Ruotsalainen Lena Einhorn luuli jo tuntevansa Greta Garbon perusteellisesti, olihan hän tehnyt Garbosta dokumenttielokuvan. Mutta sitten löytyivät Garbon ystävälleen ja rakastetulleen Mimi Pollakille kirjoittamat kirjeet ja Garbon elämänkaari sai uuden ulottuvuuden. Tarina kertoo, että Pollak säilytti vuosien mittaan Garbolta saamiaan n. 40 kirjettä käsilaukussaan, josta omaiset ne löysivät Pollakin kuoleman jälkeen.
Einhorn harkitsi uuden elokuvan tekemistä mutta projekti pitkittyi ja lopulta tarina muotoutuikin dokumentääriseksi romaaniksi Garbon elämästä ennen Hollywoodia. Greta Gustafsson tapaa Mimi Pollakin Dramatenin näyttelijäkurssilla ja he löytävät nopeasti toisensa. Einhorn ei hymistele vaan kirjoittaa myös parin fyysisestä rakkaudesta. "Gurra ja Misse" viettävät tiiviisti aikaa yhdessä mutta Gretan saadessa suuren roolin suomenruotsalaisen ohjaajan Mauritz Stillerin suurelokuvasta Gösta Berlingin taru tapaamisia on vaikea järjestää. Greta unelmoi Mimin perheen kauniista kesäpaikasta ja lämpimästä perheyhteisöstä, hänen oma perheensä kun oli köyhä ja asui varsin huonomaineisella Södermalmilla, Blekingekatu 32:ssa.
Köyhistä oloista tuli myös Mauritz Stiller, Helsingistä Tukholmaan muuttanut suomenjuutalainen elokuvaohjaaja, joka Gretan tavatessaan on jo tähtiohjaajan maineessa. Greta inhoaa aluksi Stilleriä ja tämän karskia ja ilkeää tapaa ohjata näyttelijöitään. Gösta Berlingiä kuvatessaan Stiller kuitenkin yht'äkkiä "löytää" Gretan kasvot ja ymmärtää, että hänellä on käsissään jotain ainutlaatuista. Ennen ensi-iltaa Stiller antaa käskyn Gretalle - nimi on vaihdettava ja yhdessä Mimin kanssa löytyy lopulta nimi Garbo.
Stillerin ja Garbon välille muodostuu riippuvaisuussuhde, kumpikaan ei usko pärjäävänsä ilman toista. "Moje" puhuu jopa avioliitosta vaikka kumpikin on omissa piireissään avoimesti homoseksuaali. Stiller ja Garbo lähtevät lopulta Hollywoodiin mutta Einhorn lopettaa kirjansa tarinan ennen kuin Garbo saavuttaa suurimman läpimurtonsa. Stiller palaa takaisin Tukholmaan, omalaatuinen ohjaustapa ei herätä luottamusta amerikkalaisissa. Elokuvasopimus taas sitoo Garbon Kaliforniaan moneksi vuodeksi ja kun hän lopulta pääsee käymään Tukholmassa, perillä odottavat sekä Mojen että pikkusisko-Alvan haudat. Mimi puolestaan on suostunut pitkäaikaisen ihailijansa kosintaan väsyttyään Gretan harvoihin kirjeisiin.
Einhorn kirjoittaa asiantuntevasti Garbon elämästä mutta tunne-elämää kuvatessaan kirjailija sortuu välillä liikaa viihdekirjamaisiin kliseisiin. Einhorn pitää myös sitkeästi yllä Garbosta syntynyttä mielikuvaa etäisenä hahmona, vaikkakin hän toki antaa esimerkkejä myös Garbon huumorista ja leikkisästä puolesta. Lukijana minun olisi kai pitänyt vain uskaltaa luottaa kirjailijan antamaan kuvaan tästä vuosisadan elokuvaikonista mutta mielestäni Einhorn ei ihan aina osannut perustella tarpeeksi uskottavasti kaikkia Garbon mielenliikkeitä.
Mielenkiintoinen aihe ja ajankuvaus saivat sivut kuitenkin kääntymään ripeään tahtiin. Oli myös jännittävää lukea kaupungista, jossa olen nyt asunut jo pian 18 vuotta. Moniin kirjassa mainittuihin paikkoihin ja osoitteisiin on itsellänikin jo jokin suhde tai muisto. Tämä kirja lähtikin alunperin kirjastosta mukaani koska huomasin kirjan kannessa olevan kadunnimen, joka on sama kuin nykyisellä kampaajallani...
Kirjassa vilahtaa myös nopeasti eräs Alma Söderhjelm, suomenruotsalainen kirjailija joka eräissä juhlissa saa Stilleriltä erityistä huomiota mikä taas saa Gretan yllättäen tuntemaan mustasukkaisuutta. Alma Söderhjelmin nimeen en ollut aikaisemmin törmännyt mutta kuinka ollakaan, käydessäni nyt viikonloppuna Turussa huomasin siellä kirjakaupassa Merete Mazzarellan uusimman kirjan nimeltään "Alma" juuri samaisesta Alma Söderhjelmistä! Hauska sattuma ja kirjastoon lähtikin samantien uusi kirjavaraus.
Sidan 108 och sidan 109 i varuhuset Paul U. Bergströms vårkatalog för år 1921 visar en ung kvinna i hatt. Tio bilder, lika många hattar, men samma flicka. Hon ser ut att vara nitton eller tjugo. Hon är bara femton. För att vara så ung är Greta Gustafsson förunderligt duktig på att föra sig, eller så är det bara hennes natur. Hon tittar in i kameran med en blick och ett allvar som tycks säga: "Här är jag. Jag gör mig inte till för dig, det här är verkligen jag, men du kommer inte riktigt åt mig." Oförställdhet och oåtkomlighet på samma gång. Redan, så tidigt.
**
Lena Einhorn: Blekingegatan 32
Norstedts 2013
Helmet-lukuhaaste: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
Kiinnostava kirja, olen jonkun verran lukenut Garbosta, joka muuten halusi tavata Ingmar Bergmanin, silloin kun oli itse jo vetäytynyt ja IB oli se suuri nimi. IB kommentoi GB: n suuta.
VastaaPoista