Siirry pääsisältöön

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti


Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan  Blekingegatan 32. Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta.

Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa Die freudlose Gasse. Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja Alexander Onofrin tuoreessa romaanissa "Love. En roman om Greta Garbo".

Otetaan ensin huonot uutiset. Kirja ei ole kovin onnistunut muilta kuin rakenteensa osalta. Gezelius ja Onofri ovat elokuvan ammattilaisia sekä ohjaajina että käsikirjoittajina. Niinpä tämä kirja olisikin loistava elokuvakäsikirjoitus kaikkine dramaattisine kohtauksineen ja nasevine dialogeineen. Mutta romaanin hienouksiin teksti ei valitettavasti taivu.

"Deras läppar möts. De ser på varandra. Hon drar av sig blusen. Han betraktar henne ett ögonblick innan han sliter av sig sin skjorta. De trycker sina nakna överkroppar mot varandra och rasar ner på marken i en djup kyss."

Mutta sitten hyvät uutiset: kirja on todella mielenkiintoinen kuvaus Hollywoodin 1920-luvun kulta-ajasta, jonka kartoittamiseen kirjailijapari on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa. Elokuvateollisuus oli teollisuutta sen varsinaisessa merkityksessä, kilpailevat tuotantoyhtiöt taistelivat uusista kasvoista ja ohjaajista mutta näyttelijän työ oli samalla kuin liukuhihnatyötä.

Sen saivat katkerasti kokea myös Greta ja Mauritz, jotka lupaavan alun jälkeen joutuvat taistelulinjalle itsensä Louis B Mayerin kanssa. Stiller saa lähteä mutta Greta jää, neljän elokuvan sopimuksen velvoittamana. Elämä on yhtä vuoristorataa: Greta solmii  raastavan rakkaussuhteen filmitähti John Gilbertin kanssa mutta koti-Tukholmasta saapuva suruviesti Alva-siskon kuolemasta herättää koti-ikävän. Myös Mauritz askaroittaa Gretan mieltä, mikä herättää Johnin mustasukkaisuuden.

Greta ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut ammatillisesta urastaan vaan on jopa valmis ryhtymään kotirouvaksi, jos vain se oikea mies kosisi. John kosii monen monta kertaa, mutta Gretan vastaus on joka kerta kielteinen. Greta haaveilee avioliitosta vain Mauritzin kanssa.

Ja kaiken tämän rakkausdraaman rinnalla jatkuvat taistelut filmiyhtiön ja Mayerin kanssa. Lisäksi Hollywoodiinkin on tulossa suuri mullistus, johon tosin Mayer ei usko. Äänielokuva ei varmasti tulisi menestymään! Sehän sitä paitsi vain vaikeuttaisi kansainvälisiä markkinoita, mykkäelokuvia kun pystyi helposti myymään mihin maahan vain vaihtamalla erikieliset välitekstit.

Lukija tietää, että Greta tulee pärjäämään myös äänielokuvatähtenä joten sen suurempaa jännitystä tähän tarinankäänteeseen ei liity. Mutta tämä elokuvahistorian vaihe on joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa ja houkuttaa tutustamaan aiheeseen enemmänkin. Lisäksi tuon ajan elokuvat ovat nykyään vapaasti katsottavissa, myös kirjan lopussa ensi-iltansa saava Flesh and the Devil, Gretan ja Johnin yhteistyön hedelmä. Elokuva sinetöi myös Gretan aseman Hollywoodin uutena ykköstähtenä.


**
Kerstin Gezelius & Alexander Onofri:
Love. En roman om Greta Garbo
Bokförlaget Polaris 2020

Ote takakansitekstistä:
"Love är baserad på verkliga händelser, brottstycken ur intervjuer, ett överraskande kärleksbrev från Mauritz Stiller och en samling anekdoter varav några är för bra för att vara sanna. Framför allt tecknar romanen ett oförglömligt porträtt av kärleksgudinnan och feministikonen Greta Garbo."

Kommentit

  1. Mauritz Stiller kuului myös Alma Söderhjelmin tuttavapiiriin. Tuli vastaan Merete Mazzarellan romaanissa Alma, vuodelta 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja Alma vilahtaa myös tuossa mainitsemassani Lena Einhornin kirjassa :) /Mari

      Poista
  2. Tuo aikakauden leffahistoria kyllä kiinnostaa kovasti, vaikken ole Garbon mykkätuotantoa muuten nähnytkään kuin tuon Ilottoman kadun (äänifilmejä sitten useamman). Ja Hollywoodin leffateollisuudessa tosiaan harrastettiin teollisuuden oppeja, 1910-luvulla oli ihan normi että tekijöiltä, niin ohjaajilta kuin näyttelijöiltä, tuli filmi viikossa, ja 20-luvullakin viidestä kymmeneen filmiä vuodessa oli ihan normaalia (ja se huomioiden Garbon tuotanto on itse asiassa aikakauden tähdeksi aika suppea, ja ilmeisesti aiheutti aika paljon harmaita hiuksia tuotannolle...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut mitään varsinaista Greta Garbon elämäkertaa ja en tähänkään romaaniin ihan täysin luota mutta sen kuvan sain, että Garbo ei halunnut tehdä "roskafilmejä". Ja tosiaan aiheutti itsepäisyydellään niitä harmaita hiuksia. Kiehtova aihe, kaikin puolin! /Mari

