Siirry pääsisältöön

Vain sitkeimmät kirjat ylittävät maaliviivan



Kesän kirjarintamalla on tilanne se, että keskeneräisiä kirjoja lojuu siellä sun täällä mutta aina joskus joku niistä ylittää myös maaliviivan. Yksi pitkään kesken ollut kirja oli Merete Mazzarellan 'Varovainen matkailija'. Mazzarellan kirja jakaantuu kahteen osaan, ensimmäisessä risteillään ja toisessa käydään Australiassa, useampaankin otteeseen. Kummatkin kohteet ovat sellaisia, joihin en todennäköisesti tule itse matkustamaan, joten olen todella iloinen, että pääsin kohteisiin Mazzarellan tarkkaavaisessa seurassa.

Mazzarella ei pidä turistina olemisesta, niinpä hän yrittää kaikin tavoin sulautua matkakohteeseeseensa. Karibian-risteilyllä turistin leimasta ei voi välttyä mutta Australian mantereella Mazzarella nauttii paikallisen elämänmenon tarkkailusta ja uusista ystävyyssuhteista. Hän ei tyydy mihinkään turistioppaiden vakioesittelyihin vaan ottaa itse selkoa historiasta ja ajankohtaisista poliittisista tapahtumista. Lukijana kävelen Mazzarellan rinnalla ja kuuntelen hänen jutusteluaan. Eikä haittaa vaikka poukkoillaan välillä aiheesta viidenteen!

Kirjan koskettavinta antia ovat Mazzarellan muistelmat omista vanhemmistaan ja ex-miehestään. Hän ei hymistele tai yritä peitellä - Mazzarellahan jätti ex-miehensä tavattuaan nykyisen miehensä mutta tapansa mukaisesti hän ei tee siitä elämää suurempaa draamaa. Kirjasta käy kuitenkin ilmi, että Mazzarella on vastuunkantaja ja pitää yhteyttä ex-mieheensä viimeiseen asti. Tämä tieto liikutti minua.

Sitten alkukesän kirjalliseen shokkiin! Dagens Nyheterin kirjaliitteestä bongasin vasta ruotsinnetun Deborah Levyn romaanin 'The Man Who Saw Everything", mutta en tainnut lukea lehtijuttua kovinkaan tarkasti, sillä en ollut todellakaan ymmärtänyt minkälaisen tarinan vietäväksi heittäydyn.

Saul on lähdössä Itä-Berliiniin (eletään vuotta 1988) mutta ennen lähtöä hänen valokuvausta opiskeleva tyttöystävänsä ehdottaa, että hän ottaisi kuvan Saulista tämän ylittäessä Abbey Roadia. Kuva olisi tuliainen Saulin isäntäperheen Beatles-hullulle tyttärelle. Mutta Saulin ylittäessä tietä auto on lähellä ajaa hänen päällensä. Saul selviää pienin vammoin mutta tarina saa särön, joka muuttaa aikajanan oikulliseksi. Lukijana olen ymmällä - onko kyseessä uni vai aikamatka?

Tämän kirjan lukemiseen ei yksi kerta riitä, sillä Levy on upottanut kirjaan hurjan määrän eri tasoja. Hyvä apuväline niiden ymmärtämiseen on esimerkiksi tämä The Guardianin artikkeli. Deborah Levy on minulle aivan uusi kirjailijanimi, mutta hänessä riittänee siis tutkimista!

Lopuksi kirja, jonka lukemiseen sain inspiraatioon ukrainalaisesta elokuvasta.


Torgny Lindgren, joka kuoli 2017, on yksi Ruotsin kirjallisuuden suurimpia nimiä. Hän kuuluu samaan sukupolveen kuin P O Enqvist ja Kerstin Ekman ja vaikka nämä kirjailijat pyörivät kirjalistoilla ja -ohjelmissa edelleen niin en ole heiltä lukenut oikeastaan mitään. P O Enqvistiltä sentään pari kirjaa. Olen pitänyt heitä jotenkin raskassoutuisina ja menneeseen maailmaan jämähtäneinä. Mutta tämä arvio kertoo siis enemmän minusta lukijana kuin heistä kirjailijoina!

Keväällä satuin näkemään Ruotsin TV:ssä upean elokuvan, jonka nimi ihmetytti. Ukrainalaisen Victoria Trofimenkon ohjaaman elokuvan alkuperäinen nimi viittaa veljeksiin, mutta ruotsiksi nimi on Hummelhonung. Ymmärsin sitten lopulta, että elokuvan tarina perustuu Torgny Lindgrenin samannimiseen kirjaan. Elokuva teki minuun suuren vaikutuksen, joten päätin lukea myös kirjan.

Pystyn jo näin 20 Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen lukemaan ruotsinkielistä kirjallisuutta ilman sanakirjaan vilkuilua. Mutta Torgny Lindgren oli kova pala. Kirjassa ei ollut sivuja kuin 166 mutta jouduin vähän väliä tarkistamaan sanojen merkityksiä. Lindgren kirjoittaa ruotsalaisella länsipohjan murteella ja sanastossa on suuri määrä maatilan elämään liittyviä sanoja. Nyt tiedän esimerkiksi mitä ovat hässjestör!

Olen tyytyväinen, että luin tämän ruotsalaisen modernin klassikon, vaikka Lindgreniä tuskin tulen lukemaan tämän enempää. Ymmärrän nyt kuitenkin miksi hän on niin suosittu varsinkin vanhemman ruotsalaispolven keskuudessa. Häntähän on täällä kutsuttu myös humoristiksi mutta se ei ole suinkaan mitään Paasilinnamaista huumoria vaan hyvin... no, sellaista ruotsalaista huumoria.

Tosin kirjan juoni olisi varmasti miellyttänyt Paasilinna-vainaatakin - kaksi äreää vanhaa veljestä asuvat naapuruksina mutta saavat yllättäen vieraakseen nuoren naisen, jolle pikkuhiljaa selviää veljesten eripuran syy. Nainenhan siellä on kaiken takana.

Lindgrenin kirja (joka sai ilmestymisvuonnaan August-palkinnon) on muuten käännetty myös suomeksi nimellä Kimalaisen mettä ja suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka haluavat lukea ruotsalaisen nykyklassikon, Ja ehkäpä joudun pyörtämään itsekin tuoreen päätökseni olla lukematta lisää Lindgreniltä, sillä hänen vuonna 2002 ilmestynyt romaaninsa Pölsan on myös todellinen nykyklassikko. (Kirja on ilmestynyt Liisa Ryömän suomennoksena nimellä Pylssy.)

Pian koittaa onneksi kesäloma ja pääsen lukemaan näitä keskeneräisiä kirjojani oikein urakalla. Yksi erittäin lupaavan tuntuinen kirja on saksalaisen Julie von Kesselin, jota tavaan - unglaublich aber wahr - sanakirjan kanssa alkukielellä! Tämä liittyy tietysti korona-ajan projektiini ja viikoittaisiin keskustelutunteihin sveitsiläisen saksanopettajani kanssa. Sanavarastoa pitäisi kartuttaa ja roimasti. Niinpä osaan nyt sanoa jo saksaksi esimerkiksi "Hän ottaa tupakan rintataskustaan ja sytyttää sen" *- eräs Kesselin kirjan päähenkilöistä kun on kova tupakkamies. Saapa nähdä, saanko tätä lausetta käyttää jossain vielä elävässä elämässä...


*Er nimmt eine Zigarette aus seiner Brusttasche und zündet sie an.

**
Merete Mazzarella: Den försiktiga resenären
(Suomeksi "Varovainen matkailija")
Schildts & Söderströms 2019

Deborah Levy: The Man Who Saw Everything
Hamish Hamilton 2019

Torgny Lindgren: Hummelhonung
Norstedt 1995



Kommentit

  1. Ehdotan, että käytät oppimaasi lausetta joka tapauksessa, sopi se tilanteeseen tai ei. On se sen arvoista. Sitten vaan seuraamaan vaikutusta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...