Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 1.8.2020



Tänään 1.8. pidetään kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, jossa on ideana lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää 24 tunnin ajan. Luku-urakasta voi kertoa blogissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa. Tai sitten vain lukea porskuttaa omaksi ilokseen! Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä-blogi.

Aloitin oman maratonini eilen illalla ja tunnelmoin Henrik Ibsenin parissa. Kyllä, tunnelmoin! Löysin nimittäin nyt juuri käydyn klassikkohaasteen myötä Ibsenin näytelmät - siinä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin! Ibsenin draamasta löytyy petosta, salaisia suhteita, ilkeitä äitipuolia... ja ruotsia taitaville on nyt tarjolla aivan tuore ruotsalaiskirjailija Klas Östergrenin käännös, jota on todella ilo lukea. Luin klassikkohaasteeseen klassikkojen klassikon eli Nukkekodin ja nyt maratonilla jatkan Merenneito-näytelmällä. Sieltä löytyy suomalaissyntyinenkin henkilöhahmo, joka on tietysti näytelmän pahishahmo...


Ibsenin Merenneito on saatu päätökseen, suomalainen pahishahmo poistui näyttämöltä vähin äänin ja äitipuolikin osoittautui kiltiksi. Mutta lisää pahishamoja löytyy tästä seuraavasta kirjastani, jota luin aamupalalla. 

Ilmar Taskan Pobeda 1946 ilmestyi Suomessa jo jokunen vuosi sitten mutta täällä Ruotsissa se on aivan tuore. Pobeda-automerkkiä ei täällä pahemmin tunneta, joten kirja on saanut nimen "Mies autossa". Pobedalla ajavan miehen tehtävänä on löytää "yhteiskunnan vihollisia" ja Taska on kutonut kirjansa juonen erityisesti erään pienen, nimettömäksi jäävän, pojan ympärille. Tämä on sydäntäriipaisevaa luettavaa ja mieleeni tulee Anni Swanin Ollin oppivuodet.


Seuraava lukusessio tapahtui rannalla, jossa pidin silmällä kahta 10-vuotiasta polskuttelijaa. Lukemiseksi sopikin erityisen hyvin Olivia Skoglundin sarjakuvaesikoinen "Nästan i mål", jota pystyi lukemaan nopeasti silmäillen. Skoglund on ruotsalainen transnainen, joka tässä kirjassaan kuvaa omaa arkeaan. Kirjan Olivia kertoo psykologilleen erilaisista arkipäivän sattumuksistaan, mutta psykologi pitää Olivian tapaa kuvailla elämäänsä liian humoristisena ja epärealistisena. Olivia vastaa tähän, että huumori on tavallinen keino hbtq-henkilöille käsitellä negatiivisia tunteita mutta se ei sulje pois sitä, että hänen kertomansa on totta.

Skoglundin kirja on rehellinen kuvaus kaikista pienistä ja suurista kysymyksistä, joiden eteen transhenkilö usein joutuu. Vaikkapa sellainen tilanne, että on hakemassa postista pakettia, joka on osoitettu uudella nimellä mutta henkilöllisyystodistus on vielä vanhalla nimellä. Tai se, kun joutuu selittämään miljoonannen kerran mikä ero on transnaisella ja drag queenilla. Lisäksi muutosprosessissa oleva keho aiheuttaa monia hämmentäviä tilanteita.

 
Illalla vedin vielä irtokarkki- ja Ibsen-överit! Lukemani neljän Ibsen-näytelmän uusi ruotsinnos on osa projektia, jossa yksi kirjailija Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kirjoittaa oman tulkintansa jostakin Ibsenin näytelmien hahmosta. Olin onneksi jo lainannut kirjastosta tanskalaisen Merete Pryds Hellen version Nukkekodin Norasta, jota olikin todella mielenkiintoista lukea.

Pryds Helle kertoo omassa tulkinnassaan Noran elämästä aina lapsuudesta alkaen ja käy ilmi, että Noran suhde isäänsä on hyvin samanlainen kuin myöhemmin suhde aviomieheen Torvaldiin. Isänkään mielestä Noran ei pidä rasittaa aivojaan naisille sopimattomalla ajatustyöllä, ompelutyö riittää hyvin. Onneksi nyt Nukkekodin lukeneena tiedän, että Nora tekee myöhemmin radikaalin ratkaisun päästäkseen vapaaksi.


Kesälukumaratonini päättyy tähän mutta jatkan kyllä lukemista tältä istumalta, Ilmar Taskan Pobeda-mies jäi nimittäin todella jännittävään kohtaan. Kiitos kaikille maratonkavereille ja Oksan hyllyltä - blogin Marikalle haasteen emännöinnistä! Maratonin koostepostaus löytyy täältä.



