Siirry pääsisältöön

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)




Olen tänä kesänä lukenut Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti.

Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin!

Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajojen ulkopuolista kulttuurikeskustelua, kuten myös Nukkekodista syntynyttä kohua. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Canth kirjoitti näytelmänsä Sylvin, jossa mukaillaan pitkälti juuri Nukkekodin avioliiton asetelmia.

Ruotsissa Nukkekoti järisytti perusteellisesti. Ellen Key luki Ibseniä ja hän myös esitteli Ibsenin tuotantoa omissa esseissään. Lisäksi hän osallistui aktiivisesti August Strindbergin aloittamaan kiivaaseen keskusteluun. Strindberg, joka oli aikaisemmin ihaillut Ibseniä, ei pitänyt Ibsenin ideasta "vapauttaa" Nora avioliiton naiselle osoittamasta roolista ja hän kirjoittikin oman vastineensa, Nukkekoti-nimisen novellin.

Ellen Key puolestaan inspiroitui muiden ruotsalaisten naisaaianaisten tavoin Ibsenin näytelmästä. Nora vastasi täysin 1880-luvun modernin naisen henkeä! Ruotsalainen Alfhild Agrell kirjoitti myös oman vastineensa Norasta ja tuloksena oli menestysnäytelmä "Räddad", jonka Thyra tekee saman ratkaisun kuin Ibsenin Nora. Näytelmä aiheutti suurta polemiikkia Ruotsissa, erityisesti naisen roolista äitinä.

Näiden taustatietojen pohjalta lähdin siis itse lukemaan Nukkekotia. Tiesin, että nyt ollaan sellaisen tekstin äärellä, joka sai itsensä August Strindbergin mielentilan järkkymään. Jännää! Samalla myös vähän nolottaa, että en ole tätä merkkiteosta aiemmin lukenut. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa, minulle se paikka tuli nyt tutustuttuani 1800-luvun naisliikkeeseen.

Näytelmä avataan kohtauksella, jossa Nora tulee kaupungilta iloiten ostoksistaan ja pikkuleipiä syöden. Seuraan liittyy myös aviomies Helmer, joka livertelee Noralle kuten "pikkuvaimolle" on tapana tehdä. Aviopari iloitsee Helmerin uudesta työstä pankinjohtajana, joka tekisi lopun perheen rahahuolista. Lisäksi on jouluaatto ja Nora kertoo juuri ostamistaan joululahjoista. Ensivaikutelma Norasta onkin varsin pinnallinen ja huoleton.

Mutta yhtäkkiä Nora saa yllätysvieraan, vanhan ystävänsä Kristinen, joka on muuttanut kaupunkiin aviomiehensä kuoltua. Kristine paljastaa Noralle, että hän ei sure kuollutta miestään ja toteaa hieman kateellisena, että Norahan ei tällaisia huolia ole joutunut kantamaan. Tästä provosoituneena Nora paljastaa suuren salaisuutensa: muutamaa vuotta aikaisemmin Helmer oli sairastunut vakavasti ja ainoa keinoa pelastaa miehen henki oli matkustaa eteläisen Euroopan lempeämpään ilmastoon. Nora ottaa salaa lainan, jota hän on maksanut vähitellen takaisin. Hän on käyttänyt lainanmaksuun mieheltään saamia talousrahoja ja myymällä käsitöitä.

Nora lupaa auttaa Kristineä saamaan paikan miehensä pankissa, mikä myös onnistuu mutta samalla Helmer kertoo erottavansa herra Krogstadin, koska tämä on sekaantunut hämäräperäisiin järjestelyihin. Krogstad tulee tapaamaan Noraa ja pyytää tätä puhumaan Helmerille puolestaan, muuten hän paljastaa Noran salaisuuden ja että tämä on lainannut rahat Krogstadilta. Nora kauhistuu ja kertoo kaiken Kristinelle. Ja nyt käy ilmi, että Krogstad on Kristinen todellinen rakkaus, vaikkakin tämä joutui avioitumaan rahan takia toisen miehen kanssa.

