Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 1.8.2020



Tänään 1.8. pidetään kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, jossa on ideana lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää 24 tunnin ajan. Luku-urakasta voi kertoa blogissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa. Tai sitten vain lukea porskuttaa omaksi ilokseen! Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä-blogi.

Aloitin oman maratonini eilen illalla ja tunnelmoin Henrik Ibsenin parissa. Kyllä, tunnelmoin! Löysin nimittäin nyt juuri käydyn klassikkohaasteen myötä Ibsenin näytelmät - siinä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin! Ibsenin draamasta löytyy petosta, salaisia suhteita, ilkeitä äitipuolia... ja ruotsia taitaville on nyt tarjolla aivan tuore ruotsalaiskirjailija Klas Östergrenin käännös, jota on todella ilo lukea. Luin klassikkohaasteeseen klassikkojen klassikon eli Nukkekodin ja nyt maratonilla jatkan Merenneito-näytelmällä. Sieltä löytyy suomalaissyntyinenkin henkilöhahmo, joka on tietysti näytelmän pahishahmo...


Ibsenin Merenneito on saatu päätökseen, suomalainen pahishahmo poistui näyttämöltä vähin äänin ja äitipuolikin osoittautui kiltiksi. Mutta lisää pahishamoja löytyy tästä seuraavasta kirjastani, jota luin aamupalalla. 

Ilmar Taskan Pobeda 1946 ilmestyi Suomessa jo jokunen vuosi sitten mutta täällä Ruotsissa se on aivan tuore. Pobeda-automerkkiä ei täällä pahemmin tunneta, joten kirja on saanut nimen "Mies autossa". Pobedalla ajavan miehen tehtävänä on löytää "yhteiskunnan vihollisia" ja Taska on kutonut kirjansa juonen erityisesti erään pienen, nimettömäksi jäävän, pojan ympärille. Tämä on sydäntäriipaisevaa luettavaa ja mieleeni tulee Anni Swanin Ollin oppivuodet.


Seuraava lukusessio tapahtui rannalla, jossa pidin silmällä kahta 10-vuotiasta polskuttelijaa. Lukemiseksi sopikin erityisen hyvin Olivia Skoglundin sarjakuvaesikoinen "Nästan i mål", jota pystyi lukemaan nopeasti silmäillen. Skoglund on ruotsalainen transnainen, joka tässä kirjassaan kuvaa omaa arkeaan. Kirjan Olivia kertoo psykologilleen erilaisista arkipäivän sattumuksistaan, mutta psykologi pitää Olivian tapaa kuvailla elämäänsä liian humoristisena ja epärealistisena. Olivia vastaa tähän, että huumori on tavallinen keino hbtq-henkilöille käsitellä negatiivisia tunteita mutta se ei sulje pois sitä, että hänen kertomansa on totta.

Skoglundin kirja on rehellinen kuvaus kaikista pienistä ja suurista kysymyksistä, joiden eteen transhenkilö usein joutuu. Vaikkapa sellainen tilanne, että on hakemassa postista pakettia, joka on osoitettu uudella nimellä mutta henkilöllisyystodistus on vielä vanhalla nimellä. Tai se, kun joutuu selittämään miljoonannen kerran mikä ero on transnaisella ja drag queenilla. Lisäksi muutosprosessissa oleva keho aiheuttaa monia hämmentäviä tilanteita.

 
Illalla vedin vielä irtokarkki- ja Ibsen-överit! Lukemani neljän Ibsen-näytelmän uusi ruotsinnos on osa projektia, jossa yksi kirjailija Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kirjoittaa oman tulkintansa jostakin Ibsenin näytelmien hahmosta. Olin onneksi jo lainannut kirjastosta tanskalaisen Merete Pryds Hellen version Nukkekodin Norasta, jota olikin todella mielenkiintoista lukea.

Pryds Helle kertoo omassa tulkinnassaan Noran elämästä aina lapsuudesta alkaen ja käy ilmi, että Noran suhde isäänsä on hyvin samanlainen kuin myöhemmin suhde aviomieheen Torvaldiin. Isänkään mielestä Noran ei pidä rasittaa aivojaan naisille sopimattomalla ajatustyöllä, ompelutyö riittää hyvin. Onneksi nyt Nukkekodin lukeneena tiedän, että Nora tekee myöhemmin radikaalin ratkaisun päästäkseen vapaaksi.


Kesälukumaratonini päättyy tähän mutta jatkan kyllä lukemista tältä istumalta, Ilmar Taskan Pobeda-mies jäi nimittäin todella jännittävään kohtaan. Kiitos kaikille maratonkavereille ja Oksan hyllyltä - blogin Marikalle haasteen emännöinnistä! Maratonin koostepostaus löytyy täältä.



**
Henrik Ibsen: Fyra pjäser
Ruotsinnos Klas Östergren
Natur & Kultur 2019

Ilmar Taska: Mannen i bilen
(Pobeda 1946)
Ruotsinnos Heidi Granqvist
Historisk media 2020

Olivia Skoglund: Nästan i mål! En komisk transition
Ordfront Galago 2020

Merete Pryds Helle: Nora
Ruotsinnos Stewe Claeson
Natur & Kultur 2019

Kommentit

  1. Kiinnostavan kirjan olet valinnut. Mukavia lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, Ibsen on ollut tämän kesän kirjalöytö :) /Mari

      Poista
  2. Ibseniä pitäisikin lukea jossain välissä! Sopisi hyvin näytelmähaasteeseen jossa olen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Ja jos ruotsi taipuu sen verran niin suosittelen tätä uutta ruotsinnosta. Kieli on melko helppoa ja ihan nykyaikaista, mikä tekee Ibseniin tutustumisen vieläkin helpommaksi. /Mari

      Poista
    2. Enpä tiedä, saattaisi sujua riittävän hyvin mutta ajatuksen tasolla potkii vastaan niin vietävästi ;)

      Poista
    3. Haha, sitten ei ehkä kannata testata :D

      Poista
  3. Ibsen on minultakin vielä kokonaan lukematta. Ehkä pitäisi kokeilla. Noin yleisesti ottaen Kauniit ja rohkeat eivät ole keksineet mitään. Mitä kauemmaksi historiaan mennään , sitä kiemuraisemmaksi juonet muuttuvat (ref. vaikka vanhat kreikkalaiset tarut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, jo antiikin roomalaiset... 😂 /Mari

      Poista
  4. Luin Nukkekodin kuukauden kieli -haasteeseen viime vuonna, ja ymmärrän hyvin Ibsen-innostuksesi! Oma käännökseni oli vanha (Gutenberg-projektista), joten olisikin mielenkiintoista lukea Ibseniä nykykielelle käännettynä. Klassikkohaaste on kyllä mainio, kannustaa lukemaan vanhempaakin kirjallisuutta, ja aika usein ne ovat klassikkoasemansa ansainneet.
    Kivasti toteutettu maraton sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta Gutenberg-vinkistä, käynkin vilkaisemassa miltä Ibsen maistuu "vanhana" käännöksenä! /Mari

      Poista
  5. Mukavaa kuulla, että lukumaratonisi onnistui hienosti! Ja kivaa, että luit myös ulkosalla. Itsellä jäi ulkolukemiset ihan vaan omalla terassilla istuskeluun, mutta rannalla lukeminen kuulostaa oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärä jäi vähän vaatimattomaksi , en edes laskenut "saldoa", mutta sain kuitenkin luettua yhden näytelmän ja sarjakuva-albumin kokonaisuudessaan ja kahta romaania pääsin pitkälle. Eli oikein hyvä tulos :)

      Tykkään lukea ulkona mutta heinäkuu ei ollut suotuisa sille harrastukselle. Viimeisin innostukseni on muuten tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja lukea kirjaa aina taukopaikoilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä Sara....

Hyvä Sara... Kuinka olisin voinut arvata silloin kun asuimme molemmat Tampereella 80- ja 90-lukujen vaihteessa - minä nuorena opiskelijana, sinä vanhuutesi viimeisinä vuosina - että olit oikea bosslady! Silloin sinulle hiukan naureskeltiinkin, vaikka toki myös kunnioitettiin. Olithan koko kaupungin rikkain nainen! Sinulla oli talo, jonka sisäänkäynnin yllä luki nimesi ja sen perässä arvokas sana "taidemuseo". Ehdin käydä vielä siinä toisessakin nimeäsi kantavassa rakennuksessa ennenkuin Muotitalo Hildén laman myötä lakkautettiin. Sinulta ei voinut välttyä 90-luvun alun Tampereella!
Tuskastuin hiukan alussa kun luin Anna Kortelaisen sinusta kirjoittamaa elämäkertaa, Kortelainen kun selvitti juurta jaksain lapsuuspitäjäsi Lempäälän historiaa ja sisällissodan aiheuttamia kurjia elinoloja. Ymmärsin sitten kuitenkin Kortelaisen taka-ajatuksen - ensimmäinen todellinen voimankoitoksesi oli se, kun orpona teinityttönä teit ehkä elämäsi tärkeimmän valinnan. Et jäänyt kotikonnuillesi p…

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa.

Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi.

Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia. Taka…

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012)

Minulla lienee joku sisäänrakennettu reaktio, joka pistää aina epäilemään jos jotakin kirjaa kehutaan liikaa. Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa ylistettiin joka paikassa niin paljon, että se siirtyi automaattisesti ö-listalle. Sitä paitsi sehän oli scifiä, luin jostakin, enkä tykkää ollenkaan scifistä!

Ensinnäkin, olen nyt saanut oppia että scifin yksi alamuoto on dystopiakirjallisuus ja se taas on ihan muuta kuin omassa mielessäni tiukasti rajaamani avaruus-scifi. Ja dystopiakirjallisuus onkin yllättäen laji, josta näytän pitävän!

Mutta se mikä sai minut vihdoin ja viimein tarttumaan tähän mestariteokseen oli se, että Kajaanin kaupunginteatteri oli tulossa teatterivierailulle tänne Ruotsiin ja peräti naapurikylääni, Hallundan Riksteaterniin. Päätin siis lukea kirjan ennen tätä teatterivierailua. Mikä tosin oli virhe, mutta siitä myöhemmin...

Kirja oli todella hieno lukukokemus joka sai minut vaipumaan lähes meditatiiviseen tilaan. Kirjan kieli on kaunista, rauhallista, ajatonta ja s…

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila (2017)

Talven ensimmäisen lumisateen laskeutuessa kotimaisemiini työmatkalukemisenani oli Peter Franzénin "Särkyneen pyörän karjatila". Tapahtumat keskittyvät yhteen kesäiseen päivään ja yöhön, joten kontrasti ulkona vallitsevaan valkeuteen oli melkoinen!

Talon vanha emäntä Kaino täyttää 80 vuotta ja vieraita odotellaan sekä läheltä että kaukaa. Nuorin poika Eemeli pyörittää tilaa nuorikkonsa Marin kanssa ja muut sisarukset ovat tulossa perheineen. Naapuristakin tullaan onnittelemaan. Tähän asti kaikki hyvin paitsi, että parin ensimmäisen sivun jälkeen tapahtumat lähtevät vyörymään hallitsemattomalla voimalla. Kun olen lukenut viimeisen rivin voin vain hengästyneenä todeta, että Peter Franzén on onnistunut keikauttamaan ylösalaisin koko klassisen suomalaisen Ihmiset suviyössä -teeman.

"Äiti", Maire sanoi ovensuusta.
"Voi Maire", Liisa huokaisi.
"Tämä on ollut ihan kauhia ilta. Onko niillä aina tämmöistä?" Maire kysyi.

Kirja osui eteeni ns.kiintiökirjana.…