Siirry pääsisältöön

Nyt alkaa kirjajoulu!

 

Jouluaatto on selvitetty kunnialla, ehdittiin syödä kaikki säännönmukaiset jouluherkut ja puhua videopuhelut lähipiirin kanssa. 11-vuotiaamme oli ennen joulua huolissaan tuleeko tästä joulua ollenkaan, koska emme voineet viettää sitä tavalliseen tapaan ystäväperheemme kanssa. Mutta keksin, että tehdään aikataulu, johon mahdutetaan kaikki perheen eri toiveet. Ja se toimi loistavasti, lapsi oli todella tyytyväinen!

Yksi ruotsalaisen joulun hassuimpia perinteitä on kello kolmen Kalle Anka. Tämä on se sama, joka meilläkin on näytetty nimellä "Samu Sirkan joulutervehdys", mutta ruotsalaiset ovat tehneet tästä joulukirkkoakin vankemman instituution. Ohjelma saa vuosittain lähes neljä miljoonaa katsojaa!

Minua kiinnosti tänä jouluna erityisesti television toinen jouluperinne, Julvärd. Joka joulu SVT valitsee jonkun tunnetun ruotsalaisen isännöimään/emännöimään jouluaaton ohjelmaa ja kohokohta on se, kun isäntä/emäntä sytyttää kynttilän ja ilmoittaa Kalle Ankan alkavan.

Tänä vuonna tämän kunniatehtävän oli saanut ehdoton lempiruotsalaiseni, taiteilija Lars Lerin. Hän on tuttu monista sympaattisista tv-ohjelmistaan, joissa hän kohtaa taiteen kautta ihmisiä, joilla on erilaisia neurologisia toimintahäiriöitä. Lars Lerinillä on ällistyttävä kyky kohdata jokainen ihminen ilman ennakkoluuloja ja sellaisella kunnioituksella, että ei voi muuta kuin yrittää ottaa oppia. Lisäpisteitä tulee Lerinin hurmaavasta murteesta, värmländskasta! 

Tänä vuonna pukki taisi tuoda aika moneen kotiin juuri Barack Obaman uuden kirjan, niin myös meille. Ja lisäksi saimme palkittuja kirjoja, sekä Ruotsin August- että Suomen Finlandia-palkittuja. Dekkareita rakastava puoliso oli myös tyytyväinen sekä uusimpaan Keplerin kirjaan että uuteen tuttavuuteen, suomenruotsalaisen Eva Frantzin dekkariin "För han var redan dö". Nyt täällä alkaakin hurjat lukutalkoot!

Mutta välillä käydään ulkona, sillä saimme varsinaisen jouluihmeen, jota ei ole täällä Tukholmassa nähty muutamaan vuoteen - lähes valkean joulun!






Kommentit

  1. Sain saman Obaman kirjan englanninkielisenä ja mies mainion kahden toimittajan kirjoittaman kirjan Trumpista nimeltään "A Very Stable Genius".
    Saatan kirjoittaa omista joulukirjoistani myöhemmin, joten ei tällä haavaa sen enempää.

    Hyvää (luku)joulua ja kotoilua edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle Marjatta! Obama taisikin olla tämän joulun kirjahitti! Mutta on sitä kehuttukin, joten odotukset ovat korkealla. /Mari

      Poista
  2. Lukuiloa Tukholmaan. Turussa satoi jouluaamuna 5min. lumihiutaleita. Se oli ihana näky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Mai! Täälläkin satoi sitten myöhemmin myös lunta, todellakin ihana näky! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen vihdoinkin ajantasalla!

  Olen usein sanonut, että tämä minun kirjablogini tulee aina muutaman vuoden viiveellä - ainakin suomalaisen nykykirjallisuuden osalta - koska täkäläiset kirjastot eivät hanki suomenkielistä kirjallisuutta kovinkaan nopeasti. Mutta aloin tässä jokin aika sitten katsella kirjapinojani ja oli todettava, että jotain on tapahtunut! Olen nimittäin lukenut jo aika montakin viime vuonna ilmestynyttä kirjaa ja usein olen ne vain napannut mukaani kirjastossa käydessäni. Täällä kun ei tarvitse kauan jonotella. Huomenna olen palauttamassa kaksi viime vuonna ilmestynyttä, kumpikin omalla tavallaan huippukirjaa. Ensinnäkin: onnittelut itselleni siitä, että olen vihdoinkin lukenut ensimmäisen Katja Kettuni ! Aiemmat yritykset ovat aina jääneet kesken, koska Ketun raadollisen rehevä kieli on ollut minulle liikaa. Taidan olla herkkä lukija... "Erään kissan tutkimuksia" on sekin kielenkäytöltään hyvin rehevää, mutta tarina veti puoleensa sellaisella voimalla etten jaksanut välittää voimasano

Vihdoinkin sain luettua Amélie Nothombia!

  Kirjailija, jota olen aina ihaillut, mutta en koskaan lukenut. Siihen sarjaan lukeutui vielä muutama päivä sitten belgialaissyntyinen, Pariisissa nykyään asuva Amélie Nothomb (s. 1966), jolta ei voi välttyä jos vähääkään liikkuu ranskankielisessä ympäristössä. Nothombilta ilmestyy uusi kirja joka vuosi ja aina siitä kehkeytyy myös jonkinlaista pöhinää. Jostain luin muuten, että Nothomb kirjoittaisi kolme kirjaa vuodessa, joista hän sitten valitsee yhden julkaistavaksi. Se varmaan myös on syy sille, että kirjat ovat aika ohuita. Ja nämä näennäisen ohuet romaanit ovat myös houkuttaneet ostamaan Nothombin teoksia reissuillani,  ajatuksena lukea ne keskitason ranskallani. Mutta aina ne ovat jääneet kesken... Viime viikolla kirjastossa käväistessäni huomasin esille asetetun Nothombin ruotsiksi käännetyn romaanin "Premier sang". En siis koskaan kulje Nothombin ohi häneen tarttumatta, joten lainasin kirjan ja aloin lukea sitä heti matkalla kotiin. Ruotsiksi tarina soljuikin ongelm

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Taukorunoutta etätyöläiselle, kiitos Nobelin

  Viime viikon vietin hyvin nobelimaisissa tunnelmissa. Sain nimittäin vihdoinkin käsiini kirjastosta varaamani tuoreimman Nobel-kirjailijan Louise Glückin runokirjan. Kuten jo ihan tammikuun alussa kerroin, olen nyt rohkaistunut runojen lukijaksi. Luin vuoden alkajaisiksi suomenruotsalaisen näyttelijän Stina Ekbladin muistelmat , joissa hän kertoo omasta runonlukufilosofiastaan. Ekblad on täällä Ruotsissa tunnettu nimenomaan runonlausujana - jos jossakin sellaista tarvitaan niin yleensä se on aina hän. Ja olin aivan pökertynyt pelkästä ajatuksesta kun luin Ekbladin pohdinnan siitä, kuinka runo kuuluu sille, joka sen kullakin hetkellä lukee! Tältä runo kuulostaa, juuri tänään, juuri minun äänelläni - tai kehollani, sillä Ekbladille runon lukeminen on fyysistä toimintaa. No, minähän olen nyt sitten niitä runoja lukenut. Näitä Louise Glückin runoja olen lausunut itselleni ääneen täällä kotona, etätyön lomassa, ikäänkuin taukorunoutena. Tai en nyt suinkaan itselleni, sillä ajatuksissani o