      Poista
  3. Jonkin elämäkerran Greta Garbosta voisin lukea, mutta tämä ei ehkä ihan ensimmäisenä osuisi listalle, vaikka periaatteessa kirja kuulostaa kiinnostavalta. Toisaalta Hollywoodin elokuvateollisuuden historiallise metodit kiinnostavat. Eivät ole minulle järin tuttua aluetta, joten siinä mielessä voisi olla kiinnostavaa tämä kirja lukea. Jos siis se joskus on saatavilla suomeksi tai englanniksi. Ruotsin kieli ei minulla enää taivu romaanien lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä pettymys, odotin enemmän. Mutta toivottavasti joku tekee tästä kirjasta elokuvan, koska elokuvakäsikirjoitukseksi tämä on oikein passeli. /Mari

      Poista
  4. Postauksen aloitus oli hyvin lupaava, mutta sitten tuli postaamasi huonot uutiset, niin kiinnostus, hieman laski. Mutta, kuten kerroit, että hyvänä puolena on 1920-luvun elokuvateollisuuden kulta-aika. Tästä olisi todella mielenkiintoista lukea enemmänkin.

    Hauska muuten tuo Greta Gustafsson. En aluksi edes ajatellut, että kyseessä on Greta Garbo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja muuttui heti paremmaksi kun maltoin luopua ajatuksesta, että haluaisin lukea kirjan Greta Garbosta. Siihen tämä oli valitettavasti aivan liian pinnallinen. Mauritz Stilleristäkin olisi muuten mielenkiintoista lukea enemmän, hänhän oli alunperin Helsingistä kotoisin ja tunnetaan nykyään jo ihan yleisesti "miehenä, joka loi Greta Garbon". /Mari

      Poista
  5. Tuntuu, että olen aina tiennyt Greta Garbon, mutta oikeasti vain nimeltä, sillä hänen elämänkuvionsa ovat minulle melko tuntemattomat. Kiinnostaisi lukea kattavampi elämäkerta hänestä, sillä jo Wikipedia-kurkkauksella opin uutta, myös sen, että tuo Mauritz oli suomalaissyntyinen ja Gretalta jäi yli 60 miljoonan dollarin omaisuus, jonka peri hänen veljentyttärensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kunnon elämäkertaa ei taida olla edes olemassa, koska Greta oli tunnetusti hyvin vaitonainen yksityiselämästään. Nuoruudenvuosien suhde Mimi Pollakiin esimerkiksi paljastui vasta Pollakin kuoltua 1999, jolloin hänen ja Gretan välinen kirjeenvaihto tuli julkisuuteen. Toisaalta juuri veljen jälkeläiset eivät ole ilahtuneet näistä Gretan seksuaalisuuteen liittyvistä "paljastuksista".

      Tämän kirjan parasta antia oli muuten nämä uudet tiedot Gretan ja Mauritzin välisestä suhteesta, mielenkiintoinen tarina sekin, josta ei varmasti vielä tiedetä koko totuutta! /Mari

      Poista
  6. Tykkään lukea näyttelijöiden ja ohjaajien elämäkertoja, joten tämä on varmasti kiinnostava. Hauska tuo mainontasi äänielokuvista. Myöskään Charlie Chaplin ei uskonut äänielokuvaan ollenkaan ja hän siirtyikin niihin hyvin myöhään. Selkeästi suurta epäluuloa herättänyt uudistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänielokuva oli myös monen suositun tähtinäyttelijän uran loppu, esimerkiksi Garbon miesystävän John Gilbertin ääni osoittautui kimeäksi ja suosio laantui pikkuhiljaa. Garbo ei uskonut omaan menestykseensä ääninäyttelijänä ollenkaan ruotsalaisen korostuksensa vuoksi. Kirjan mukaan hän menikin äänikokeeseen vain saadakseen Mayerin purkamaan Garboa velvoittavan sopimuksen ja näin koti-ikävää poteva Garbo voisi matkustaa takaisin Tukholmaan. Mutta äänikokeen tulos olikin aivan päinvastainen! /Mari

      Poista
  7. En ole aiemmin lukenut blogiasi, mutta heti tuli halu lukea enemmän ruotsiksi. Tällä hetkellä ruotsini kelpaa lähinnä Muumi-kirjojen lukuun D:

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Reidar ulos muotista

  Muisto Lontoosta vuodelta 1988: ollaan opiskelukaverin kanssa lähdetty Tampereelta ex tempore -reissulle Lontooseen. Punta on edullinen ja kierrämme innolla kauppoja, erityisesti kirjakauppoja. Erään kaupan takaosassa huomaan hyllyllä kirjan, jonka tekijänimi hätkähdyttää pahemman kerran. Haen matkakumppanini paikalle ja kysyn onko hän kuullut koskaan tällaisesta tyypistä. Ei ollut hänkään. Selaillaan kirjaa ja ihmetellään. Kuka tämä tällainen Tom of Finland muka on?! Tämä muisto todistakoon puolestaan sitä Noora Vaaralankin kirjassaan esille tuomaa faktaa, että homoseksuaalisuus oli Suomessa vaiettu aihe vielä 90-luvulle asti. Toki tiesimme asiasta ja tiesimme myös jos lähipiirissä joku oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali. Mutta siitä ei puhuttu sen kummemmin.  Taiteilija Reidar Särestöniemi oli homoseksuaali. Hän mukautui aikansa yhteiskuntaan eikä tuonut suuntautumistaan mitenkään julki. Tosin hän ei myöskään sitä peitellyt, lähipiiri tiesi asiasta. Ja nä...

Seela Sellan käsikirja elämään

  Olen elämäkertojen ja muistelmien suurkuluttaja, ja tällä kokemuksella uskallan jo sanoa, että mielenkiintoisimmat muistelmat tulevat teatteri-ihmisiltä. Ja ne huonoimmat? Olen lukenut muutamat urheilijamuistelmat, eikä niistä sitten sen enempää. Olisiko niin, että huippu-urheilijaksi tullakseen on pistettävä arkinen elämä hyllylle odottamaan kilpaurheilijan uran päättymistä, kun taas hyväksi näyttelijäksi tullakseen on otettava kaikki oppi mitä elämä suinkin tarjoaa.  Tämän kirjoitettuani muistin välittömästi yhden poikkeuksen, eli viime vuonna lukemani ruotsalaisen pika-aiturin Ludmila Engquistin elämäkerran. Kirja on harvinaisen rehellinen kuvaus kilpaurheilun armottomasta maailmasta, jossa ainoa onnistumisen merkki on yltäminen korkeimmalle palkintokorokkeelle. Juuri tällaiset tarinat kiinnostavat minua, mitään fanikirjoja en kaipaa. (Tämän takia jäänee myös Sanna Marinin tuore omaelämäkerta osaltani lukematta.) Sitäkin suurempi nautinto oli lukea Seela Sellan lähes 700...

Kolmen saaren välissä – lapsen ääni vanhempien tarinassa

  Olen nyt elämäkerrallisten kirjojen pyörteessä. Ja ihan mielelläni, sillä mikäänhän ei ole ihmeellisempää kuin aito, eletty elämä. Tällä kertaa siitä pääsi minulle kertomaan Sophia Jansson. Kun katsoin kirjan kantta, tulkitsin automaattisesti kolme saarta tarkoittamaan kolmen perheenjäsenen erillisiä saarekkeita: äitiä, isää ja kertoja-Sophiaa. Mutta jo alkusivuilla kolme saarta saa myös konkreettisemman merkityksen, sillä tarinan miljöö jakautuu kolmella eri saarella koettuun: Tonga, Ibiza ja oma pikkusaari Suomenlahdella. Sophia Jansson on kirjoittanut intiimin kirjan omasta taustastaan ja vanhemmistaan Lassesta ja Nitasta, joista kuin kohtalon oikusta tulee isä ja äiti. Molemmat nimittäin rakastuvat tahoillaan oman sukupuolen ihmisiin. Mutta porvarillinen avioliitto solmitaan, kun lapsi on ilmoittanut tulostaan. Liitto ei kuitenkaan lopulta pääty hyvin, sillä äiti Nita kärsii pahasta alkoholismista ja hän kuolee vain 38-vuotiaana. Sophian elämäkin olisi voinut ajautua aivan to...

Joulun pehmein paketti on Petri Tamminen

  "Nuori mies janoaa rakkautta ", lukee kirjan takakannessa. Ja kirjan alku onkin dramaattinen kun tämä kyseinen nuori mies ihastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen nuoreen naiseen. Kihlattu saa jäädä, kun tarinan Petri antautuu viettiensä valtaan. Eikä tässä kaikki: jossain vaiheessa mietin jo, että onpas tässä varsinainen sarjarakastaja. On Maria, Minnaa, Liisaa - ja sitten tosiaan vielä se H siellä Prahassa. Mutta, hold your horses, jos luulit että kyseessä on perinteinen nuoren miehen kosiomatkoista kertova kirja niin erehdyt. Kirjan on kirjoittanut Petri Tamminen! Ja jos olet jo lukenut Tammista tiedät, että tarina etenee aivan oman logiikkansa mukaan. Tarinan "Petri" on siis rakastunut. Ja rakkaus saa ainakin näennäisesti vastakaikua. Tamminen, tuo  kotimainen versio nolojen tilanteiden miehestä Mr. Beanistä, kuljettaa meitä niin Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Prahassa. Tunteiden palo ajaa miestä palaamaan Prahaan kerta toisensa...