Siirry pääsisältöön

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti


Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan  Blekingegatan 32. Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta.

Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa Die freudlose Gasse. Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja Alexander Onofrin tuoreessa romaanissa "Love. En roman om Greta Garbo".

Otetaan ensin huonot uutiset. Kirja ei ole kovin onnistunut muilta kuin rakenteensa osalta. Gezelius ja Onofri ovat elokuvan ammattilaisia sekä ohjaajina että käsikirjoittajina. Niinpä tämä kirja olisikin loistava elokuvakäsikirjoitus kaikkine dramaattisine kohtauksineen ja nasevine dialogeineen. Mutta romaanin hienouksiin teksti ei valitettavasti taivu.

"Deras läppar möts. De ser på varandra. Hon drar av sig blusen. Han betraktar henne ett ögonblick innan han sliter av sig sin skjorta. De trycker sina nakna överkroppar mot varandra och rasar ner på marken i en djup kyss."

Mutta sitten hyvät uutiset: kirja on todella mielenkiintoinen kuvaus Hollywoodin 1920-luvun kulta-ajasta, jonka kartoittamiseen kirjailijapari on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa. Elokuvateollisuus oli teollisuutta sen varsinaisessa merkityksessä, kilpailevat tuotantoyhtiöt taistelivat uusista kasvoista ja ohjaajista mutta näyttelijän työ oli samalla kuin liukuhihnatyötä.

Sen saivat katkerasti kokea myös Greta ja Mauritz, jotka lupaavan alun jälkeen joutuvat taistelulinjalle itsensä Louis B Mayerin kanssa. Stiller saa lähteä mutta Greta jää, neljän elokuvan sopimuksen velvoittamana. Elämä on yhtä vuoristorataa: Greta solmii  raastavan rakkaussuhteen filmitähti John Gilbertin kanssa mutta koti-Tukholmasta saapuva suruviesti Alva-siskon kuolemasta herättää koti-ikävän. Myös Mauritz askaroittaa Gretan mieltä, mikä herättää Johnin mustasukkaisuuden.

Greta ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut ammatillisesta urastaan vaan on jopa valmis ryhtymään kotirouvaksi, jos vain se oikea mies kosisi. John kosii monen monta kertaa, mutta Gretan vastaus on joka kerta kielteinen. Greta haaveilee avioliitosta vain Mauritzin kanssa.

Ja kaiken tämän rakkausdraaman rinnalla jatkuvat taistelut filmiyhtiön ja Mayerin kanssa. Lisäksi Hollywoodiinkin on tulossa suuri mullistus, johon tosin Mayer ei usko. Äänielokuva ei varmasti tulisi menestymään! Sehän sitä paitsi vain vaikeuttaisi kansainvälisiä markkinoita, mykkäelokuvia kun pystyi helposti myymään mihin maahan vain vaihtamalla erikieliset välitekstit.

Lukija tietää, että Greta tulee pärjäämään myös äänielokuvatähtenä joten sen suurempaa jännitystä tähän tarinankäänteeseen ei liity. Mutta tämä elokuvahistorian vaihe on joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa ja houkuttaa tutustamaan aiheeseen enemmänkin. Lisäksi tuon ajan elokuvat ovat nykyään vapaasti katsottavissa, myös kirjan lopussa ensi-iltansa saava Flesh and the Devil, Gretan ja Johnin yhteistyön hedelmä. Elokuva sinetöi myös Gretan aseman Hollywoodin uutena ykköstähtenä.


**
Kerstin Gezelius & Alexander Onofri:
Love. En roman om Greta Garbo
Bokförlaget Polaris 2020

Ote takakansitekstistä:
"Love är baserad på verkliga händelser, brottstycken ur intervjuer, ett överraskande kärleksbrev från Mauritz Stiller och en samling anekdoter varav några är för bra för att vara sanna. Framför allt tecknar romanen ett oförglömligt porträtt av kärleksgudinnan och feministikonen Greta Garbo."

Kommentit

  1. Mauritz Stiller kuului myös Alma Söderhjelmin tuttavapiiriin. Tuli vastaan Merete Mazzarellan romaanissa Alma, vuodelta 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja Alma vilahtaa myös tuossa mainitsemassani Lena Einhornin kirjassa :) /Mari

      Poista
  2. Tuo aikakauden leffahistoria kyllä kiinnostaa kovasti, vaikken ole Garbon mykkätuotantoa muuten nähnytkään kuin tuon Ilottoman kadun (äänifilmejä sitten useamman). Ja Hollywoodin leffateollisuudessa tosiaan harrastettiin teollisuuden oppeja, 1910-luvulla oli ihan normi että tekijöiltä, niin ohjaajilta kuin näyttelijöiltä, tuli filmi viikossa, ja 20-luvullakin viidestä kymmeneen filmiä vuodessa oli ihan normaalia (ja se huomioiden Garbon tuotanto on itse asiassa aikakauden tähdeksi aika suppea, ja ilmeisesti aiheutti aika paljon harmaita hiuksia tuotannolle...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut mitään varsinaista Greta Garbon elämäkertaa ja en tähänkään romaaniin ihan täysin luota mutta sen kuvan sain, että Garbo ei halunnut tehdä "roskafilmejä". Ja tosiaan aiheutti itsepäisyydellään niitä harmaita hiuksia. Kiehtova aihe, kaikin puolin! /Mari

      Poista
  3. Jonkin elämäkerran Greta Garbosta voisin lukea, mutta tämä ei ehkä ihan ensimmäisenä osuisi listalle, vaikka periaatteessa kirja kuulostaa kiinnostavalta. Toisaalta Hollywoodin elokuvateollisuuden historiallise metodit kiinnostavat. Eivät ole minulle järin tuttua aluetta, joten siinä mielessä voisi olla kiinnostavaa tämä kirja lukea. Jos siis se joskus on saatavilla suomeksi tai englanniksi. Ruotsin kieli ei minulla enää taivu romaanien lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä pettymys, odotin enemmän. Mutta toivottavasti joku tekee tästä kirjasta elokuvan, koska elokuvakäsikirjoitukseksi tämä on oikein passeli. /Mari

      Poista
  4. Postauksen aloitus oli hyvin lupaava, mutta sitten tuli postaamasi huonot uutiset, niin kiinnostus, hieman laski. Mutta, kuten kerroit, että hyvänä puolena on 1920-luvun elokuvateollisuuden kulta-aika. Tästä olisi todella mielenkiintoista lukea enemmänkin.

    Hauska muuten tuo Greta Gustafsson. En aluksi edes ajatellut, että kyseessä on Greta Garbo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja muuttui heti paremmaksi kun maltoin luopua ajatuksesta, että haluaisin lukea kirjan Greta Garbosta. Siihen tämä oli valitettavasti aivan liian pinnallinen. Mauritz Stilleristäkin olisi muuten mielenkiintoista lukea enemmän, hänhän oli alunperin Helsingistä kotoisin ja tunnetaan nykyään jo ihan yleisesti "miehenä, joka loi Greta Garbon". /Mari

      Poista
  5. Tuntuu, että olen aina tiennyt Greta Garbon, mutta oikeasti vain nimeltä, sillä hänen elämänkuvionsa ovat minulle melko tuntemattomat. Kiinnostaisi lukea kattavampi elämäkerta hänestä, sillä jo Wikipedia-kurkkauksella opin uutta, myös sen, että tuo Mauritz oli suomalaissyntyinen ja Gretalta jäi yli 60 miljoonan dollarin omaisuus, jonka peri hänen veljentyttärensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kunnon elämäkertaa ei taida olla edes olemassa, koska Greta oli tunnetusti hyvin vaitonainen yksityiselämästään. Nuoruudenvuosien suhde Mimi Pollakiin esimerkiksi paljastui vasta Pollakin kuoltua 1999, jolloin hänen ja Gretan välinen kirjeenvaihto tuli julkisuuteen. Toisaalta juuri veljen jälkeläiset eivät ole ilahtuneet näistä Gretan seksuaalisuuteen liittyvistä "paljastuksista".

      Tämän kirjan parasta antia oli muuten nämä uudet tiedot Gretan ja Mauritzin välisestä suhteesta, mielenkiintoinen tarina sekin, josta ei varmasti vielä tiedetä koko totuutta! /Mari

      Poista
  6. Tykkään lukea näyttelijöiden ja ohjaajien elämäkertoja, joten tämä on varmasti kiinnostava. Hauska tuo mainontasi äänielokuvista. Myöskään Charlie Chaplin ei uskonut äänielokuvaan ollenkaan ja hän siirtyikin niihin hyvin myöhään. Selkeästi suurta epäluuloa herättänyt uudistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänielokuva oli myös monen suositun tähtinäyttelijän uran loppu, esimerkiksi Garbon miesystävän John Gilbertin ääni osoittautui kimeäksi ja suosio laantui pikkuhiljaa. Garbo ei uskonut omaan menestykseensä ääninäyttelijänä ollenkaan ruotsalaisen korostuksensa vuoksi. Kirjan mukaan hän menikin äänikokeeseen vain saadakseen Mayerin purkamaan Garboa velvoittavan sopimuksen ja näin koti-ikävää poteva Garbo voisi matkustaa takaisin Tukholmaan. Mutta äänikokeen tulos olikin aivan päinvastainen! /Mari

      Poista
  7. En ole aiemmin lukenut blogiasi, mutta heti tuli halu lukea enemmän ruotsiksi. Tällä hetkellä ruotsini kelpaa lähinnä Muumi-kirjojen lukuun D:

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj