Siirry pääsisältöön

Tapahtui tammikuussa


Mikä aloitus vuodelle 2019! Jos vuosi 2018 tuntui "laiskahkolta" lukuvuodelta niin tämä vuosi on lähtenyt sitten täydellä höyryllä käyntiin. Ja vaikka sovinkin itseni kanssa, että kirjoja ei tänä vuonna lasketa niin sen verran kuitenkin vilkaisin listojani  että tammikuussa olen lukenut peräti 11 kirjaa. Tosin kaksi niistä siirtyi viime vuoden puolelta keskeneräisinä mutta lukuvauhti on joka tapauksessa suorastaan päätä huimaava!

Jos nyt yksi kirja pitäisi mainita tammikuun huippukirjana niin se on Hanne-Vibeke Holstin 'Mitä he toisilleen tekivät'. Tämä oli muuten ensimmäinen kirja, jonka luin Holstilta mutta olin niin vaikuttunut, että luin perään heti toisenkin, Holstin alkupään tuotantoon kuuluvan Theresen valinnat. Jos kaipaatte vauhtia kirjalliseen elämäänne niin Holst sitä tarjoaa! Varsinkin tuo ensin mainittu kirja oli aiheuttaa parikin sydänslaagia. Harmittavasti joudun nyt odottamaan kirjan bloggausta lokakuulle asti, sillä tämä kirja kuuluu projektiini 'Kuukauden kieli', joka on Aukeamia-kirjablogin lukuhaaste. Tanskan vuoro on siis vasta syksyllä.  (Tammikuun kieli, korea, sitä vastoin on vastatuulessa sillä kirjastosta varaamani kirja ei ole vielä tullut.)

Tammikuun kirjallisiin huippukohtiin kuuluu myös se, että tytär on vihdoinkin antanut suostumuksensa aloittaa Harry Potterin lukeminen. Hankimme ensimmäisen osan jo kolme vuotta sitten mutta kun olemme sitä pari kertaa yrittäneet aloittaa se on tuntunut lapsesta aina liian jännittävältä. Nyt lapsi on yhdeksän ja hetki on siis vihdoin koittanut! Ja jo vain näin kolmen luetun luvun jälkeen voimme sanoa, että olemme koukussa.

Olen muuten ihmetellyt blogitilastoissani tammikuun L. Onerva -piikkiä, monet ovat nyt yllättäin löytäneet parin vuoden takaisen kirjoitukseni Hannu Mäkelän kirjasta  'Onnen maa'. Syy tähän äkilliseen L. Onerva -kiinnostukseen voi olla YLE:n sarja 'Mullan alta', joka saattaa yhteen nuoret musiikintekijät ja kuolleet runoilijat.

Satuin eilen näkemään jakson, jossa juuri L. Onerva pääsi parrasvaloihin. Ja hyvä, että satuinkin näkemään, en nimittäin täältä ulkomailta käsin pysty katsomaan tätä ohjelmasarjaa Yle Areenasta mutta kaapelin kautta näkyviltä YLE:n kanavilta kylläkin. Sarjasta on tulossa vielä kaksi jaksoa (Saima Harmaja ja Lauri Viita), joten saan pistää lähetysajat muistiin, jotta ehdin tallentaa ne. Eilisen näkemäni perusteella vahva suositus sarjalle!
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Marjatta Mentula1/2/19 21:40

    Kiitos vinkeistä Mullan alta ja Hanne-Vibeke Holst.

    Mukavia Potter-hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee2/2/19 11:15

      Kiitos, Marjatta! Potterin kanssa meillä meneekin varmasti tovi jos toinenkin :) /Mari

      Poista
  2. Anneli A 2/2/19 19:18

    En ole lukenut lainkaan Holstia. Kiitos vinkistä, alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee2/2/19 20:32

      Lue tuo ensin mainitsemani 'Mitä he toisilleen tekivät', aivan käsittämättömän taitavasti rakennettu stoori! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...
5 kommenttia
Lue lisää

Vihdoinkin Berliinissä!

  Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu. Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin! Tässä muutama kohokohta: 1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole ed...
10 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää