Vigdis Horthin kirja Perintötekijät toi viimein tämän norjalaisen kirjailijan laajempien piirien tietoisuuteen. Hjorthin psykologinen kertojanääni muistuttaa monin tavoin muun muassa hänen maanmiehensä Karl Ove Knausgårdin tyyliä ja samaa lajityyppiä edustaa myös tämä uusin ruotsinnos "Lärarinnans sång".
Kirjan päähenkilö on 57-vuotias Lotte Bøk, joka on ehtinyt rakentaa elämäänsä turvalliset ja mukavat raamit. Hän hallitsee työnsä taidekorkeakoulun dramatiikan opettajana ja kodistaan hän on tehnyt turvallisen linnakkeen. Lotte on yksinäinen mutta hän ei tunnu kaipaavan muiden seuraa sen kummemmin. Australiassa asuvaan tyttäreensäkin hän pitää yhteyttä lähinnä sähköpostitse.
Tarina saa alkunsa 10. huhtikuuta 2016, jolloin Lotte lähtee töihin kuten normaalisti vaikkakin, kuten tarinan kertojaääni jo varoittaa, Lotella "ei ole aavistustakaan kuinka hänen elämänsä tulisi muuttumaan lähiviikkoina". Saamme tarkan kuvauksen Loten sekä ulkoisesta että sisäisestä asusta ja ymmärrämme, että tällä naisella on niin sanotusti homma hanskassa. Häneltä löytyy sekä integriteettiä että mielenlujuutta. Mikä muka voisi saada kaiken tämän järkkymään?
Hennes dotter mådde bra, barnbarnen mådde bra, hon hade ett fast jobb som hon gillade och behärskade, flera intressanta styrelseuppdrag, inga ekonomiska problem, det måste vara tillåtet att vara nöjd.
Lotte ostaa työmatkalla tapansa mukaan soijalatten ja antaa tapansa mukaan vaihtorahat työmatkan varrella olevalle romanikerjäläiselle. Hän saapuu koululle valmiina aloittamaan luentonsa Bertolt Brechtin näytelmästä "Sezuanin hyvä ihminen" kun hän kohtaa erään opiskelijan. Tämä on odottanut Lottea, jota hän haluaa pyytää mukaan elokuvaprojektinsa yhdeksi kuvauskohteeksi.
Opiskelijan tarkoituksena on kuvata koulun opettajia sekä työssä että vapaa-ajalla ja näin tutkia projektin teesiä, jonka mukaan "elämän ja opetuksen välillä on vahva yhteys". Lotte suostuu, vaikkakin vastahakoisesti, minkä tuloksena edessä on kevät, joka pistää elämän vankat perustukset tutisemaan. Loten kuva itsestään hyvänä ihmisenä ei ehkä välitykään ulkopuolisille samanlaisena kuvana?
Lisäksi valmis elokuva näyttää Lotten opettajantaidot aivan toisessa valossa kuin mitä hän on itse kuvitellut niiden olevan. Hän ei kuuntele eikä ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa. Lotte ymmärtää lopulta, että hänen tuntemansa turhautuneisuus ei johtunutkaan kiinnostumattomista opiskelijoista vaan hänen omasta välinpitämättömyydestään.
Lotte tekee klassisen ratkaisun ja pakenee. Hän haluaa maahan, jonka kieltä hän ei osaa jotta hän välttyisi turhilta ihmiskontakteilta. Ratkaisu on vapaaehtoistyö kreikkalaisessa hyväntekeväisyyskeskuksessa, jossa lajitellaan lahjoituksena saatuja vaatteita ja kenkiä syyrialaispakolaisille. Lajitellessaan kenkiä useamman viikon ajan hän yhtäkkiä oivaltaa, kreikkalaisen esinaisensa opastuksella, katsomaan esinettä - kenkää - syvemmälle ja näkemään sen tarinan. Tästä oivalluksesta lähtee liikkeelle prosessi, joka vie Lotten uudelle uralle...
Hjorth kirjoittaa tässä tarinassa näkemisestä ja näkemättä jättämisestä. Kuinka me porhallamme eteenpäin ja teemme asioita - tapamme mukaan - mutta emme halua oikeasti nähdä asioita tai ihmisiä. Lottelle kameran kuvan kohteeksi joutuminen osoittaa hänestä itsestään ikäviä totuuksia mutta hän tarttuu tilaisuuteen, hän haluaa muuttua ja oppia!
Hon tänkte på dikten där en människa knackar på en annan människas dörr, och när dörren öppnas, säger den som knackade: Säg till om jag stör.
Och den som har öppnat svarar: Du inte bara stör. Du rubbar hela min existens.
Och hur går diktens sista rad?
Vilket ord avslutar dikten?
Välkommen.
Hjorth kuvaa Lotten tarinan psykologisen tarkasti mutta hän jättää lukijan ilman selkeää happy endiä. Mutta jos tulkitsen tarinan lopun oikein niin Lotten matka jatkuu, ei kuitenkaan enää niin totutunmukaisesti kuin edelliset 57 vuotta. Ja koska itse olen hyvin lähellä Lotten ikäpyykkiä niin en voi tietenkään välttyä epäilykseltä, ettenkö myös minä voisi olla kaavoihini kangistunut ja suojalaput silmillä eteenpäin pyyhältävä, itseensä läpeensä tyytyväinen ihminen. Hurja ajatus...
**
Vigdis Hjorth: Lärarinnans sång
Kääntänyt ruotsiksi Ninni Holmqvist
238 sivua
Natur & Kultur 2020
Ote takansitekstistä:
"Vigdis Hjorth tecknar en porträtt av en kvinna som mitt i livet plötsligt står naken inför sig själv och tvingas möta sin egen, verkliga, spegelbild."
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!