Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 1.8.2020



Tänään 1.8. pidetään kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, jossa on ideana lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää 24 tunnin ajan. Luku-urakasta voi kertoa blogissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa. Tai sitten vain lukea porskuttaa omaksi ilokseen! Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä-blogi.

Aloitin oman maratonini eilen illalla ja tunnelmoin Henrik Ibsenin parissa. Kyllä, tunnelmoin! Löysin nimittäin nyt juuri käydyn klassikkohaasteen myötä Ibsenin näytelmät - siinä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin! Ibsenin draamasta löytyy petosta, salaisia suhteita, ilkeitä äitipuolia... ja ruotsia taitaville on nyt tarjolla aivan tuore ruotsalaiskirjailija Klas Östergrenin käännös, jota on todella ilo lukea. Luin klassikkohaasteeseen klassikkojen klassikon eli Nukkekodin ja nyt maratonilla jatkan Merenneito-näytelmällä. Sieltä löytyy suomalaissyntyinenkin henkilöhahmo, joka on tietysti näytelmän pahishahmo...


Ibsenin Merenneito on saatu päätökseen, suomalainen pahishahmo poistui näyttämöltä vähin äänin ja äitipuolikin osoittautui kiltiksi. Mutta lisää pahishamoja löytyy tästä seuraavasta kirjastani, jota luin aamupalalla. 

Ilmar Taskan Pobeda 1946 ilmestyi Suomessa jo jokunen vuosi sitten mutta täällä Ruotsissa se on aivan tuore. Pobeda-automerkkiä ei täällä pahemmin tunneta, joten kirja on saanut nimen "Mies autossa". Pobedalla ajavan miehen tehtävänä on löytää "yhteiskunnan vihollisia" ja Taska on kutonut kirjansa juonen erityisesti erään pienen, nimettömäksi jäävän, pojan ympärille. Tämä on sydäntäriipaisevaa luettavaa ja mieleeni tulee Anni Swanin Ollin oppivuodet.


Seuraava lukusessio tapahtui rannalla, jossa pidin silmällä kahta 10-vuotiasta polskuttelijaa. Lukemiseksi sopikin erityisen hyvin Olivia Skoglundin sarjakuvaesikoinen "Nästan i mål", jota pystyi lukemaan nopeasti silmäillen. Skoglund on ruotsalainen transnainen, joka tässä kirjassaan kuvaa omaa arkeaan. Kirjan Olivia kertoo psykologilleen erilaisista arkipäivän sattumuksistaan, mutta psykologi pitää Olivian tapaa kuvailla elämäänsä liian humoristisena ja epärealistisena. Olivia vastaa tähän, että huumori on tavallinen keino hbtq-henkilöille käsitellä negatiivisia tunteita mutta se ei sulje pois sitä, että hänen kertomansa on totta.

Skoglundin kirja on rehellinen kuvaus kaikista pienistä ja suurista kysymyksistä, joiden eteen transhenkilö usein joutuu. Vaikkapa sellainen tilanne, että on hakemassa postista pakettia, joka on osoitettu uudella nimellä mutta henkilöllisyystodistus on vielä vanhalla nimellä. Tai se, kun joutuu selittämään miljoonannen kerran mikä ero on transnaisella ja drag queenilla. Lisäksi muutosprosessissa oleva keho aiheuttaa monia hämmentäviä tilanteita.

 
Illalla vedin vielä irtokarkki- ja Ibsen-överit! Lukemani neljän Ibsen-näytelmän uusi ruotsinnos on osa projektia, jossa yksi kirjailija Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kirjoittaa oman tulkintansa jostakin Ibsenin näytelmien hahmosta. Olin onneksi jo lainannut kirjastosta tanskalaisen Merete Pryds Hellen version Nukkekodin Norasta, jota olikin todella mielenkiintoista lukea.

Pryds Helle kertoo omassa tulkinnassaan Noran elämästä aina lapsuudesta alkaen ja käy ilmi, että Noran suhde isäänsä on hyvin samanlainen kuin myöhemmin suhde aviomieheen Torvaldiin. Isänkään mielestä Noran ei pidä rasittaa aivojaan naisille sopimattomalla ajatustyöllä, ompelutyö riittää hyvin. Onneksi nyt Nukkekodin lukeneena tiedän, että Nora tekee myöhemmin radikaalin ratkaisun päästäkseen vapaaksi.


Kesälukumaratonini päättyy tähän mutta jatkan kyllä lukemista tältä istumalta, Ilmar Taskan Pobeda-mies jäi nimittäin todella jännittävään kohtaan. Kiitos kaikille maratonkavereille ja Oksan hyllyltä - blogin Marikalle haasteen emännöinnistä! Maratonin koostepostaus löytyy täältä.



**
Henrik Ibsen: Fyra pjäser
Ruotsinnos Klas Östergren
Natur & Kultur 2019

Ilmar Taska: Mannen i bilen
(Pobeda 1946)
Ruotsinnos Heidi Granqvist
Historisk media 2020

Olivia Skoglund: Nästan i mål! En komisk transition
Ordfront Galago 2020

Merete Pryds Helle: Nora
Ruotsinnos Stewe Claeson
Natur & Kultur 2019

Kommentit

  1. Kiinnostavan kirjan olet valinnut. Mukavia lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, Ibsen on ollut tämän kesän kirjalöytö :) /Mari

      Poista
  2. Ibseniä pitäisikin lukea jossain välissä! Sopisi hyvin näytelmähaasteeseen jossa olen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Ja jos ruotsi taipuu sen verran niin suosittelen tätä uutta ruotsinnosta. Kieli on melko helppoa ja ihan nykyaikaista, mikä tekee Ibseniin tutustumisen vieläkin helpommaksi. /Mari

      Poista
    2. Enpä tiedä, saattaisi sujua riittävän hyvin mutta ajatuksen tasolla potkii vastaan niin vietävästi ;)

      Poista
    3. Haha, sitten ei ehkä kannata testata :D

      Poista
  3. Ibsen on minultakin vielä kokonaan lukematta. Ehkä pitäisi kokeilla. Noin yleisesti ottaen Kauniit ja rohkeat eivät ole keksineet mitään. Mitä kauemmaksi historiaan mennään , sitä kiemuraisemmaksi juonet muuttuvat (ref. vaikka vanhat kreikkalaiset tarut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, jo antiikin roomalaiset... 😂 /Mari

      Poista
  4. Luin Nukkekodin kuukauden kieli -haasteeseen viime vuonna, ja ymmärrän hyvin Ibsen-innostuksesi! Oma käännökseni oli vanha (Gutenberg-projektista), joten olisikin mielenkiintoista lukea Ibseniä nykykielelle käännettynä. Klassikkohaaste on kyllä mainio, kannustaa lukemaan vanhempaakin kirjallisuutta, ja aika usein ne ovat klassikkoasemansa ansainneet.
    Kivasti toteutettu maraton sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta Gutenberg-vinkistä, käynkin vilkaisemassa miltä Ibsen maistuu "vanhana" käännöksenä! /Mari

      Poista
  5. Mukavaa kuulla, että lukumaratonisi onnistui hienosti! Ja kivaa, että luit myös ulkosalla. Itsellä jäi ulkolukemiset ihan vaan omalla terassilla istuskeluun, mutta rannalla lukeminen kuulostaa oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärä jäi vähän vaatimattomaksi , en edes laskenut "saldoa", mutta sain kuitenkin luettua yhden näytelmän ja sarjakuva-albumin kokonaisuudessaan ja kahta romaania pääsin pitkälle. Eli oikein hyvä tulos :)

      Tykkään lukea ulkona mutta heinäkuu ei ollut suotuisa sille harrastukselle. Viimeisin innostukseni on muuten tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja lukea kirjaa aina taukopaikoilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu