Siirry pääsisältöön

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)




Olen tänä kesänä lukenut Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti.

Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin!

Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajojen ulkopuolista kulttuurikeskustelua, kuten myös Nukkekodista syntynyttä kohua. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Canth kirjoitti näytelmänsä Sylvin, jossa mukaillaan pitkälti juuri Nukkekodin avioliiton asetelmia.

Ruotsissa Nukkekoti järisytti perusteellisesti. Ellen Key luki Ibseniä ja hän myös esitteli Ibsenin tuotantoa omissa esseissään. Lisäksi hän osallistui aktiivisesti August Strindbergin aloittamaan kiivaaseen keskusteluun. Strindberg, joka oli aikaisemmin ihaillut Ibseniä, ei pitänyt Ibsenin ideasta "vapauttaa" Nora avioliiton naiselle osoittamasta roolista ja hän kirjoittikin oman vastineensa, Nukkekoti-nimisen novellin.

Ellen Key puolestaan inspiroitui muiden ruotsalaisten naisaaianaisten tavoin Ibsenin näytelmästä. Nora vastasi täysin 1880-luvun modernin naisen henkeä! Ruotsalainen Alfhild Agrell kirjoitti myös oman vastineensa Norasta ja tuloksena oli menestysnäytelmä "Räddad", jonka Thyra tekee saman ratkaisun kuin Ibsenin Nora. Näytelmä aiheutti suurta polemiikkia Ruotsissa, erityisesti naisen roolista äitinä.

Näiden taustatietojen pohjalta lähdin siis itse lukemaan Nukkekotia. Tiesin, että nyt ollaan sellaisen tekstin äärellä, joka sai itsensä August Strindbergin mielentilan järkkymään. Jännää! Samalla myös vähän nolottaa, että en ole tätä merkkiteosta aiemmin lukenut. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa, minulle se paikka tuli nyt tutustuttuani 1800-luvun naisliikkeeseen.

Näytelmä avataan kohtauksella, jossa Nora tulee kaupungilta iloiten ostoksistaan ja pikkuleipiä syöden. Seuraan liittyy myös aviomies Helmer, joka livertelee Noralle kuten "pikkuvaimolle" on tapana tehdä. Aviopari iloitsee Helmerin uudesta työstä pankinjohtajana, joka tekisi lopun perheen rahahuolista. Lisäksi on jouluaatto ja Nora kertoo juuri ostamistaan joululahjoista. Ensivaikutelma Norasta onkin varsin pinnallinen ja huoleton.

Mutta yhtäkkiä Nora saa yllätysvieraan, vanhan ystävänsä Kristinen, joka on muuttanut kaupunkiin aviomiehensä kuoltua. Kristine paljastaa Noralle, että hän ei sure kuollutta miestään ja toteaa hieman kateellisena, että Norahan ei tällaisia huolia ole joutunut kantamaan. Tästä provosoituneena Nora paljastaa suuren salaisuutensa: muutamaa vuotta aikaisemmin Helmer oli sairastunut vakavasti ja ainoa keinoa pelastaa miehen henki oli matkustaa eteläisen Euroopan lempeämpään ilmastoon. Nora ottaa salaa lainan, jota hän on maksanut vähitellen takaisin. Hän on käyttänyt lainanmaksuun mieheltään saamia talousrahoja ja myymällä käsitöitä.

Nora lupaa auttaa Kristineä saamaan paikan miehensä pankissa, mikä myös onnistuu mutta samalla Helmer kertoo erottavansa herra Krogstadin, koska tämä on sekaantunut hämäräperäisiin järjestelyihin. Krogstad tulee tapaamaan Noraa ja pyytää tätä puhumaan Helmerille puolestaan, muuten hän paljastaa Noran salaisuuden ja että tämä on lainannut rahat Krogstadilta. Nora kauhistuu ja kertoo kaiken Kristinelle. Ja nyt käy ilmi, että Krogstad on Kristinen todellinen rakkaus, vaikkakin tämä joutui avioitumaan rahan takia toisen miehen kanssa.

Vedetään vielä muutama mutka suoraksi: Kristine puhuu Krogstadille Noran puolesta ja pyytää tätä hakemaan takaisin Helmerille kirjoittamansa kirjeen, jossa hän paljastaa Noran salaisuuden. Krogstad ei suostu tähän mutta Kristine puolestaan paljastaa palanneensa kaupunkiin Krogstadin vuoksi. Krogstadin sydän heltyy ja hän kirjoittaa Helmerille uuden kirjeen, jossa hän palauttaa Noran allekirjoittaman velkakirjan. Kaikki siis lopulta hyvin?

Ei suinkaan, sillä nyt on vuorossa näytelmän käännekohta, joka avaa Noran silmät lopullisesti. Helmer lukee ensin Krogstadin ensimmäisen kirjeen ja raivostuu silmittömästi Noralle. Kuinka tämä on voinut saattaa heidät moiseen häpeään?! Sitten hän lukee toisen kirjeen ja leppyy saman tien: nythän hänellä ei olekaan mitään hätää, hän voi aloittaa pankinjohtajana suunnitellun mukaisesti ja Noran aiheuttama skandaali voidaan lakaista hiljaa maton alle.

Mutta sillä hetkellä Nora ymmärtää, että Helmer olikin huolissaan vain omasta maineestaan. Ja vielä pahempaa: hän ymmärtää, että Helmer ei ole oikeasti rakastanut häntä vaan on lähinnä ollut rakastunut rakastamisen tunteeseen. Nora on ehdoton, hänen täytyy lähteä ja jättää perheensä.


HELMER Du talar som ett barn. Du förstår inte vilket samhälle du lever i.

NORA Nej, det gör jag inte. Men nu tänker jag sätta mig in i den saken. Jag tänker ta reda på vem som har rätt, samhället eller jag.

Noran loppuratkaisu jättää myös lapsensa herättää kysymyksiä edelleen mutta onneksi monet kirjailijat ovat tarttuneet Ibsenin heittämään täkyyn ja kirjoittaneet Nukkekodista oman tulkintansa. Uskaltaisinkohan esimerkiksi lukea mitä sillä Strindbergillä oli hampaankolossa...



Kirjoitukseni on osa kirjabloggareiden Klassikkohaastetta ja tämä haaste onkin jo järjestyksessä 11 (vaikkakin itselleni ensimmäinen). Haastetta emännöi tällä kertaa Kirjan jos toisenkin -blogin Jane.

**
Henrik Ibsen: Ett dockhem (1879)
Ruotsiksi kääntänyt Klas Östergren

Ote takansitekstistä:
"Vissa kanske ryggar inför tanken på att läsa dramatik. Gör inte det. För att än en gång citera Klas Östergren, om att läsa Ibsen i följd: Det är som att läsa en av de verkligt stora romanerna."

Kommentit

  1. Pohjoismaiset klassikot ovat jääneet minulla väliin, ei ole juurikaan tullut luettua niitä Astrid Lindgreniä nyt lukuun ottamatta. Ibsenin Nukkekoti kyllä kiinnostaa. Tämähän on tosi tunnettu klassikko, mutta olen välttynyt sen juonelta yms. aika hyvin. Juttusi herätteli siis lukuhaluja. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ibseniä lämpimästi! Ja toivottavasti suomeksi on tarjolla yhtä sujuva käännös kuin nämä ruotsalaisen Klas Östergrenin tuoreet käännökset. Tässä lainaamassani painoksessa on neljä eri näytelmää ja luen nyt jo toista. Tässä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin :) /Mari

      Poista
  2. Etsin tuota Alfhild Agrellin näytelmää "Räddad", mutten löytänyt sitä meidän kirjastoistamme. Huomasin kuitenkin, että siitä on persiankielinen käännös vuodelta 2009 (Najat'yaftah). Sehän on saatettu kääntää jo aikaisemmin, mutta se kuitenkin kiinnostaa näköjään nykyäänkin myös persiaksi :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mielenkiintoinen tieto tuo persiankielinen käännös!

      Jos luet ruotsiksi niin näytelmä löytyy netistä osoitteesta litteraturbanken.se

      /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helsinki mon amour

  T änään 12. kesäkuuta juhlitaan Helsinkiä ja vaikka olen asunut täällä Tukholmassa jo pian 24 vuotta niin mikä siinä onkin, että kotikaupunkia kysyttäessä vastaan yhä edelleen "Helsinki". Usein muodossa "asun Tukholmassa, mutta olen kotoisin Helsingistä". Erityisen siteen kaupunkiin muodostaa tietysti se seikka, että olen syntynyt Helsingissä ja asunut siellä kaksi ensimmäistä vuottani.  Ja vaikka nuoruuden vuosina asuin välillä muuallakin niin aina jossain vaiheessa muuttokuorma suuntasi uudestaan pääkaupunkiseudulle. Edellisen kerran lähdin sieltä 30. lokakuuta 2000, laivalla kohti Tukholmaa. Sen jälkeen olen vain käynyt kääntymässä, mutta se on sitten jo toinen tarina... Usein kun muistelen Helsinkiä muistan erityisesti ensimmäisen oikean "oman" kotini Vilhonvuorenkujalla Sörnäisissä. Silloin en vielä ymmärtänyt asuintaloni kulttuurihistoriallista arvoa. Lähinnä kiroilin mereltä puhaltavaa tuulta ja talon huonoa eristystä. Muistan jopa lämmittäneeni k

Luottokirjailijani Anja Snellman 70 vuotta!

