Siirry pääsisältöön

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti


Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan  Blekingegatan 32. Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta.

Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa Die freudlose Gasse. Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja Alexander Onofrin tuoreessa romaanissa "Love. En roman om Greta Garbo".

Otetaan ensin huonot uutiset. Kirja ei ole kovin onnistunut muilta kuin rakenteensa osalta. Gezelius ja Onofri ovat elokuvan ammattilaisia sekä ohjaajina että käsikirjoittajina. Niinpä tämä kirja olisikin loistava elokuvakäsikirjoitus kaikkine dramaattisine kohtauksineen ja nasevine dialogeineen. Mutta romaanin hienouksiin teksti ei valitettavasti taivu.

"Deras läppar möts. De ser på varandra. Hon drar av sig blusen. Han betraktar henne ett ögonblick innan han sliter av sig sin skjorta. De trycker sina nakna överkroppar mot varandra och rasar ner på marken i en djup kyss."

Mutta sitten hyvät uutiset: kirja on todella mielenkiintoinen kuvaus Hollywoodin 1920-luvun kulta-ajasta, jonka kartoittamiseen kirjailijapari on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa. Elokuvateollisuus oli teollisuutta sen varsinaisessa merkityksessä, kilpailevat tuotantoyhtiöt taistelivat uusista kasvoista ja ohjaajista mutta näyttelijän työ oli samalla kuin liukuhihnatyötä.

Sen saivat katkerasti kokea myös Greta ja Mauritz, jotka lupaavan alun jälkeen joutuvat taistelulinjalle itsensä Louis B Mayerin kanssa. Stiller saa lähteä mutta Greta jää, neljän elokuvan sopimuksen velvoittamana. Elämä on yhtä vuoristorataa: Greta solmii  raastavan rakkaussuhteen filmitähti John Gilbertin kanssa mutta koti-Tukholmasta saapuva suruviesti Alva-siskon kuolemasta herättää koti-ikävän. Myös Mauritz askaroittaa Gretan mieltä, mikä herättää Johnin mustasukkaisuuden.

Greta ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut ammatillisesta urastaan vaan on jopa valmis ryhtymään kotirouvaksi, jos vain se oikea mies kosisi. John kosii monen monta kertaa, mutta Gretan vastaus on joka kerta kielteinen. Greta haaveilee avioliitosta vain Mauritzin kanssa.

Ja kaiken tämän rakkausdraaman rinnalla jatkuvat taistelut filmiyhtiön ja Mayerin kanssa. Lisäksi Hollywoodiinkin on tulossa suuri mullistus, johon tosin Mayer ei usko. Äänielokuva ei varmasti tulisi menestymään! Sehän sitä paitsi vain vaikeuttaisi kansainvälisiä markkinoita, mykkäelokuvia kun pystyi helposti myymään mihin maahan vain vaihtamalla erikieliset välitekstit.

Lukija tietää, että Greta tulee pärjäämään myös äänielokuvatähtenä joten sen suurempaa jännitystä tähän tarinankäänteeseen ei liity. Mutta tämä elokuvahistorian vaihe on joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa ja houkuttaa tutustamaan aiheeseen enemmänkin. Lisäksi tuon ajan elokuvat ovat nykyään vapaasti katsottavissa, myös kirjan lopussa ensi-iltansa saava Flesh and the Devil, Gretan ja Johnin yhteistyön hedelmä. Elokuva sinetöi myös Gretan aseman Hollywoodin uutena ykköstähtenä.


**
Kerstin Gezelius & Alexander Onofri:
Love. En roman om Greta Garbo
Bokförlaget Polaris 2020

Ote takakansitekstistä:
"Love är baserad på verkliga händelser, brottstycken ur intervjuer, ett överraskande kärleksbrev från Mauritz Stiller och en samling anekdoter varav några är för bra för att vara sanna. Framför allt tecknar romanen ett oförglömligt porträtt av kärleksgudinnan och feministikonen Greta Garbo."

Kommentit

  1. Mauritz Stiller kuului myös Alma Söderhjelmin tuttavapiiriin. Tuli vastaan Merete Mazzarellan romaanissa Alma, vuodelta 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja Alma vilahtaa myös tuossa mainitsemassani Lena Einhornin kirjassa :) /Mari

      Poista
  2. Tuo aikakauden leffahistoria kyllä kiinnostaa kovasti, vaikken ole Garbon mykkätuotantoa muuten nähnytkään kuin tuon Ilottoman kadun (äänifilmejä sitten useamman). Ja Hollywoodin leffateollisuudessa tosiaan harrastettiin teollisuuden oppeja, 1910-luvulla oli ihan normi että tekijöiltä, niin ohjaajilta kuin näyttelijöiltä, tuli filmi viikossa, ja 20-luvullakin viidestä kymmeneen filmiä vuodessa oli ihan normaalia (ja se huomioiden Garbon tuotanto on itse asiassa aikakauden tähdeksi aika suppea, ja ilmeisesti aiheutti aika paljon harmaita hiuksia tuotannolle...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut mitään varsinaista Greta Garbon elämäkertaa ja en tähänkään romaaniin ihan täysin luota mutta sen kuvan sain, että Garbo ei halunnut tehdä "roskafilmejä". Ja tosiaan aiheutti itsepäisyydellään niitä harmaita hiuksia. Kiehtova aihe, kaikin puolin! /Mari

      Poista
  3. Jonkin elämäkerran Greta Garbosta voisin lukea, mutta tämä ei ehkä ihan ensimmäisenä osuisi listalle, vaikka periaatteessa kirja kuulostaa kiinnostavalta. Toisaalta Hollywoodin elokuvateollisuuden historiallise metodit kiinnostavat. Eivät ole minulle järin tuttua aluetta, joten siinä mielessä voisi olla kiinnostavaa tämä kirja lukea. Jos siis se joskus on saatavilla suomeksi tai englanniksi. Ruotsin kieli ei minulla enää taivu romaanien lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä pettymys, odotin enemmän. Mutta toivottavasti joku tekee tästä kirjasta elokuvan, koska elokuvakäsikirjoitukseksi tämä on oikein passeli. /Mari

      Poista
  4. Postauksen aloitus oli hyvin lupaava, mutta sitten tuli postaamasi huonot uutiset, niin kiinnostus, hieman laski. Mutta, kuten kerroit, että hyvänä puolena on 1920-luvun elokuvateollisuuden kulta-aika. Tästä olisi todella mielenkiintoista lukea enemmänkin.

    Hauska muuten tuo Greta Gustafsson. En aluksi edes ajatellut, että kyseessä on Greta Garbo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja muuttui heti paremmaksi kun maltoin luopua ajatuksesta, että haluaisin lukea kirjan Greta Garbosta. Siihen tämä oli valitettavasti aivan liian pinnallinen. Mauritz Stilleristäkin olisi muuten mielenkiintoista lukea enemmän, hänhän oli alunperin Helsingistä kotoisin ja tunnetaan nykyään jo ihan yleisesti "miehenä, joka loi Greta Garbon". /Mari

      Poista
  5. Tuntuu, että olen aina tiennyt Greta Garbon, mutta oikeasti vain nimeltä, sillä hänen elämänkuvionsa ovat minulle melko tuntemattomat. Kiinnostaisi lukea kattavampi elämäkerta hänestä, sillä jo Wikipedia-kurkkauksella opin uutta, myös sen, että tuo Mauritz oli suomalaissyntyinen ja Gretalta jäi yli 60 miljoonan dollarin omaisuus, jonka peri hänen veljentyttärensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kunnon elämäkertaa ei taida olla edes olemassa, koska Greta oli tunnetusti hyvin vaitonainen yksityiselämästään. Nuoruudenvuosien suhde Mimi Pollakiin esimerkiksi paljastui vasta Pollakin kuoltua 1999, jolloin hänen ja Gretan välinen kirjeenvaihto tuli julkisuuteen. Toisaalta juuri veljen jälkeläiset eivät ole ilahtuneet näistä Gretan seksuaalisuuteen liittyvistä "paljastuksista".

      Tämän kirjan parasta antia oli muuten nämä uudet tiedot Gretan ja Mauritzin välisestä suhteesta, mielenkiintoinen tarina sekin, josta ei varmasti vielä tiedetä koko totuutta! /Mari

      Poista
  6. Tykkään lukea näyttelijöiden ja ohjaajien elämäkertoja, joten tämä on varmasti kiinnostava. Hauska tuo mainontasi äänielokuvista. Myöskään Charlie Chaplin ei uskonut äänielokuvaan ollenkaan ja hän siirtyikin niihin hyvin myöhään. Selkeästi suurta epäluuloa herättänyt uudistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänielokuva oli myös monen suositun tähtinäyttelijän uran loppu, esimerkiksi Garbon miesystävän John Gilbertin ääni osoittautui kimeäksi ja suosio laantui pikkuhiljaa. Garbo ei uskonut omaan menestykseensä ääninäyttelijänä ollenkaan ruotsalaisen korostuksensa vuoksi. Kirjan mukaan hän menikin äänikokeeseen vain saadakseen Mayerin purkamaan Garboa velvoittavan sopimuksen ja näin koti-ikävää poteva Garbo voisi matkustaa takaisin Tukholmaan. Mutta äänikokeen tulos olikin aivan päinvastainen! /Mari

      Poista
  7. En ole aiemmin lukenut blogiasi, mutta heti tuli halu lukea enemmän ruotsiksi. Tällä hetkellä ruotsini kelpaa lähinnä Muumi-kirjojen lukuun D:

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...