**
Henrik Ibsen: Fyra pjäser
Ruotsinnos Klas Östergren
Natur & Kultur 2019

Ilmar Taska: Mannen i bilen
(Pobeda 1946)
Ruotsinnos Heidi Granqvist
Historisk media 2020

Olivia Skoglund: Nästan i mål! En komisk transition
Ordfront Galago 2020

Merete Pryds Helle: Nora
Ruotsinnos Stewe Claeson
Natur & Kultur 2019

Kommentit

  1. Kiinnostavan kirjan olet valinnut. Mukavia lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, Ibsen on ollut tämän kesän kirjalöytö :) /Mari

      Poista
  2. Ibseniä pitäisikin lukea jossain välissä! Sopisi hyvin näytelmähaasteeseen jossa olen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Ja jos ruotsi taipuu sen verran niin suosittelen tätä uutta ruotsinnosta. Kieli on melko helppoa ja ihan nykyaikaista, mikä tekee Ibseniin tutustumisen vieläkin helpommaksi. /Mari

      Poista
    2. Enpä tiedä, saattaisi sujua riittävän hyvin mutta ajatuksen tasolla potkii vastaan niin vietävästi ;)

      Poista
    3. Haha, sitten ei ehkä kannata testata :D

      Poista
  3. Ibsen on minultakin vielä kokonaan lukematta. Ehkä pitäisi kokeilla. Noin yleisesti ottaen Kauniit ja rohkeat eivät ole keksineet mitään. Mitä kauemmaksi historiaan mennään , sitä kiemuraisemmaksi juonet muuttuvat (ref. vaikka vanhat kreikkalaiset tarut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, jo antiikin roomalaiset... 😂 /Mari

      Poista
  4. Luin Nukkekodin kuukauden kieli -haasteeseen viime vuonna, ja ymmärrän hyvin Ibsen-innostuksesi! Oma käännökseni oli vanha (Gutenberg-projektista), joten olisikin mielenkiintoista lukea Ibseniä nykykielelle käännettynä. Klassikkohaaste on kyllä mainio, kannustaa lukemaan vanhempaakin kirjallisuutta, ja aika usein ne ovat klassikkoasemansa ansainneet.
    Kivasti toteutettu maraton sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta Gutenberg-vinkistä, käynkin vilkaisemassa miltä Ibsen maistuu "vanhana" käännöksenä! /Mari

      Poista
  5. Mukavaa kuulla, että lukumaratonisi onnistui hienosti! Ja kivaa, että luit myös ulkosalla. Itsellä jäi ulkolukemiset ihan vaan omalla terassilla istuskeluun, mutta rannalla lukeminen kuulostaa oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärä jäi vähän vaatimattomaksi , en edes laskenut "saldoa", mutta sain kuitenkin luettua yhden näytelmän ja sarjakuva-albumin kokonaisuudessaan ja kahta romaania pääsin pitkälle. Eli oikein hyvä tulos :)

      Tykkään lukea ulkona mutta heinäkuu ei ollut suotuisa sille harrastukselle. Viimeisin innostukseni on muuten tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja lukea kirjaa aina taukopaikoilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lukupinon ilot ja pettymykset - ja miten ryhdytään vastuulliseksi kirjastonkäyttäjäksi

  Olen nyt vihdoin ja viimein älynnyt, että kirjastovaraukset voi paussata! Tunsin tosin suurta haikeutta kun ilmoitin kirjaston tietokannalle, että seuraavan kerran kirjoja voi toimittaa minulle vasta huhtikuun lopussa. Siihen mennessä olisi nimittäin tarkoitus saada yliopiston lopputyö kasaan.  Mutta iloitaan nyt vielä sitäkin suuremmalla syyllä tästä käsillä olevasta pinosta, jonka olen onnistunut taas itselleni kasaamaan. Olen näitä kirjoja varaillut blogista ja kirjainstasta löytämieni vinkkien perusteella, kiitos taas kaikille vinkkaajille!  Aloitetaan kirjapinon pettymyksestä. Lea Ypin omaelämäkerrallinen teos "Vapaa" lapsuudesta 80-luvun Albaniassa on yksi viime vuosien sykähdyttävimmistä lukukokemuksistani. Niinpä Ypin uusin kirja "Indignity" meni heittämällä lukulistalleni. Mutta... Kirja jatkaa Albanian historian kuvauksella, mikä on teoksen parasta antia. Olen edelleen erittäin utelias kuulemaan lisää Albaniasta! Samalla kun nolottaa tajuta kuinka vähä...

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...