  Kirjailija Anja Snellman täytti viime viikolla 70 vuotta ja sen kunniaksi kävin kirjastoreissulla katsastamassa myös kirjastomme pienen suomenkielisen osaston josko sieltä löytyisi jotain Snellmannilta. Tällä kertaa hyllyssä oli Parvekejumalat (2010) ja vaikka olen sen muistaakseni lukenut aikoinaan ihan tuoreeltaan niin päätin lukea kirjan uudemman kerran. Kumma kyllä, vaikka en yleensä tykkää lukea kirjoja uudestaan (vaikka olisivat loistaviakin teoksia) niin juuri Anja Snellmannia luen mielelläni uudestaan. Hänen teoksensa ovat aina monitasoisia ja usein myös monimerkityksellisiä, joten joka lukukerralla luen kirjan jotenkin aina uudella tavalla. Usein olen myös unohtanut juonen ja muut tapahtumat, joten kirja tuntuu aina uudelta. Näin kävi myös Parvekejumalien kanssa.  Parvekejumalat kertoo kahdesta nuoresta tytöstä, somaliperheen Aniksesta ja kantasuomalaisen taiteilijaperheen tyttärestä Allasta, joka etsii uutta identiteettiä islamista ja muuttaa nimensä Zahraksi. Anis haluais

Olen vihdoinkin ajantasalla!

  Olen usein sanonut, että tämä minun kirjablogini tulee aina muutaman vuoden viiveellä - ainakin suomalaisen nykykirjallisuuden osalta - koska täkäläiset kirjastot eivät hanki suomenkielistä kirjallisuutta kovinkaan nopeasti. Mutta aloin tässä jokin aika sitten katsella kirjapinojani ja oli todettava, että jotain on tapahtunut! Olen nimittäin lukenut jo aika montakin viime vuonna ilmestynyttä kirjaa ja usein olen ne vain napannut mukaani kirjastossa käydessäni. Täällä kun ei tarvitse kauan jonotella. Huomenna olen palauttamassa kaksi viime vuonna ilmestynyttä, kumpikin omalla tavallaan huippukirjaa. Ensinnäkin: onnittelut itselleni siitä, että olen vihdoinkin lukenut ensimmäisen Katja Kettuni ! Aiemmat yritykset ovat aina jääneet kesken, koska Ketun raadollisen rehevä kieli on ollut minulle liikaa. Taidan olla herkkä lukija... "Erään kissan tutkimuksia" on sekin kielenkäytöltään hyvin rehevää, mutta tarina veti puoleensa sellaisella voimalla etten jaksanut välittää voimasano

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Äidin kaipuu - Sally Field: In Pieces

Sally Fieldin omaelämäkerta ilmestyi harmillisesti tänä samaisena syksynä kuin Michellen Obaman ylistetty kirja mutta Fieldiä on kuitenkin näkynyt kiitettävän paljon eri haastatteluohjelmissa. Itse sain kuulla kirjasta nähtyäni Christiane Amanpourin haastattelun ja pyysinkin kirjastoa saman tien hankkimaan kirjan. Tässä se nyt on ja sain lukea kirjan vieläpä aivan uutukaisena. (Saanko muuten taas kerran mainita kuinka paljon rakastan pohjoismaista kirjastosysteemiä?!) Sally Field on minulle se hollywood-näyttelijä, joka vilahtaa aina siellä täällä persoonallisissa ja voimakkaissa naisrooleissa. Olen ihaillut hänen ammattitaitoaan mutta en ole tainnut koskaan katsoa mitään elokuvaa tai tv-sarjaa nimenomaan Fieldin takia. Tämä kirja muutti asenteeni, nyt haluan nähdä kaiken mitä Field on urallaan tehnyt! Field kertoo kirjassaan perinteiseen tyyliin elämästään kronologisesti lapsuudesta lähtien. Fieldin äiti oli näyttelijä, joka ei kuitenkaan koskaan tehnyt sitä lopullista läpimurt