Siirry pääsisältöön

Nyt alkaa kirjajoulu!

 

Jouluaatto on selvitetty kunnialla, ehdittiin syödä kaikki säännönmukaiset jouluherkut ja puhua videopuhelut lähipiirin kanssa. 11-vuotiaamme oli ennen joulua huolissaan tuleeko tästä joulua ollenkaan, koska emme voineet viettää sitä tavalliseen tapaan ystäväperheemme kanssa. Mutta keksin, että tehdään aikataulu, johon mahdutetaan kaikki perheen eri toiveet. Ja se toimi loistavasti, lapsi oli todella tyytyväinen!

Yksi ruotsalaisen joulun hassuimpia perinteitä on kello kolmen Kalle Anka. Tämä on se sama, joka meilläkin on näytetty nimellä "Samu Sirkan joulutervehdys", mutta ruotsalaiset ovat tehneet tästä joulukirkkoakin vankemman instituution. Ohjelma saa vuosittain lähes neljä miljoonaa katsojaa!

Minua kiinnosti tänä jouluna erityisesti television toinen jouluperinne, Julvärd. Joka joulu SVT valitsee jonkun tunnetun ruotsalaisen isännöimään/emännöimään jouluaaton ohjelmaa ja kohokohta on se, kun isäntä/emäntä sytyttää kynttilän ja ilmoittaa Kalle Ankan alkavan.

Tänä vuonna tämän kunniatehtävän oli saanut ehdoton lempiruotsalaiseni, taiteilija Lars Lerin. Hän on tuttu monista sympaattisista tv-ohjelmistaan, joissa hän kohtaa taiteen kautta ihmisiä, joilla on erilaisia neurologisia toimintahäiriöitä. Lars Lerinillä on ällistyttävä kyky kohdata jokainen ihminen ilman ennakkoluuloja ja sellaisella kunnioituksella, että ei voi muuta kuin yrittää ottaa oppia. Lisäpisteitä tulee Lerinin hurmaavasta murteesta, värmländskasta! 

Tänä vuonna pukki taisi tuoda aika moneen kotiin juuri Barack Obaman uuden kirjan, niin myös meille. Ja lisäksi saimme palkittuja kirjoja, sekä Ruotsin August- että Suomen Finlandia-palkittuja. Dekkareita rakastava puoliso oli myös tyytyväinen sekä uusimpaan Keplerin kirjaan että uuteen tuttavuuteen, suomenruotsalaisen Eva Frantzin dekkariin "För han var redan dö". Nyt täällä alkaakin hurjat lukutalkoot!

Mutta välillä käydään ulkona, sillä saimme varsinaisen jouluihmeen, jota ei ole täällä Tukholmassa nähty muutamaan vuoteen - lähes valkean joulun!






Kommentit

  1. Sain saman Obaman kirjan englanninkielisenä ja mies mainion kahden toimittajan kirjoittaman kirjan Trumpista nimeltään "A Very Stable Genius".
    Saatan kirjoittaa omista joulukirjoistani myöhemmin, joten ei tällä haavaa sen enempää.

    Hyvää (luku)joulua ja kotoilua edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle Marjatta! Obama taisikin olla tämän joulun kirjahitti! Mutta on sitä kehuttukin, joten odotukset ovat korkealla. /Mari

      Poista
  2. Lukuiloa Tukholmaan. Turussa satoi jouluaamuna 5min. lumihiutaleita. Se oli ihana näky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Mai! Täälläkin satoi sitten myöhemmin myös lunta, todellakin ihana näky! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...