Siirry pääsisältöön

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)




Olen tänä kesänä lukenut Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti.

Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin!

Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajojen ulkopuolista kulttuurikeskustelua, kuten myös Nukkekodista syntynyttä kohua. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Canth kirjoitti näytelmänsä Sylvin, jossa mukaillaan pitkälti juuri Nukkekodin avioliiton asetelmia.

Ruotsissa Nukkekoti järisytti perusteellisesti. Ellen Key luki Ibseniä ja hän myös esitteli Ibsenin tuotantoa omissa esseissään. Lisäksi hän osallistui aktiivisesti August Strindbergin aloittamaan kiivaaseen keskusteluun. Strindberg, joka oli aikaisemmin ihaillut Ibseniä, ei pitänyt Ibsenin ideasta "vapauttaa" Nora avioliiton naiselle osoittamasta roolista ja hän kirjoittikin oman vastineensa, Nukkekoti-nimisen novellin.

Ellen Key puolestaan inspiroitui muiden ruotsalaisten naisaaianaisten tavoin Ibsenin näytelmästä. Nora vastasi täysin 1880-luvun modernin naisen henkeä! Ruotsalainen Alfhild Agrell kirjoitti myös oman vastineensa Norasta ja tuloksena oli menestysnäytelmä "Räddad", jonka Thyra tekee saman ratkaisun kuin Ibsenin Nora. Näytelmä aiheutti suurta polemiikkia Ruotsissa, erityisesti naisen roolista äitinä.

Näiden taustatietojen pohjalta lähdin siis itse lukemaan Nukkekotia. Tiesin, että nyt ollaan sellaisen tekstin äärellä, joka sai itsensä August Strindbergin mielentilan järkkymään. Jännää! Samalla myös vähän nolottaa, että en ole tätä merkkiteosta aiemmin lukenut. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa, minulle se paikka tuli nyt tutustuttuani 1800-luvun naisliikkeeseen.

Näytelmä avataan kohtauksella, jossa Nora tulee kaupungilta iloiten ostoksistaan ja pikkuleipiä syöden. Seuraan liittyy myös aviomies Helmer, joka livertelee Noralle kuten "pikkuvaimolle" on tapana tehdä. Aviopari iloitsee Helmerin uudesta työstä pankinjohtajana, joka tekisi lopun perheen rahahuolista. Lisäksi on jouluaatto ja Nora kertoo juuri ostamistaan joululahjoista. Ensivaikutelma Norasta onkin varsin pinnallinen ja huoleton.

Mutta yhtäkkiä Nora saa yllätysvieraan, vanhan ystävänsä Kristinen, joka on muuttanut kaupunkiin aviomiehensä kuoltua. Kristine paljastaa Noralle, että hän ei sure kuollutta miestään ja toteaa hieman kateellisena, että Norahan ei tällaisia huolia ole joutunut kantamaan. Tästä provosoituneena Nora paljastaa suuren salaisuutensa: muutamaa vuotta aikaisemmin Helmer oli sairastunut vakavasti ja ainoa keinoa pelastaa miehen henki oli matkustaa eteläisen Euroopan lempeämpään ilmastoon. Nora ottaa salaa lainan, jota hän on maksanut vähitellen takaisin. Hän on käyttänyt lainanmaksuun mieheltään saamia talousrahoja ja myymällä käsitöitä.

Nora lupaa auttaa Kristineä saamaan paikan miehensä pankissa, mikä myös onnistuu mutta samalla Helmer kertoo erottavansa herra Krogstadin, koska tämä on sekaantunut hämäräperäisiin järjestelyihin. Krogstad tulee tapaamaan Noraa ja pyytää tätä puhumaan Helmerille puolestaan, muuten hän paljastaa Noran salaisuuden ja että tämä on lainannut rahat Krogstadilta. Nora kauhistuu ja kertoo kaiken Kristinelle. Ja nyt käy ilmi, että Krogstad on Kristinen todellinen rakkaus, vaikkakin tämä joutui avioitumaan rahan takia toisen miehen kanssa.

Vedetään vielä muutama mutka suoraksi: Kristine puhuu Krogstadille Noran puolesta ja pyytää tätä hakemaan takaisin Helmerille kirjoittamansa kirjeen, jossa hän paljastaa Noran salaisuuden. Krogstad ei suostu tähän mutta Kristine puolestaan paljastaa palanneensa kaupunkiin Krogstadin vuoksi. Krogstadin sydän heltyy ja hän kirjoittaa Helmerille uuden kirjeen, jossa hän palauttaa Noran allekirjoittaman velkakirjan. Kaikki siis lopulta hyvin?

Ei suinkaan, sillä nyt on vuorossa näytelmän käännekohta, joka avaa Noran silmät lopullisesti. Helmer lukee ensin Krogstadin ensimmäisen kirjeen ja raivostuu silmittömästi Noralle. Kuinka tämä on voinut saattaa heidät moiseen häpeään?! Sitten hän lukee toisen kirjeen ja leppyy saman tien: nythän hänellä ei olekaan mitään hätää, hän voi aloittaa pankinjohtajana suunnitellun mukaisesti ja Noran aiheuttama skandaali voidaan lakaista hiljaa maton alle.

Mutta sillä hetkellä Nora ymmärtää, että Helmer olikin huolissaan vain omasta maineestaan. Ja vielä pahempaa: hän ymmärtää, että Helmer ei ole oikeasti rakastanut häntä vaan on lähinnä ollut rakastunut rakastamisen tunteeseen. Nora on ehdoton, hänen täytyy lähteä ja jättää perheensä.


HELMER Du talar som ett barn. Du förstår inte vilket samhälle du lever i.

NORA Nej, det gör jag inte. Men nu tänker jag sätta mig in i den saken. Jag tänker ta reda på vem som har rätt, samhället eller jag.

Noran loppuratkaisu jättää myös lapsensa herättää kysymyksiä edelleen mutta onneksi monet kirjailijat ovat tarttuneet Ibsenin heittämään täkyyn ja kirjoittaneet Nukkekodista oman tulkintansa. Uskaltaisinkohan esimerkiksi lukea mitä sillä Strindbergillä oli hampaankolossa...



Kirjoitukseni on osa kirjabloggareiden Klassikkohaastetta ja tämä haaste onkin jo järjestyksessä 11 (vaikkakin itselleni ensimmäinen). Haastetta emännöi tällä kertaa Kirjan jos toisenkin -blogin Jane.

**
Henrik Ibsen: Ett dockhem (1879)
Ruotsiksi kääntänyt Klas Östergren

Ote takansitekstistä:
"Vissa kanske ryggar inför tanken på att läsa dramatik. Gör inte det. För att än en gång citera Klas Östergren, om att läsa Ibsen i följd: Det är som att läsa en av de verkligt stora romanerna."

Kommentit

  1. Pohjoismaiset klassikot ovat jääneet minulla väliin, ei ole juurikaan tullut luettua niitä Astrid Lindgreniä nyt lukuun ottamatta. Ibsenin Nukkekoti kyllä kiinnostaa. Tämähän on tosi tunnettu klassikko, mutta olen välttynyt sen juonelta yms. aika hyvin. Juttusi herätteli siis lukuhaluja. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ibseniä lämpimästi! Ja toivottavasti suomeksi on tarjolla yhtä sujuva käännös kuin nämä ruotsalaisen Klas Östergrenin tuoreet käännökset. Tässä lainaamassani painoksessa on neljä eri näytelmää ja luen nyt jo toista. Tässä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin :) /Mari

      Poista
  2. Etsin tuota Alfhild Agrellin näytelmää "Räddad", mutten löytänyt sitä meidän kirjastoistamme. Huomasin kuitenkin, että siitä on persiankielinen käännös vuodelta 2009 (Najat'yaftah). Sehän on saatettu kääntää jo aikaisemmin, mutta se kuitenkin kiinnostaa näköjään nykyäänkin myös persiaksi :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mielenkiintoinen tieto tuo persiankielinen käännös!

      Jos luet ruotsiksi niin näytelmä löytyy netistä osoitteesta litteraturbanken.se

      /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun keski-ikäinen ihminen alkaa miettiä elämäänsä uusiksi

  Olin todella hämmästynyt kun viime vuoden lukusaldoani laskiessani sain tulokseksi 90 luettua kirjaa. Yleensä luen noin 60-70 kirjaa vuosittain. Mutta sitten äkkäsin, että aloin viime vuonna käydä tiheämmin toimistolla töissä, mikä taas tarkoitti enemmän metrossa istumista. Ja metrossa luen aina kirjaa. Yksi toimistopäivä tarkoittaa 2 x 42 minuuttia lukuaikaa!   Luenkin sitten työmatkoillani ihan kaikkea, laidasta laitaan. Ainoa kirja, jota en vuoden aikana kelpuuttanut mukaan, oli Heini Junkkaalan Saisio-kirja, mutta sekin seuloutui vain kokonsa vuoksi. 1000 sivua on yksinkertaisesti liikaa. Joskus kohdalle osuu kirja, joka on kuin räätälöity työmoodiin pääsemiseksi. Sellainen oli tämä Michiko Aoyaman "What you are looking for is in the library". Ja kiitos siitä, että ylipäänsä löysin kirjan menee  Elegialle , jolta olen saanut paljon muitakin osuvia vinkkejä aasialaiseen kulttuuriin liittyen. Elegia kirjottaa omassa postauksessaan Aoyaman kirjasta, että se on "to...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

In Memoriam Marianne Faithfull

Kirjahyllyssäni on nurkkaus, jota kutsun pahishyllyksi. Tälle hyllylle pääsevät kaikki ns. rock'n'roll -elämää viettäneet. Tietänette mitä tarkoitan... Siellä ovat niin Janis, Amy kuin Keithkin. Myös Philip Roth näyttää sinne eksyneen. Viime viikolla tästä kunnianarvoisesta joukosta lähti yksi tähti taivasmatkallensa - Marianne Faithfull (1946-2025). Marianne Faithfullin omaelämäkerta Faithfull (kirjoitettu yhdessä David Daltonin kanssa) päätyi hyllyyni sattumalta jo vuosia sitten jollakin kirpparikierroksellani. Kirja oli jo silloin hyvin luetun näköinen. Aloin selailla sitä heti kotiin päästyäni ja muistan lukeneeni sen lähes tulkoon siltä istumalta. Kun tieto Marianne Faithfullin kuolemasta uutisoitiin viime viikolla, otin pahishyllystä tuon entistä kuluneemman näköisen pokkarin, aloin selailla - ja olin taas välittömästi koukussa! Tällä kertaa lisämaustetta lukemiseen toi se seikka, että kävin viime vuonna kaksi kertaa Lontoossa ja monet kirjassa mainitut kadut ja puistot ...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...