Vedetään vielä muutama mutka suoraksi: Kristine puhuu Krogstadille Noran puolesta ja pyytää tätä hakemaan takaisin Helmerille kirjoittamansa kirjeen, jossa hän paljastaa Noran salaisuuden. Krogstad ei suostu tähän mutta Kristine puolestaan paljastaa palanneensa kaupunkiin Krogstadin vuoksi. Krogstadin sydän heltyy ja hän kirjoittaa Helmerille uuden kirjeen, jossa hän palauttaa Noran allekirjoittaman velkakirjan. Kaikki siis lopulta hyvin?

Ei suinkaan, sillä nyt on vuorossa näytelmän käännekohta, joka avaa Noran silmät lopullisesti. Helmer lukee ensin Krogstadin ensimmäisen kirjeen ja raivostuu silmittömästi Noralle. Kuinka tämä on voinut saattaa heidät moiseen häpeään?! Sitten hän lukee toisen kirjeen ja leppyy saman tien: nythän hänellä ei olekaan mitään hätää, hän voi aloittaa pankinjohtajana suunnitellun mukaisesti ja Noran aiheuttama skandaali voidaan lakaista hiljaa maton alle.

Mutta sillä hetkellä Nora ymmärtää, että Helmer olikin huolissaan vain omasta maineestaan. Ja vielä pahempaa: hän ymmärtää, että Helmer ei ole oikeasti rakastanut häntä vaan on lähinnä ollut rakastunut rakastamisen tunteeseen. Nora on ehdoton, hänen täytyy lähteä ja jättää perheensä.


HELMER Du talar som ett barn. Du förstår inte vilket samhälle du lever i.

NORA Nej, det gör jag inte. Men nu tänker jag sätta mig in i den saken. Jag tänker ta reda på vem som har rätt, samhället eller jag.

Noran loppuratkaisu jättää myös lapsensa herättää kysymyksiä edelleen mutta onneksi monet kirjailijat ovat tarttuneet Ibsenin heittämään täkyyn ja kirjoittaneet Nukkekodista oman tulkintansa. Uskaltaisinkohan esimerkiksi lukea mitä sillä Strindbergillä oli hampaankolossa...



Kirjoitukseni on osa kirjabloggareiden Klassikkohaastetta ja tämä haaste onkin jo järjestyksessä 11 (vaikkakin itselleni ensimmäinen). Haastetta emännöi tällä kertaa Kirjan jos toisenkin -blogin Jane.

**
Henrik Ibsen: Ett dockhem (1879)
Ruotsiksi kääntänyt Klas Östergren

Ote takansitekstistä:
"Vissa kanske ryggar inför tanken på att läsa dramatik. Gör inte det. För att än en gång citera Klas Östergren, om att läsa Ibsen i följd: Det är som att läsa en av de verkligt stora romanerna."

Kommentit

  1. Pohjoismaiset klassikot ovat jääneet minulla väliin, ei ole juurikaan tullut luettua niitä Astrid Lindgreniä nyt lukuun ottamatta. Ibsenin Nukkekoti kyllä kiinnostaa. Tämähän on tosi tunnettu klassikko, mutta olen välttynyt sen juonelta yms. aika hyvin. Juttusi herätteli siis lukuhaluja. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ibseniä lämpimästi! Ja toivottavasti suomeksi on tarjolla yhtä sujuva käännös kuin nämä ruotsalaisen Klas Östergrenin tuoreet käännökset. Tässä lainaamassani painoksessa on neljä eri näytelmää ja luen nyt jo toista. Tässä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin :) /Mari

      Poista
  2. Etsin tuota Alfhild Agrellin näytelmää "Räddad", mutten löytänyt sitä meidän kirjastoistamme. Huomasin kuitenkin, että siitä on persiankielinen käännös vuodelta 2009 (Najat'yaftah). Sehän on saatettu kääntää jo aikaisemmin, mutta se kuitenkin kiinnostaa näköjään nykyäänkin myös persiaksi :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mielenkiintoinen tieto tuo persiankielinen käännös!

      Jos luet ruotsiksi niin näytelmä löytyy netistä osoitteesta litteraturbanken.se

      /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...