Siirry pääsisältöön

Kiiruhda rakastamaan! - Alex Schulmanin esikoisteos 'Skynda att älska'

 


Vuoden lopulla ilmestyneet kirjabloggaajien Vuoden parhaat -postaukset nostivat esille yhden selkeän tähden - ruotsalaisen Alex Schulmanin ja tämän uusimman romaanin 'Överlevarna' (suomennettuna 'Eloonjääneet', Nemo 2021). Olen lukenut pari aikaisempaa Schulmanin kirjaa, mutta tätä uusinta en ole vielä ehtinyt hankkia käsiini.

Täytyy myös tunnustaa, että Schulmanin ristiriitainen julkinen imago täällä Ruotsissa vaikuttaa edelleen lukuhaluihini. Schulman tuli julkisuuteen 00-luvun puolivälissä mm. blogillaan, jossa hän kommentoi hyvinkin räväkästi ajankohtaisia tapahtumia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi hän oli seurapiiripalstojen vakioseurattava yhdessä vauhdikkaan puolisonsa kanssa. Ohjelmassa oli myös mahtipontiset häät, vaikkakin avioero astui voimaan jo vuoden kuluttua. Schulman oli siinä vaiheessa tavannut nykyisen puolisonsa, jonka kanssa hänellä on nykyään kolme lasta.

Ensimmäisen lapsensa synnyttyä Schulman alkoi kirjoittaa uutta blogia, Att vara Charlie Schulmans pappa. Tämän blogin hän lopetti kuitenkin kun tytär täytti vuoden.Hän oli ehtinyt saada paljon kritiikkiä siitä kuinka avoimesti hän kirjoitti lapsensa elämästä, mikä varmasti vaikutti päätökseen lopettaa suosittu blogi. 

Mutta Schulman on edelleen tunnettu erityisesti siitä, että hän kirjoittaa lähipiiristään - esikoiskirjan hän kirjoitti isästään ja sitä seurasi kirjat uudesta puolisosta, äidin alkoholismista sekä äidinäidin avioliitosta ja tämän avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Toisaalta tässä knausgårdilaisessa ajassa tätä sukulaisten uusiokäyttöä romaanihenkilöinä ei enää hirveästi paheksuta.

Schulman ei kirjoissaan peittele läheistensä ongelmia. Mutta lähes yhtä sydäntäriipaisevan avoimesti hän kirjoittaa myös itsestään. Lisäksi Schulmanin kirjallinen lahjakkuus on sitä luokkaa, että hän onnistuu tekemään perhetragedioista yleismaailmallisia ja lukijoita koskettavia tarinoita. 

Schulmanista on kasvanut sitten 2000-luvun alun oikea Golden Boy, joka vuonna 2021 kelpuutettiin myös Ruotsin johtavan sanomalehden Dagens Nyheterin kolumnistijoukkoon. On ollut kieltämättä mielenkiintoista seurata tämän mediapersoonan kuoriutumista näinä vuosina, joina olen itsekin asunut täällä Ruotsissa.

Ja vaikka olen siis hiukan vastahakoinen tarttumaan Schulmanin kirjoihin niin tottahan hyllystäni niitä löytyy parikin kappaletta. Viimeksi kirpparin kirjavalikoimaa tutkiessani löysin Schulmanin esikoisteoksen vuodelta 2009, 'Skynda att älska', jossa hän kertoo isästään. Schulmanin isä, Allan Schulman, oli syntynyt Suomessa 1919 ja siis myös sodat käynyt. Hänellä oli palava halu muuttaa Ruotsiin ja tänne hän lopulta muuttikin ensimmäisen perheensä kanssa 50-luvulla. 

Allan Schulman työskenteli Ruotsin radiossa ja tv:ssä ja toimi mm. tuottajana legendaariselle Hylands hörna -ohjelmalle. Schulman tapasi sittemmin toisen vaimonsa, niin ikään tv:ssä työskennelleen Lisette Stolpen, jonka kanssa hän sai kolme poikaa.

Kirjassaan 'Skynda att älska' Schulman kertoo isästään mutta samalla myös omasta suruprosessistaan. Viisi vuotta isän kuoleman jälkeen Schulman hakeutuu terapiaan, koska ei pysty käsittelemään isän kuolemaa. Terapeutti kehottaa Alexia muistelemaan eri asioita isästään ja tämän prosessin tuloksena lienee syntynyt tämä esikoisteos, sillä se sisältää juuri kohtauksia perheen elämästä - useimmiten Värmlannin mökillä, jossa isä oli omassa elementissään. Isästä piirtyy kirjassa lämmin isähahmo, vaikkakaan ei täysin ristiriidaton. Isä saattoi myös suuttua ja jopa lyödä.

Käsittääkseni juuri tätä esikoisteosta ei ole käännetty suomeksi, mikä on vahinko sillä kirjan kerronta kurottautuu osittain myös Suomen puolelle. Yksi liikuttavista kohtauksista (ainakin näin suomalaislukijan kannalta) on se, jossa Allan-isä saunoo Alexin kanssa mökillä. Isä näyttää kuinka koivun oksista tehdään vihta ja ihmettelee pojalleen miten ruotsalaiset luulevat, että saunassa voisi käydä vain talvipakkasilla. Saunahan on parasta kun saa istua sen jälkeen saunan terassilla vilvoittelemassa, järvelle katsellen. Niin totta...

**

Alex Schulman: Skynda att älska (Månpocket 2010)


Lisäys maaliskuussa 2023: Kirja on nyt vihdoinkin suomennettu!

Kiirehdi rakkain, Nemo 2023 (suomentanut Jaana Nikula)



Kommentit

  1. Vikkelästi on blogeissa toivuttu toivotuksista ja lähdetty lukutoukkina liikkeelle ;) Tykkään näistä Schulmanin romaaneista myös tuon kompaktiuden takia sen lisäksi, että tyyli on tiukasti hallussa. Pistän tämän listalleni, kiva lukea jotain aina myös ruotsiksi ja Schulman on siinä just sopiva. Esim Christer Kihlmanin Dyre prins jäi minulta viime vuonna lukematta kun oli liian koukeroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysillä uuteen kirjavuoteen! Minulla oli vielä lomaakin nämä välipäivät ja ehdin lukea vähän enemmän.

      Schulmanin ruotsinkieli ei ole onneksi ollenkaan koukeroista ja muutenkin se on sujuvaa kerrontaa. Nautinto lukea!

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjavinkistä. Toivottavasti kirja suomennetaan piakkoin. Tykkään tosi paljon kirjailijan teoksista. Ehkä eniten Eloonjääneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin äimistynyt kun huomasin, ettei tätä löydy vielä suomeksi. Ja olin kyllä vähän äimistynyt siitäkin tiedosta, että Schulmanilla on suomalaistausta 😀

      Poista
  3. Olen lukenut Schulmanilta kaikki suomennetut eli kolme. Jysäyttävin niistä on ollut Polta nämä kirjeet. Kyllä Eloonjääneetkin vaikutuksen teki, mutta ei niin vahvaa kuin tuo ensin mainitsemani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Polta nämä kirjeet olen myös lukenut, mutta taisin lukea vähän hätiköiden koska en muista siitä oikein mitään. Enkä kirjoittanut siitä tänne blogiinkaan, täältähän on aina helppo käydä lukemassa mitä mieltä on ollut... Täytyykin lukea se kirja uudestaan!

      Poista
  4. Tämän voisi lukea ihan ruotsiksi, jos sattuu kirjastosta löytymään. Polta nämä kirjeet oli tosi hieno kokemus. En tiennytkään sen kummemmin Schulmanin taustasta, melkoisen uudelleensyntymän hän on näköjään julkkiksena tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei olisi tosiaan silloin 15 vuotta sitten uskonut, että hänestä tulisi vielä yksi Ruotsin luetuimmista kirjailijoista 😄

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja ja luin sen jokin aika sitten. Kirja on hyvä lisä siihen perhekuvioon, mikä noista muista kirjoista aukeaa. Kaunis kuva vanhasta isästä ja ylipäänsä siitä, millaista on kun on vanha vanhempi.

    Olisko Alex Schulmanin epämiellyttävä käytös kaiken koetun summa. Hän kertookin kirjoissaan, miten hänen oli aivan pakko mennä terapiaan ja eikös nykyinen puolisokin vaatinut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, niin muistan myös lukeneeni, oliko se siinä äidissä kertovassa kirjassa jossa tuo puolison vaatimus käytöksen muuttumisesta mainittiin?

      Mietin muuten, että mikähän lienee Schulmanin seuraavan kirjan aihe, vieläkö se löytyy perheen sisältä?

      Poista
  6. Vielä piti mainita kirjan nimestä, miten hieno se on. Sehän on Tove Janssonin Höstvisan säkeestä . Isä eli jo elämänsä syksyä poikien ollessa lapsia, joten siinä oli kiire rakastaa ja keskenhän se rakastaminen jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli myös yksi mielenkiintoinen taso tässä kirjassa! Lisäksi vanheneminen ja kuolemanpelko. Valitettavasti myös kirjan hoivakoti- ja lääkäriepisodit kuulostivat masentavan tutuilta, pääsin todistamaan vastaavaa naapurimme viimeisten elinvuosien aikana 😔

      Poista
  7. Tämäpä kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta, taustoitit sitä myös kiinnostavasti. Olen miettinyt, mikä olisi hyvä ruotsinkielinen teos (ei liian vaikeaa kieltä kuitenkaan), jota ei saa suomeksi ja joka kuitenkin aihepiiriltään kiinnostaisi ahmia läpi. Ehkä se on tämä! Jos osaa kirjoittaa niin tavallisistakin asioista, puhumattakaan tragedioista, saa aika verevää ja imaisevaa tekstiä. Ymmärrän kyllä, miksi herran avoin tyyli jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kieleltään sujuvasti luettavaa yleiskieltä, eli ehdottomasti suosittelen tätä!

      Lisäksi kannattaa vilkaista ruotsalaisia sarjakuvaromaaneja, sieltä löytyy myös mielenkiintoisia kirjoja. Viimeisin löytöni oli Pia Koskelan 'Karelen!', jossa Ruotsissa syntynyt ja kasvanut Koskela etsii suomalaisia juuriaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle