Siirry pääsisältöön

Tapahtui tammikuussa


Mikä aloitus vuodelle 2019! Jos vuosi 2018 tuntui "laiskahkolta" lukuvuodelta niin tämä vuosi on lähtenyt sitten täydellä höyryllä käyntiin. Ja vaikka sovinkin itseni kanssa, että kirjoja ei tänä vuonna lasketa niin sen verran kuitenkin vilkaisin listojani  että tammikuussa olen lukenut peräti 11 kirjaa. Tosin kaksi niistä siirtyi viime vuoden puolelta keskeneräisinä mutta lukuvauhti on joka tapauksessa suorastaan päätä huimaava!

Jos nyt yksi kirja pitäisi mainita tammikuun huippukirjana niin se on Hanne-Vibeke Holstin 'Mitä he toisilleen tekivät'. Tämä oli muuten ensimmäinen kirja, jonka luin Holstilta mutta olin niin vaikuttunut, että luin perään heti toisenkin, Holstin alkupään tuotantoon kuuluvan Theresen valinnat. Jos kaipaatte vauhtia kirjalliseen elämäänne niin Holst sitä tarjoaa! Varsinkin tuo ensin mainittu kirja oli aiheuttaa parikin sydänslaagia. Harmittavasti joudun nyt odottamaan kirjan bloggausta lokakuulle asti, sillä tämä kirja kuuluu projektiini 'Kuukauden kieli', joka on Aukeamia-kirjablogin lukuhaaste. Tanskan vuoro on siis vasta syksyllä.  (Tammikuun kieli, korea, sitä vastoin on vastatuulessa sillä kirjastosta varaamani kirja ei ole vielä tullut.)

Tammikuun kirjallisiin huippukohtiin kuuluu myös se, että tytär on vihdoinkin antanut suostumuksensa aloittaa Harry Potterin lukeminen. Hankimme ensimmäisen osan jo kolme vuotta sitten mutta kun olemme sitä pari kertaa yrittäneet aloittaa se on tuntunut lapsesta aina liian jännittävältä. Nyt lapsi on yhdeksän ja hetki on siis vihdoin koittanut! Ja jo vain näin kolmen luetun luvun jälkeen voimme sanoa, että olemme koukussa.

Olen muuten ihmetellyt blogitilastoissani tammikuun L. Onerva -piikkiä, monet ovat nyt yllättäin löytäneet parin vuoden takaisen kirjoitukseni Hannu Mäkelän kirjasta  'Onnen maa'. Syy tähän äkilliseen L. Onerva -kiinnostukseen voi olla YLE:n sarja 'Mullan alta', joka saattaa yhteen nuoret musiikintekijät ja kuolleet runoilijat.

Satuin eilen näkemään jakson, jossa juuri L. Onerva pääsi parrasvaloihin. Ja hyvä, että satuinkin näkemään, en nimittäin täältä ulkomailta käsin pysty katsomaan tätä ohjelmasarjaa Yle Areenasta mutta kaapelin kautta näkyviltä YLE:n kanavilta kylläkin. Sarjasta on tulossa vielä kaksi jaksoa (Saima Harmaja ja Lauri Viita), joten saan pistää lähetysajat muistiin, jotta ehdin tallentaa ne. Eilisen näkemäni perusteella vahva suositus sarjalle!

Kommentit

  1. Kiitos vinkeistä Mullan alta ja Hanne-Vibeke Holst.

    Mukavia Potter-hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Potterin kanssa meillä meneekin varmasti tovi jos toinenkin :) /Mari

      Poista
  2. En ole lukenut lainkaan Holstia. Kiitos vinkistä, alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue tuo ensin mainitsemani 'Mitä he toisilleen tekivät', aivan käsittämättömän taitavasti rakennettu stoori! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Vielä muutama kirjalupaus!

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...