Siirry pääsisältöön

Kiiruhda rakastamaan! - Alex Schulmanin esikoisteos 'Skynda att älska'

 


Vuoden lopulla ilmestyneet kirjabloggaajien Vuoden parhaat -postaukset nostivat esille yhden selkeän tähden - ruotsalaisen Alex Schulmanin ja tämän uusimman romaanin 'Överlevarna' (suomennettuna 'Eloonjääneet', Nemo 2021). Olen lukenut pari aikaisempaa Schulmanin kirjaa, mutta tätä uusinta en ole vielä ehtinyt hankkia käsiini.

Täytyy myös tunnustaa, että Schulmanin ristiriitainen julkinen imago täällä Ruotsissa vaikuttaa edelleen lukuhaluihini. Schulman tuli julkisuuteen 00-luvun puolivälissä mm. blogillaan, jossa hän kommentoi hyvinkin räväkästi ajankohtaisia tapahtumia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi hän oli seurapiiripalstojen vakioseurattava yhdessä vauhdikkaan puolisonsa kanssa. Ohjelmassa oli myös mahtipontiset häät, vaikkakin avioero astui voimaan jo vuoden kuluttua. Schulman oli siinä vaiheessa tavannut nykyisen puolisonsa, jonka kanssa hänellä on nykyään kolme lasta.

Ensimmäisen lapsensa synnyttyä Schulman alkoi kirjoittaa uutta blogia, Att vara Charlie Schulmans pappa. Tämän blogin hän lopetti kuitenkin kun tytär täytti vuoden.Hän oli ehtinyt saada paljon kritiikkiä siitä kuinka avoimesti hän kirjoitti lapsensa elämästä, mikä varmasti vaikutti päätökseen lopettaa suosittu blogi. 

Mutta Schulman on edelleen tunnettu erityisesti siitä, että hän kirjoittaa lähipiiristään - esikoiskirjan hän kirjoitti isästään ja sitä seurasi kirjat uudesta puolisosta, äidin alkoholismista sekä äidinäidin avioliitosta ja tämän avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Toisaalta tässä knausgårdilaisessa ajassa tätä sukulaisten uusiokäyttöä romaanihenkilöinä ei enää hirveästi paheksuta.

Schulman ei kirjoissaan peittele läheistensä ongelmia. Mutta lähes yhtä sydäntäriipaisevan avoimesti hän kirjoittaa myös itsestään. Lisäksi Schulmanin kirjallinen lahjakkuus on sitä luokkaa, että hän onnistuu tekemään perhetragedioista yleismaailmallisia ja lukijoita koskettavia tarinoita. 

Schulmanista on kasvanut sitten 2000-luvun alun oikea Golden Boy, joka vuonna 2021 kelpuutettiin myös Ruotsin johtavan sanomalehden Dagens Nyheterin kolumnistijoukkoon. On ollut kieltämättä mielenkiintoista seurata tämän mediapersoonan kuoriutumista näinä vuosina, joina olen itsekin asunut täällä Ruotsissa.

Ja vaikka olen siis hiukan vastahakoinen tarttumaan Schulmanin kirjoihin niin tottahan hyllystäni niitä löytyy parikin kappaletta. Viimeksi kirpparin kirjavalikoimaa tutkiessani löysin Schulmanin esikoisteoksen vuodelta 2009, 'Skynda att älska', jossa hän kertoo isästään. Schulmanin isä, Allan Schulman, oli syntynyt Suomessa 1919 ja siis myös sodat käynyt. Hänellä oli palava halu muuttaa Ruotsiin ja tänne hän lopulta muuttikin ensimmäisen perheensä kanssa 50-luvulla. 

Allan Schulman työskenteli Ruotsin radiossa ja tv:ssä ja toimi mm. tuottajana legendaariselle Hylands hörna -ohjelmalle. Schulman tapasi sittemmin toisen vaimonsa, niin ikään tv:ssä työskennelleen Lisette Stolpen, jonka kanssa hän sai kolme poikaa.

Kirjassaan 'Skynda att älska' Schulman kertoo isästään mutta samalla myös omasta suruprosessistaan. Viisi vuotta isän kuoleman jälkeen Schulman hakeutuu terapiaan, koska ei pysty käsittelemään isän kuolemaa. Terapeutti kehottaa Alexia muistelemaan eri asioita isästään ja tämän prosessin tuloksena lienee syntynyt tämä esikoisteos, sillä se sisältää juuri kohtauksia perheen elämästä - useimmiten Värmlannin mökillä, jossa isä oli omassa elementissään. Isästä piirtyy kirjassa lämmin isähahmo, vaikkakaan ei täysin ristiriidaton. Isä saattoi myös suuttua ja jopa lyödä.

Käsittääkseni juuri tätä esikoisteosta ei ole käännetty suomeksi, mikä on vahinko sillä kirjan kerronta kurottautuu osittain myös Suomen puolelle. Yksi liikuttavista kohtauksista (ainakin näin suomalaislukijan kannalta) on se, jossa Allan-isä saunoo Alexin kanssa mökillä. Isä näyttää kuinka koivun oksista tehdään vihta ja ihmettelee pojalleen miten ruotsalaiset luulevat, että saunassa voisi käydä vain talvipakkasilla. Saunahan on parasta kun saa istua sen jälkeen saunan terassilla vilvoittelemassa, järvelle katsellen. Niin totta...

