Siirry pääsisältöön

Lena Einhorn: Blekingegatan 32 (2013)


Ruotsalainen Lena Einhorn luuli jo tuntevansa Greta Garbon perusteellisesti, olihan hän tehnyt Garbosta dokumenttielokuvan. Mutta sitten löytyivät Garbon ystävälleen ja rakastetulleen Mimi Pollakille kirjoittamat kirjeet ja Garbon elämänkaari sai uuden ulottuvuuden. Tarina kertoo, että Pollak säilytti vuosien mittaan Garbolta saamiaan n. 40 kirjettä käsilaukussaan, josta omaiset ne löysivät Pollakin kuoleman jälkeen.

Einhorn harkitsi uuden elokuvan tekemistä mutta projekti pitkittyi ja lopulta tarina muotoutuikin dokumentääriseksi romaaniksi Garbon elämästä ennen Hollywoodia. Greta Gustafsson tapaa Mimi Pollakin Dramatenin näyttelijäkurssilla ja he löytävät nopeasti toisensa. Einhorn ei hymistele vaan kirjoittaa myös parin fyysisestä rakkaudesta. "Gurra ja Misse" viettävät tiiviisti aikaa yhdessä mutta Gretan saadessa suuren roolin suomenruotsalaisen ohjaajan Mauritz Stillerin suurelokuvasta Gösta Berlingin taru tapaamisia on vaikea järjestää. Greta unelmoi Mimin perheen kauniista kesäpaikasta ja lämpimästä perheyhteisöstä, hänen oma perheensä kun oli köyhä ja asui varsin huonomaineisella Södermalmilla, Blekingekatu 32:ssa.

Köyhistä oloista tuli myös Mauritz Stiller, Helsingistä Tukholmaan muuttanut suomenjuutalainen elokuvaohjaaja, joka Gretan tavatessaan on jo tähtiohjaajan maineessa. Greta inhoaa aluksi Stilleriä ja tämän karskia ja ilkeää tapaa ohjata näyttelijöitään. Gösta Berlingiä kuvatessaan Stiller kuitenkin yht'äkkiä "löytää" Gretan kasvot ja ymmärtää, että hänellä on käsissään jotain ainutlaatuista. Ennen ensi-iltaa Stiller antaa käskyn Gretalle - nimi on vaihdettava ja yhdessä Mimin kanssa löytyy lopulta nimi Garbo.

Stillerin ja Garbon välille muodostuu riippuvaisuussuhde, kumpikaan ei usko pärjäävänsä ilman toista. "Moje" puhuu jopa avioliitosta vaikka kumpikin on omissa piireissään avoimesti homoseksuaali. Stiller ja Garbo lähtevät lopulta Hollywoodiin mutta Einhorn lopettaa kirjansa tarinan ennen kuin Garbo saavuttaa suurimman läpimurtonsa. Stiller palaa takaisin Tukholmaan, omalaatuinen ohjaustapa ei herätä luottamusta amerikkalaisissa. Elokuvasopimus taas  sitoo Garbon Kaliforniaan moneksi vuodeksi ja kun hän lopulta pääsee käymään Tukholmassa, perillä odottavat sekä Mojen että pikkusisko-Alvan haudat. Mimi puolestaan on suostunut pitkäaikaisen ihailijansa kosintaan väsyttyään Gretan harvoihin kirjeisiin.

Einhorn kirjoittaa asiantuntevasti Garbon elämästä mutta tunne-elämää kuvatessaan kirjailija sortuu välillä liikaa viihdekirjamaisiin kliseisiin. Einhorn pitää myös sitkeästi yllä Garbosta syntynyttä mielikuvaa etäisenä hahmona, vaikkakin hän toki antaa esimerkkejä myös Garbon huumorista ja leikkisästä puolesta. Lukijana minun olisi kai pitänyt vain uskaltaa luottaa kirjailijan antamaan kuvaan tästä vuosisadan elokuvaikonista mutta mielestäni Einhorn ei ihan aina osannut perustella tarpeeksi uskottavasti kaikkia Garbon mielenliikkeitä.

Mielenkiintoinen aihe ja ajankuvaus saivat sivut kuitenkin kääntymään ripeään tahtiin. Oli myös jännittävää lukea kaupungista, jossa olen nyt asunut jo pian 18 vuotta. Moniin kirjassa mainittuihin paikkoihin ja osoitteisiin on itsellänikin jo jokin suhde tai muisto. Tämä kirja lähtikin alunperin kirjastosta mukaani koska huomasin kirjan kannessa olevan kadunnimen, joka on sama kuin nykyisellä kampaajallani...

Kirjassa vilahtaa myös nopeasti eräs Alma Söderhjelm, suomenruotsalainen kirjailija joka eräissä juhlissa saa Stilleriltä erityistä huomiota mikä taas saa Gretan yllättäen tuntemaan mustasukkaisuutta. Alma Söderhjelmin nimeen en ollut aikaisemmin törmännyt mutta kuinka ollakaan, käydessäni nyt viikonloppuna Turussa huomasin siellä kirjakaupassa Merete Mazzarellan uusimman kirjan nimeltään "Alma" juuri samaisesta Alma Söderhjelmistä! Hauska sattuma ja kirjastoon lähtikin samantien uusi kirjavaraus.

Sidan 108 och sidan 109 i varuhuset Paul U. Bergströms vårkatalog för år 1921 visar en ung kvinna i hatt. Tio bilder, lika många hattar, men samma flicka. Hon ser ut att vara nitton eller tjugo. Hon är bara femton. För att vara så ung är Greta Gustafsson förunderligt duktig på att föra sig, eller så är det bara hennes natur. Hon tittar in i kameran med en blick och ett allvar som tycks säga: "Här är jag. Jag gör mig inte till för dig, det här är verkligen jag, men du kommer inte riktigt åt mig." Oförställdhet och oåtkomlighet på samma gång. Redan, så tidigt.

**
Lena Einhorn: Blekingegatan 32
Norstedts 2013

Helmet-lukuhaaste: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

Kommentit

  1. Kiinnostava kirja, olen jonkun verran lukenut Garbosta, joka muuten halusi tavata Ingmar Bergmanin, silloin kun oli itse jo vetäytynyt ja IB oli se suuri nimi. IB kommentoi GB: n suuta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…