväkirjaa tästä poikkeusajasta. Tai jospa kirjoittaisin nyt vuoden lopussa lyhyen muistelman vuoden tapahtumista - keväästä, jolloin hamstrasimme vessapaperia tai kesästä, jolloin valtasimme luonnonpuistot. Ja tästä syksystä, joka pääsi sittenkin yllättämään toisella aallollaan vaikka samalla toivo rokotteesta nosti päätään. 

Tästä vuodesta - sillä toivon todella, että tulevaisuudessa koronasta puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä vuotta 2020 - tästä vuodesta kannattaa jättää merkintöjä jälkipolville, kuten esimerkiksi Victor Klemperer jätti meille.

Toinen tämän vuoden aikana minua lohduttanut kirja on ollut Kjell Westön "Tritonus". Romaanissa Westö kertoo kahdesta naapuruksesta, Tomas Branderista ja Reidar Lindellistä, joista ensin mainittu on maailmankuulu kapellimestari, jälkimmäinen taas rannikkokaupungissa asuva koulukuraattori ja harrastajamuusikko.

Brander rakennuttaa itselleen unelmiensa taloa, oikeaa ökytaloa,  joka saa nimekseen mahtipontisesti "Villa Tritonus". Vaiherikkaassa projektissa naapuriksi osunut Lindellkin saa auttaa  kykynsä mukaan. Miehet tutustuvat näin toisiinsa ja alkavat kertoa varovasti elämänsä kolhuista. Lindell on menettänyt vaimonsa syövälle, Brander taas potee särkynyttä sydäntä. Molemmilla on lisäksi jo aikuiset lapset, jotka loistavat poissaolollaan.

Voisin kirjoittaa kirjasta paljonkin erilaisia ajatuksia mutta se kaikkein lohdullisin ulottuvuus kirjassa on, että se ajoittuu koronan jälkeiseen aikaan. Kirjan henkilöt mainitsevat pandemian mutta se on jo sen verran kaukana menneisyydessä, ettei se hallitse arkea. Merkkinsä se on kuitenkin jättänyt, kirjan lopussa järjestettävässä kesäkonsertissa esimerkiksi osa yleisöstä istuu edelleen maskit suojanaan.

Mutta ihmiset istuvat konsertissa! Ihmiset tapaavat toisiaan! Mikä idylli! Voisiko tämä olla mahdollista jo ensi kesänä...

Mutta ensin vietetään joulua! Ja kuten ihmiset tuntuvat joukolla päättäneen, tänä vuonna joulua vietetään oikein toden teolla. Jos se pitää viettää kotona pienellä porukalla niin tehtäköön se sitten pitkän kaavan mukaan. Täällä Ruotsissa esimerkiksi kerrotaan, että ihmiset ovat ostaneet joulukuusensa poikkeuksellisen aikaisin ja ovatpa jotkut hankkineet useammankin kuin yhden kuusen. Tämän joulun me olemme totisesti ansainneet!

Toivotan sinulle lempeää ja rauhallista joulumieltä!