**

Alex Schulman: Skynda att älska (Månpocket 2010)


Lisäys maaliskuussa 2023: Kirja on nyt vihdoinkin suomennettu!

Kiirehdi rakkain, Nemo 2023 (suomentanut Jaana Nikula)



Kommentit

  1. Vikkelästi on blogeissa toivuttu toivotuksista ja lähdetty lukutoukkina liikkeelle ;) Tykkään näistä Schulmanin romaaneista myös tuon kompaktiuden takia sen lisäksi, että tyyli on tiukasti hallussa. Pistän tämän listalleni, kiva lukea jotain aina myös ruotsiksi ja Schulman on siinä just sopiva. Esim Christer Kihlmanin Dyre prins jäi minulta viime vuonna lukematta kun oli liian koukeroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysillä uuteen kirjavuoteen! Minulla oli vielä lomaakin nämä välipäivät ja ehdin lukea vähän enemmän.

      Schulmanin ruotsinkieli ei ole onneksi ollenkaan koukeroista ja muutenkin se on sujuvaa kerrontaa. Nautinto lukea!

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjavinkistä. Toivottavasti kirja suomennetaan piakkoin. Tykkään tosi paljon kirjailijan teoksista. Ehkä eniten Eloonjääneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin äimistynyt kun huomasin, ettei tätä löydy vielä suomeksi. Ja olin kyllä vähän äimistynyt siitäkin tiedosta, että Schulmanilla on suomalaistausta 😀

      Poista
  3. Olen lukenut Schulmanilta kaikki suomennetut eli kolme. Jysäyttävin niistä on ollut Polta nämä kirjeet. Kyllä Eloonjääneetkin vaikutuksen teki, mutta ei niin vahvaa kuin tuo ensin mainitsemani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Polta nämä kirjeet olen myös lukenut, mutta taisin lukea vähän hätiköiden koska en muista siitä oikein mitään. Enkä kirjoittanut siitä tänne blogiinkaan, täältähän on aina helppo käydä lukemassa mitä mieltä on ollut... Täytyykin lukea se kirja uudestaan!

      Poista
  4. Tämän voisi lukea ihan ruotsiksi, jos sattuu kirjastosta löytymään. Polta nämä kirjeet oli tosi hieno kokemus. En tiennytkään sen kummemmin Schulmanin taustasta, melkoisen uudelleensyntymän hän on näköjään julkkiksena tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei olisi tosiaan silloin 15 vuotta sitten uskonut, että hänestä tulisi vielä yksi Ruotsin luetuimmista kirjailijoista 😄

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja ja luin sen jokin aika sitten. Kirja on hyvä lisä siihen perhekuvioon, mikä noista muista kirjoista aukeaa. Kaunis kuva vanhasta isästä ja ylipäänsä siitä, millaista on kun on vanha vanhempi.

    Olisko Alex Schulmanin epämiellyttävä käytös kaiken koetun summa. Hän kertookin kirjoissaan, miten hänen oli aivan pakko mennä terapiaan ja eikös nykyinen puolisokin vaatinut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, niin muistan myös lukeneeni, oliko se siinä äidissä kertovassa kirjassa jossa tuo puolison vaatimus käytöksen muuttumisesta mainittiin?

      Mietin muuten, että mikähän lienee Schulmanin seuraavan kirjan aihe, vieläkö se löytyy perheen sisältä?

      Poista
  6. Vielä piti mainita kirjan nimestä, miten hieno se on. Sehän on Tove Janssonin Höstvisan säkeestä . Isä eli jo elämänsä syksyä poikien ollessa lapsia, joten siinä oli kiire rakastaa ja keskenhän se rakastaminen jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli myös yksi mielenkiintoinen taso tässä kirjassa! Lisäksi vanheneminen ja kuolemanpelko. Valitettavasti myös kirjan hoivakoti- ja lääkäriepisodit kuulostivat masentavan tutuilta, pääsin todistamaan vastaavaa naapurimme viimeisten elinvuosien aikana 😔

      Poista
  7. Tämäpä kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta, taustoitit sitä myös kiinnostavasti. Olen miettinyt, mikä olisi hyvä ruotsinkielinen teos (ei liian vaikeaa kieltä kuitenkaan), jota ei saa suomeksi ja joka kuitenkin aihepiiriltään kiinnostaisi ahmia läpi. Ehkä se on tämä! Jos osaa kirjoittaa niin tavallisistakin asioista, puhumattakaan tragedioista, saa aika verevää ja imaisevaa tekstiä. Ymmärrän kyllä, miksi herran avoin tyyli jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kieleltään sujuvasti luettavaa yleiskieltä, eli ehdottomasti suosittelen tätä!

      Lisäksi kannattaa vilkaista ruotsalaisia sarjakuvaromaaneja, sieltä löytyy myös mielenkiintoisia kirjoja. Viimeisin löytöni oli Pia Koskelan 'Karelen!', jossa Ruotsissa syntynyt ja kasvanut Koskela etsii suomalaisia juuriaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen