Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 1.8.2020



Tänään 1.8. pidetään kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, jossa on ideana lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää 24 tunnin ajan. Luku-urakasta voi kertoa blogissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa. Tai sitten vain lukea porskuttaa omaksi ilokseen! Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä-blogi.

Aloitin oman maratonini eilen illalla ja tunnelmoin Henrik Ibsenin parissa. Kyllä, tunnelmoin! Löysin nimittäin nyt juuri käydyn klassikkohaasteen myötä Ibsenin näytelmät - siinä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin! Ibsenin draamasta löytyy petosta, salaisia suhteita, ilkeitä äitipuolia... ja ruotsia taitaville on nyt tarjolla aivan tuore ruotsalaiskirjailija Klas Östergrenin käännös, jota on todella ilo lukea. Luin klassikkohaasteeseen klassikkojen klassikon eli Nukkekodin ja nyt maratonilla jatkan Merenneito-näytelmällä. Sieltä löytyy suomalaissyntyinenkin henkilöhahmo, joka on tietysti näytelmän pahishahmo...


Ibsenin Merenneito on saatu päätökseen, suomalainen pahishahmo poistui näyttämöltä vähin äänin ja äitipuolikin osoittautui kiltiksi. Mutta lisää pahishamoja löytyy tästä seuraavasta kirjastani, jota luin aamupalalla. 

Ilmar Taskan Pobeda 1946 ilmestyi Suomessa jo jokunen vuosi sitten mutta täällä Ruotsissa se on aivan tuore. Pobeda-automerkkiä ei täällä pahemmin tunneta, joten kirja on saanut nimen "Mies autossa". Pobedalla ajavan miehen tehtävänä on löytää "yhteiskunnan vihollisia" ja Taska on kutonut kirjansa juonen erityisesti erään pienen, nimettömäksi jäävän, pojan ympärille. Tämä on sydäntäriipaisevaa luettavaa ja mieleeni tulee Anni Swanin Ollin oppivuodet.


Seuraava lukusessio tapahtui rannalla, jossa pidin silmällä kahta 10-vuotiasta polskuttelijaa. Lukemiseksi sopikin erityisen hyvin Olivia Skoglundin sarjakuvaesikoinen "Nästan i mål", jota pystyi lukemaan nopeasti silmäillen. Skoglund on ruotsalainen transnainen, joka tässä kirjassaan kuvaa omaa arkeaan. Kirjan Olivia kertoo psykologilleen erilaisista arkipäivän sattumuksistaan, mutta psykologi pitää Olivian tapaa kuvailla elämäänsä liian humoristisena ja epärealistisena. Olivia vastaa tähän, että huumori on tavallinen keino hbtq-henkilöille käsitellä negatiivisia tunteita mutta se ei sulje pois sitä, että hänen kertomansa on totta.

Skoglundin kirja on rehellinen kuvaus kaikista pienistä ja suurista kysymyksistä, joiden eteen transhenkilö usein joutuu. Vaikkapa sellainen tilanne, että on hakemassa postista pakettia, joka on osoitettu uudella nimellä mutta henkilöllisyystodistus on vielä vanhalla nimellä. Tai se, kun joutuu selittämään miljoonannen kerran mikä ero on transnaisella ja drag queenilla. Lisäksi muutosprosessissa oleva keho aiheuttaa monia hämmentäviä tilanteita.

 
Illalla vedin vielä irtokarkki- ja Ibsen-överit! Lukemani neljän Ibsen-näytelmän uusi ruotsinnos on osa projektia, jossa yksi kirjailija Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kirjoittaa oman tulkintansa jostakin Ibsenin näytelmien hahmosta. Olin onneksi jo lainannut kirjastosta tanskalaisen Merete Pryds Hellen version Nukkekodin Norasta, jota olikin todella mielenkiintoista lukea.

Pryds Helle kertoo omassa tulkinnassaan Noran elämästä aina lapsuudesta alkaen ja käy ilmi, että Noran suhde isäänsä on hyvin samanlainen kuin myöhemmin suhde aviomieheen Torvaldiin. Isänkään mielestä Noran ei pidä rasittaa aivojaan naisille sopimattomalla ajatustyöllä, ompelutyö riittää hyvin. Onneksi nyt Nukkekodin lukeneena tiedän, että Nora tekee myöhemmin radikaalin ratkaisun päästäkseen vapaaksi.


Kesälukumaratonini päättyy tähän mutta jatkan kyllä lukemista tältä istumalta, Ilmar Taskan Pobeda-mies jäi nimittäin todella jännittävään kohtaan. Kiitos kaikille maratonkavereille ja Oksan hyllyltä - blogin Marikalle haasteen emännöinnistä! Maratonin koostepostaus löytyy täältä.



**
Henrik Ibsen: Fyra pjäser
Ruotsinnos Klas Östergren
Natur & Kultur 2019

Ilmar Taska: Mannen i bilen
(Pobeda 1946)
Ruotsinnos Heidi Granqvist
Historisk media 2020

Olivia Skoglund: Nästan i mål! En komisk transition
Ordfront Galago 2020

Merete Pryds Helle: Nora
Ruotsinnos Stewe Claeson
Natur & Kultur 2019

Kommentit

  1. Kiinnostavan kirjan olet valinnut. Mukavia lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, Ibsen on ollut tämän kesän kirjalöytö :) /Mari

      Poista
  2. Ibseniä pitäisikin lukea jossain välissä! Sopisi hyvin näytelmähaasteeseen jossa olen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Ja jos ruotsi taipuu sen verran niin suosittelen tätä uutta ruotsinnosta. Kieli on melko helppoa ja ihan nykyaikaista, mikä tekee Ibseniin tutustumisen vieläkin helpommaksi. /Mari

      Poista
    2. Enpä tiedä, saattaisi sujua riittävän hyvin mutta ajatuksen tasolla potkii vastaan niin vietävästi ;)

      Poista
    3. Haha, sitten ei ehkä kannata testata :D

      Poista
  3. Ibsen on minultakin vielä kokonaan lukematta. Ehkä pitäisi kokeilla. Noin yleisesti ottaen Kauniit ja rohkeat eivät ole keksineet mitään. Mitä kauemmaksi historiaan mennään , sitä kiemuraisemmaksi juonet muuttuvat (ref. vaikka vanhat kreikkalaiset tarut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, jo antiikin roomalaiset... 😂 /Mari

      Poista
  4. Luin Nukkekodin kuukauden kieli -haasteeseen viime vuonna, ja ymmärrän hyvin Ibsen-innostuksesi! Oma käännökseni oli vanha (Gutenberg-projektista), joten olisikin mielenkiintoista lukea Ibseniä nykykielelle käännettynä. Klassikkohaaste on kyllä mainio, kannustaa lukemaan vanhempaakin kirjallisuutta, ja aika usein ne ovat klassikkoasemansa ansainneet.
    Kivasti toteutettu maraton sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta Gutenberg-vinkistä, käynkin vilkaisemassa miltä Ibsen maistuu "vanhana" käännöksenä! /Mari

      Poista
  5. Mukavaa kuulla, että lukumaratonisi onnistui hienosti! Ja kivaa, että luit myös ulkosalla. Itsellä jäi ulkolukemiset ihan vaan omalla terassilla istuskeluun, mutta rannalla lukeminen kuulostaa oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärä jäi vähän vaatimattomaksi , en edes laskenut "saldoa", mutta sain kuitenkin luettua yhden näytelmän ja sarjakuva-albumin kokonaisuudessaan ja kahta romaania pääsin pitkälle. Eli oikein hyvä tulos :)

      Tykkään lukea ulkona mutta heinäkuu ei ollut suotuisa sille harrastukselle. Viimeisin innostukseni on muuten tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja lukea kirjaa aina taukopaikoilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...