Siirry pääsisältöön

Tapahtui tammikuussa


Mikä aloitus vuodelle 2019! Jos vuosi 2018 tuntui "laiskahkolta" lukuvuodelta niin tämä vuosi on lähtenyt sitten täydellä höyryllä käyntiin. Ja vaikka sovinkin itseni kanssa, että kirjoja ei tänä vuonna lasketa niin sen verran kuitenkin vilkaisin listojani  että tammikuussa olen lukenut peräti 11 kirjaa. Tosin kaksi niistä siirtyi viime vuoden puolelta keskeneräisinä mutta lukuvauhti on joka tapauksessa suorastaan päätä huimaava!

Jos nyt yksi kirja pitäisi mainita tammikuun huippukirjana niin se on Hanne-Vibeke Holstin 'Mitä he toisilleen tekivät'. Tämä oli muuten ensimmäinen kirja, jonka luin Holstilta mutta olin niin vaikuttunut, että luin perään heti toisenkin, Holstin alkupään tuotantoon kuuluvan Theresen valinnat. Jos kaipaatte vauhtia kirjalliseen elämäänne niin Holst sitä tarjoaa! Varsinkin tuo ensin mainittu kirja oli aiheuttaa parikin sydänslaagia. Harmittavasti joudun nyt odottamaan kirjan bloggausta lokakuulle asti, sillä tämä kirja kuuluu projektiini 'Kuukauden kieli', joka on Aukeamia-kirjablogin lukuhaaste. Tanskan vuoro on siis vasta syksyllä.  (Tammikuun kieli, korea, sitä vastoin on vastatuulessa sillä kirjastosta varaamani kirja ei ole vielä tullut.)

Tammikuun kirjallisiin huippukohtiin kuuluu myös se, että tytär on vihdoinkin antanut suostumuksensa aloittaa Harry Potterin lukeminen. Hankimme ensimmäisen osan jo kolme vuotta sitten mutta kun olemme sitä pari kertaa yrittäneet aloittaa se on tuntunut lapsesta aina liian jännittävältä. Nyt lapsi on yhdeksän ja hetki on siis vihdoin koittanut! Ja jo vain näin kolmen luetun luvun jälkeen voimme sanoa, että olemme koukussa.

Olen muuten ihmetellyt blogitilastoissani tammikuun L. Onerva -piikkiä, monet ovat nyt yllättäin löytäneet parin vuoden takaisen kirjoitukseni Hannu Mäkelän kirjasta  'Onnen maa'. Syy tähän äkilliseen L. Onerva -kiinnostukseen voi olla YLE:n sarja 'Mullan alta', joka saattaa yhteen nuoret musiikintekijät ja kuolleet runoilijat.

Satuin eilen näkemään jakson, jossa juuri L. Onerva pääsi parrasvaloihin. Ja hyvä, että satuinkin näkemään, en nimittäin täältä ulkomailta käsin pysty katsomaan tätä ohjelmasarjaa Yle Areenasta mutta kaapelin kautta näkyviltä YLE:n kanavilta kylläkin. Sarjasta on tulossa vielä kaksi jaksoa (Saima Harmaja ja Lauri Viita), joten saan pistää lähetysajat muistiin, jotta ehdin tallentaa ne. Eilisen näkemäni perusteella vahva suositus sarjalle!

Kommentit

  1. Kiitos vinkeistä Mullan alta ja Hanne-Vibeke Holst.

    Mukavia Potter-hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Potterin kanssa meillä meneekin varmasti tovi jos toinenkin :) /Mari

      Poista
  2. En ole lukenut lainkaan Holstia. Kiitos vinkistä, alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue tuo ensin mainitsemani 'Mitä he toisilleen tekivät', aivan käsittämättömän taitavasti rakennettu stoori! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Karkulahti

Ruotsinsuomalainen kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli minulle jo yhden kirjan verran tuttu, kirjailijan viimeksi ilmestynyt  Seitsemäs kevät  jäi mieleeni vahvana lukukokemuksena. Kun kirjastossa käydessäni silmään osui kirjailijan pari vuotta aiemmin ilmestynyt romaani Karkulahti, aloitin lukemisen sillä varmuudella, että jotain hienoa on varmasti luvassa tämänkin kirjan sivuilla. Ja kyllä! Laitila Kälvemark oli onnistunut luomaan ravisuttavan tarinan  myös tässä aiemmassa romaanissaan. Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja henkilöistä tai tarinasta, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi. Yllätyin, liikutuin ja vaikutuin kerta toisensa jälkeen. Tarina kertoo Verasta, joka on tullut Suomeen Venäjältä ankarista oloista ja avioitunut peräkammarinpojan Jaskan kanssa. Venäjälle on jäänyt risainen elämä ja se kaikkein tärkein - poika, Ilja. Nyt hän on miniänä talossa, jota hallitsee elämän myrryttämä anoppi, Elisabeth. Talon ulkoiset puittee...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...