Siirry pääsisältöön

Lena Einhorn: Blekingegatan 32 (2013)


Ruotsalainen Lena Einhorn luuli jo tuntevansa Greta Garbon perusteellisesti, olihan hän tehnyt Garbosta dokumenttielokuvan. Mutta sitten löytyivät Garbon ystävälleen ja rakastetulleen Mimi Pollakille kirjoittamat kirjeet ja Garbon elämänkaari sai uuden ulottuvuuden. Tarina kertoo, että Pollak säilytti vuosien mittaan Garbolta saamiaan n. 40 kirjettä käsilaukussaan, josta omaiset ne löysivät Pollakin kuoleman jälkeen.

Einhorn harkitsi uuden elokuvan tekemistä mutta projekti pitkittyi ja lopulta tarina muotoutuikin dokumentääriseksi romaaniksi Garbon elämästä ennen Hollywoodia. Greta Gustafsson tapaa Mimi Pollakin Dramatenin näyttelijäkurssilla ja he löytävät nopeasti toisensa. Einhorn ei hymistele vaan kirjoittaa myös parin fyysisestä rakkaudesta. "Gurra ja Misse" viettävät tiiviisti aikaa yhdessä mutta Gretan saadessa suuren roolin suomenruotsalaisen ohjaajan Mauritz Stillerin suurelokuvasta Gösta Berlingin taru tapaamisia on vaikea järjestää. Greta unelmoi Mimin perheen kauniista kesäpaikasta ja lämpimästä perheyhteisöstä, hänen oma perheensä kun oli köyhä ja asui varsin huonomaineisella Södermalmilla, Blekingekatu 32:ssa.

Köyhistä oloista tuli myös Mauritz Stiller, Helsingistä Tukholmaan muuttanut suomenjuutalainen elokuvaohjaaja, joka Gretan tavatessaan on jo tähtiohjaajan maineessa. Greta inhoaa aluksi Stilleriä ja tämän karskia ja ilkeää tapaa ohjata näyttelijöitään. Gösta Berlingiä kuvatessaan Stiller kuitenkin yht'äkkiä "löytää" Gretan kasvot ja ymmärtää, että hänellä on käsissään jotain ainutlaatuista. Ennen ensi-iltaa Stiller antaa käskyn Gretalle - nimi on vaihdettava ja yhdessä Mimin kanssa löytyy lopulta nimi Garbo.

Stillerin ja Garbon välille muodostuu riippuvaisuussuhde, kumpikaan ei usko pärjäävänsä ilman toista. "Moje" puhuu jopa avioliitosta vaikka kumpikin on omissa piireissään avoimesti homoseksuaali. Stiller ja Garbo lähtevät lopulta Hollywoodiin mutta Einhorn lopettaa kirjansa tarinan ennen kuin Garbo saavuttaa suurimman läpimurtonsa. Stiller palaa takaisin Tukholmaan, omalaatuinen ohjaustapa ei herätä luottamusta amerikkalaisissa. Elokuvasopimus taas  sitoo Garbon Kaliforniaan moneksi vuodeksi ja kun hän lopulta pääsee käymään Tukholmassa, perillä odottavat sekä Mojen että pikkusisko-Alvan haudat. Mimi puolestaan on suostunut pitkäaikaisen ihailijansa kosintaan väsyttyään Gretan harvoihin kirjeisiin.

Einhorn kirjoittaa asiantuntevasti Garbon elämästä mutta tunne-elämää kuvatessaan kirjailija sortuu välillä liikaa viihdekirjamaisiin kliseisiin. Einhorn pitää myös sitkeästi yllä Garbosta syntynyttä mielikuvaa etäisenä hahmona, vaikkakin hän toki antaa esimerkkejä myös Garbon huumorista ja leikkisästä puolesta. Lukijana minun olisi kai pitänyt vain uskaltaa luottaa kirjailijan antamaan kuvaan tästä vuosisadan elokuvaikonista mutta mielestäni Einhorn ei ihan aina osannut perustella tarpeeksi uskottavasti kaikkia Garbon mielenliikkeitä.

