Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 1.8.2020



Tänään 1.8. pidetään kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, jossa on ideana lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää 24 tunnin ajan. Luku-urakasta voi kertoa blogissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa. Tai sitten vain lukea porskuttaa omaksi ilokseen! Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä-blogi.

Aloitin oman maratonini eilen illalla ja tunnelmoin Henrik Ibsenin parissa. Kyllä, tunnelmoin! Löysin nimittäin nyt juuri käydyn klassikkohaasteen myötä Ibsenin näytelmät - siinä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin! Ibsenin draamasta löytyy petosta, salaisia suhteita, ilkeitä äitipuolia... ja ruotsia taitaville on nyt tarjolla aivan tuore ruotsalaiskirjailija Klas Östergrenin käännös, jota on todella ilo lukea. Luin klassikkohaasteeseen klassikkojen klassikon eli Nukkekodin ja nyt maratonilla jatkan Merenneito-näytelmällä. Sieltä löytyy suomalaissyntyinenkin henkilöhahmo, joka on tietysti näytelmän pahishahmo...


Ibsenin Merenneito on saatu päätökseen, suomalainen pahishahmo poistui näyttämöltä vähin äänin ja äitipuolikin osoittautui kiltiksi. Mutta lisää pahishamoja löytyy tästä seuraavasta kirjastani, jota luin aamupalalla. 

Ilmar Taskan Pobeda 1946 ilmestyi Suomessa jo jokunen vuosi sitten mutta täällä Ruotsissa se on aivan tuore. Pobeda-automerkkiä ei täällä pahemmin tunneta, joten kirja on saanut nimen "Mies autossa". Pobedalla ajavan miehen tehtävänä on löytää "yhteiskunnan vihollisia" ja Taska on kutonut kirjansa juonen erityisesti erään pienen, nimettömäksi jäävän, pojan ympärille. Tämä on sydäntäriipaisevaa luettavaa ja mieleeni tulee Anni Swanin Ollin oppivuodet.


Seuraava lukusessio tapahtui rannalla, jossa pidin silmällä kahta 10-vuotiasta polskuttelijaa. Lukemiseksi sopikin erityisen hyvin Olivia Skoglundin sarjakuvaesikoinen "Nästan i mål", jota pystyi lukemaan nopeasti silmäillen. Skoglund on ruotsalainen transnainen, joka tässä kirjassaan kuvaa omaa arkeaan. Kirjan Olivia kertoo psykologilleen erilaisista arkipäivän sattumuksistaan, mutta psykologi pitää Olivian tapaa kuvailla elämäänsä liian humoristisena ja epärealistisena. Olivia vastaa tähän, että huumori on tavallinen keino hbtq-henkilöille käsitellä negatiivisia tunteita mutta se ei sulje pois sitä, että hänen kertomansa on totta.

Skoglundin kirja on rehellinen kuvaus kaikista pienistä ja suurista kysymyksistä, joiden eteen transhenkilö usein joutuu. Vaikkapa sellainen tilanne, että on hakemassa postista pakettia, joka on osoitettu uudella nimellä mutta henkilöllisyystodistus on vielä vanhalla nimellä. Tai se, kun joutuu selittämään miljoonannen kerran mikä ero on transnaisella ja drag queenilla. Lisäksi muutosprosessissa oleva keho aiheuttaa monia hämmentäviä tilanteita.

 
Illalla vedin vielä irtokarkki- ja Ibsen-överit! Lukemani neljän Ibsen-näytelmän uusi ruotsinnos on osa projektia, jossa yksi kirjailija Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kirjoittaa oman tulkintansa jostakin Ibsenin näytelmien hahmosta. Olin onneksi jo lainannut kirjastosta tanskalaisen Merete Pryds Hellen version Nukkekodin Norasta, jota olikin todella mielenkiintoista lukea.

Pryds Helle kertoo omassa tulkinnassaan Noran elämästä aina lapsuudesta alkaen ja käy ilmi, että Noran suhde isäänsä on hyvin samanlainen kuin myöhemmin suhde aviomieheen Torvaldiin. Isänkään mielestä Noran ei pidä rasittaa aivojaan naisille sopimattomalla ajatustyöllä, ompelutyö riittää hyvin. Onneksi nyt Nukkekodin lukeneena tiedän, että Nora tekee myöhemmin radikaalin ratkaisun päästäkseen vapaaksi.


Kesälukumaratonini päättyy tähän mutta jatkan kyllä lukemista tältä istumalta, Ilmar Taskan Pobeda-mies jäi nimittäin todella jännittävään kohtaan. Kiitos kaikille maratonkavereille ja Oksan hyllyltä - blogin Marikalle haasteen emännöinnistä! Maratonin koostepostaus löytyy täältä.



**
Henrik Ibsen: Fyra pjäser
Ruotsinnos Klas Östergren
Natur & Kultur 2019

Ilmar Taska: Mannen i bilen
(Pobeda 1946)
Ruotsinnos Heidi Granqvist
Historisk media 2020

Olivia Skoglund: Nästan i mål! En komisk transition
Ordfront Galago 2020

Merete Pryds Helle: Nora
Ruotsinnos Stewe Claeson
Natur & Kultur 2019

Kommentit

  1. Kiinnostavan kirjan olet valinnut. Mukavia lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, Ibsen on ollut tämän kesän kirjalöytö :) /Mari

      Poista
  2. Ibseniä pitäisikin lukea jossain välissä! Sopisi hyvin näytelmähaasteeseen jossa olen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Ja jos ruotsi taipuu sen verran niin suosittelen tätä uutta ruotsinnosta. Kieli on melko helppoa ja ihan nykyaikaista, mikä tekee Ibseniin tutustumisen vieläkin helpommaksi. /Mari

      Poista
    2. Enpä tiedä, saattaisi sujua riittävän hyvin mutta ajatuksen tasolla potkii vastaan niin vietävästi ;)

      Poista
    3. Haha, sitten ei ehkä kannata testata :D

      Poista
  3. Ibsen on minultakin vielä kokonaan lukematta. Ehkä pitäisi kokeilla. Noin yleisesti ottaen Kauniit ja rohkeat eivät ole keksineet mitään. Mitä kauemmaksi historiaan mennään , sitä kiemuraisemmaksi juonet muuttuvat (ref. vaikka vanhat kreikkalaiset tarut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, jo antiikin roomalaiset... 😂 /Mari

      Poista
  4. Luin Nukkekodin kuukauden kieli -haasteeseen viime vuonna, ja ymmärrän hyvin Ibsen-innostuksesi! Oma käännökseni oli vanha (Gutenberg-projektista), joten olisikin mielenkiintoista lukea Ibseniä nykykielelle käännettynä. Klassikkohaaste on kyllä mainio, kannustaa lukemaan vanhempaakin kirjallisuutta, ja aika usein ne ovat klassikkoasemansa ansainneet.
    Kivasti toteutettu maraton sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta Gutenberg-vinkistä, käynkin vilkaisemassa miltä Ibsen maistuu "vanhana" käännöksenä! /Mari

      Poista
  5. Mukavaa kuulla, että lukumaratonisi onnistui hienosti! Ja kivaa, että luit myös ulkosalla. Itsellä jäi ulkolukemiset ihan vaan omalla terassilla istuskeluun, mutta rannalla lukeminen kuulostaa oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärä jäi vähän vaatimattomaksi , en edes laskenut "saldoa", mutta sain kuitenkin luettua yhden näytelmän ja sarjakuva-albumin kokonaisuudessaan ja kahta romaania pääsin pitkälle. Eli oikein hyvä tulos :)

      Tykkään lukea ulkona mutta heinäkuu ei ollut suotuisa sille harrastukselle. Viimeisin innostukseni on muuten tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja lukea kirjaa aina taukopaikoilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...