Mielenkiintoinen aihe ja ajankuvaus saivat sivut kuitenkin kääntymään ripeään tahtiin. Oli myös jännittävää lukea kaupungista, jossa olen nyt asunut jo pian 18 vuotta. Moniin kirjassa mainittuihin paikkoihin ja osoitteisiin on itsellänikin jo jokin suhde tai muisto. Tämä kirja lähtikin alunperin kirjastosta mukaani koska huomasin kirjan kannessa olevan kadunnimen, joka on sama kuin nykyisellä kampaajallani...

Kirjassa vilahtaa myös nopeasti eräs Alma Söderhjelm, suomenruotsalainen kirjailija joka eräissä juhlissa saa Stilleriltä erityistä huomiota mikä taas saa Gretan yllättäen tuntemaan mustasukkaisuutta. Alma Söderhjelmin nimeen en ollut aikaisemmin törmännyt mutta kuinka ollakaan, käydessäni nyt viikonloppuna Turussa huomasin siellä kirjakaupassa Merete Mazzarellan uusimman kirjan nimeltään "Alma" juuri samaisesta Alma Söderhjelmistä! Hauska sattuma ja kirjastoon lähtikin samantien uusi kirjavaraus.

Sidan 108 och sidan 109 i varuhuset Paul U. Bergströms vårkatalog för år 1921 visar en ung kvinna i hatt. Tio bilder, lika många hattar, men samma flicka. Hon ser ut att vara nitton eller tjugo. Hon är bara femton. För att vara så ung är Greta Gustafsson förunderligt duktig på att föra sig, eller så är det bara hennes natur. Hon tittar in i kameran med en blick och ett allvar som tycks säga: "Här är jag. Jag gör mig inte till för dig, det här är verkligen jag, men du kommer inte riktigt åt mig." Oförställdhet och oåtkomlighet på samma gång. Redan, så tidigt.

**
Lena Einhorn: Blekingegatan 32
Norstedts 2013

Helmet-lukuhaaste: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

Kommentit

  1. Kiinnostava kirja, olen jonkun verran lukenut Garbosta, joka muuten halusi tavata Ingmar Bergmanin, silloin kun oli itse jo vetäytynyt ja IB oli se suuri nimi. IB kommentoi GB: n suuta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se tunne kun vihdoinkin tiedät mitä huispaus tarkoittaa

Olen Harry Potterin suhteen todellinen väliinputoaja: kirjojen ilmestyessä olin jo pitkälti yli parikymppinen mutta toisaalta sain ensimmäisen lapseni myöhään joten pääsin tutustumaan Potterin maailmaan vasta nyt, kun lapseni on saavuttanut Potter-iän. Ja kyllä tätä on odotettukin! Näiden parinkymmenen vuoden ajan olen saanut todeta useammankin kerran, että Potterit ovat totisesti jo osa yleissivistystä.

Mikä sitten muka on estänyt minua lukemasta sarjaa aikaisemmin? Suurin syy on se, että fantasia ei kirjallisuudenlajina kiehdo minua ollenkaan. Ei edes silloin kun itse olin lapsi. Minulta ovat jääneet välistä kaikki lajin klassikot Narnia-sarjasta alkaen, Star Wars - elokuvista puhumattakaan. Lapsen kanssa lukiessa olen nyt saanut tutustua tähän minulle vieraaseen genreen - ja siitä olen iloinen!

Innostuksestani Potteriin kertonee se, että tämän sarjan ensimmäisen osan annoin lapselle joululahjaksi jo kolme vuotta sitten. Mutta silloin kuusivuotias lapseni keskeytti lukemisen - liia…

Felicia Feldt: Dödsbädden (2018)

Felicia Feldt kohautti muutama vuosi sitten tekemällä oikean äidinmurhan ja julkaisemalla kirjan, jossa paljasti äitinsä, lastenkasvatusgurun Anna Wahlgrenin omassa perheessään käyttämät kasvatusmetodit. Äidin ja tyttären välit eivät siitä parantuneet... Sittemmin Feldt on opiskellut uuteen ammattiin ja työskennellyt sairaanhoitajana mm. saattohoitokodissa. Tämän työn hedelmänä on syntynyt kirja Dödsbädden (Kuolinvuode).

Kirjan kertoja on omaperäisesti saattohoitokodin sänky, joka todistaa huoneessa viipyvien potilaiden viimeisiä hetkiä. Kirjan tapahtumat on sidottu yhteen ja samaan huoneeseen - kun yksi lähtee niin toinen saapuu. Potilaiden välillä sänky ja huone vain desinfioidaan.

Kirjan rakenne on novellimainen, jokainen huoneeseen saapuva esitellään etunimellä ja tarina etenee päivämäärien ja kellonaikojen tahdittamana. Huoneessa on välillä väkeä enemmänkin, varsinkin kun yksi kuolevista on mandealaista uskontoa harjoittava. Silloin saattohoitokodin käytävät ja ruokalan tilat tä…

Tukholman tunnelbana suosittelee

Hyvää Kirjaston päivää! Päivän kunniaksi sosiaalisessa mediassa vinkataan kirjoja hashtagilla #tuntematonlukee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26 eli kirja, jota näet sinulle tuntemattoman ihmisen lukevan. Tuohan ei nyt ole ongelma eikä mikään, ajattelin vielä haasteen nähtyäni. Katson vain tunnelbanassa mitä muut lukevat. Paitsi, että...

Kun muutin Tukholmaan vuonna 2000 tunnelbanassa luettiin todella paljon. Ja juuri silloin kaikki - siis todellakin KAIKKI - lukivat Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulasta -kirjaa. Hieman myöhemmin tuli Stieg Larsson- ja Millennium-kausi.

Sitten tuli Metro-lehti ja kirjat saivat jäädä, kaikki lukivat uutta ilmaisjakelulehteä. Suurin murros koettiin kuitenkin kun älypuhelimet yleistyivät. Yhtäkkiä ei kukaan enää lukenut yhtään mitään vaan näpräilivät vain kännyköitänsä.

Mutta vuoden 2018 aikana huomasin, että jotain alkoi tapahtua. Kirjat alkoivat pikkuhiljaa ilmestyä taas tunnelbanaan!

Heti työvuoden aluettua aloinkin kirjaamaan näkemiäni kirjoja. E…

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti.

Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa. Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin.

Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on syyllisyys. Puo…

Helmikuun hiihtelyjä

Helmikuu mennä mätkähti niin nopeasti, että luettujen kirjojen listaan ei tullut kovinkaan monta merkintää. Kuukausi meni työn ja loppusuoralla olevan autokoulun parissa, lisäksi vielä hiihdettiin ystäväperheen kanssa. Lomareissulle mukaan ottamani kirjat pysyivät kassissa koko loman ajan...

Helmikuun ehdoton lukuhelmi oli J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan ensimmäinen osa, Viisasten kivi. Lapsi oli saanut kirjan joululahjaksi jo muutama vuosi sitten mutta aina kun yritimme aloittaa kirjan lukemisen, lapsi sanoi sen olevan liian pelottava. Mutta nyt 9-vuotiaana aika oli kypsä ja luimme kirjan ripeässä tahdissa. Omat iltalukemiseni jäivätkin sitten vähiin koska lapsi anoi aina muutamaa sivua lisää joten luimme suunnilleen siihen asti, että lukija nukahti.

Mutta nyt olemme siis vihdoinkin vihkiytyneitä Harry Potterin ja Tylypahkan maailmaan! Lapsi on jo tilannut seuraavan osan ja ensimmäisen elokuvankin olemme katsoneet. Elokuva olisi ollut hiukan liian jännä mutta koska olimme jo luk…