Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 29.08.2020


Vielä on kesää sen verran jäljellä, että voidaan järjestää kirjabloggaajien toinen kesälukumaraton! Tämän kertaista maratonia emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Edellinen maraton oli mukavaa lukutunnelmointia ja samalla linjalla aion lukea tälläkin kertaa. Sivuja en laske mutta yritän lukea muutaman lyhyehkön kirjan. Edellisellä kerralla huomasin muuten, että erityisesti sarjakuvat sopivat hyvin tällaiseen pitkän matkan luku-urakkaan ja niitä onkin nyt kolme kappaletta varattuna.

Hain eilen kirjastosta myös kauan odottamani Otto Gabrielssonin kirjan suhteestaan (tai ei-suhteestaan) isäänsä Jörn Donneriin ja kirja on kummitellut tuossa pöydän laidalla koko tämän etätyöpäivän ajan. Niinpä kun pistin työkoneen kiinni nappasin välittömästi kirjan "vilkaistakseni" sitä hiukan. Gabrielssonin "kirje" isälleen on kuitenkin niin sydäntäriipaisevaa luettavaa, että olen lukenut jo pian neljäsosan kirjasta. Tämän parissa mennee nyt tämä perjantai-ilta.

Lauantaiaamuna aloitan ensimmäisestä kirjastosta lainaamastani sarjakuva-albumista ja kun vauhtiin pääsen niin luen perään vielä toisenkin. Johannes Torstensson kertoo esikoisalbumissaan omasta elämästään ja erityisesti syömishäiriöstään. Lukija pääsee hengailemaan Johanneksen ja tämän ystävän Elsan kanssa, vaikkakin suurimmaksi osaksi Johannes viettää aikaansa yksin. Kirja on sympaattisen avoimesti kerrottu tarina vaikkakin teknisesti hiukan yksitoikkoisesti piirretty. Mutta Johannes hahmona saa sydämeni kipristymään - toivottavasti hän löytää rakkauden elämäänsä!

Toinen sarjakuva-albumi on myös ruotsalaista käsialaa mutta Daniel Thollin on jo rutinoitunut piirtäjä. Tämä näkyy myös albumin tehokkaissa ja varmasti tyylitellyissä kuvissa. Itse tarina on hyvin henkilökohtainen, mikä on uutta Thollinille itselleen. Tämä käy ilmi jälkikirjoituksesta, jossa Thollin kertoo, ettei ollut todellakaan aikonut tehdä sarjakuvakirjaa omasta kouluajastaan koulukiusattuna. Kirja kuitenkin syntyi ja on ollut selvästikin terapeuttinen prosessi tekijälleen. Kirjan viimeisissä kuvissa peruskoulua lopetteleva Daniel käy viimein kiusaajansa kimppuun ja huutaa kysymyksen: "Miksi? Miksi et ikinä lopeta?". Vastausta tähän ei tule, sillä kuten Thollin jälkikirjoituksessaan toteaa, koulukiusaamistarinoissa ei ole koskaan onnellisia loppuja.

Lukumaraton jatkuu nyt Otto Gabrielssonin kirjalla "Rikkaruoho", sekin tarina joka huutaa kysymystä "Miksi?!". Olin hiukan epäileväinen tämän kirjan suhteen, mutta en enää. Gabrielsson on saanut minut vakuuttuneksi siitä, että tämä(kin) kirja Jörn Donnerista on tarpeellinen.


Lounastauon jälkeen jatkan vielä yhdellä uudella ruotsalaissarjakuvalla. Alma Thörnin esikoisalbumi on sekin omaeläkerrallinen, mikä on sattumalta tämän lukumaratonini kantava teema. Thörn kuvaa avioerolapsen elämää ja sitä raastavaa tunnetta, kun yrittää tasapainoilla eri osoitteissa asuvien vanhempien välillä. 12-vuotias saa lain mukaan itse päättää kumman vanhemman luona asuu ja tämän päätöksen vanhemmat saattavat ehkä mielelläänkin delegoida lapselle. Näin ainakin vanhemmat itse säästyvät siltä riidalta. Mutta Thörnin kirjan sanoma on selkeä: päätös on liian raskas lapsen kantaa yksin.

Thörnin kuvat ovat vivahteikkaita ja rauhallisella kädellä piirrettyjä. Hän ei myöskään säästele ruuduissa vaan kuvaa yksityiskohtaisesti lapsen tunnemaailmaa. Pidin tästä kirjasta paljon ja se kosketti syvältä lapsinäkökulmansa ansiosta.

Ennen lukumaratonini päättymistä ehdin juuri ja juuri lukea loppuun Otto Gabrielssonin kirjan. Yritän kirjoittaa siitä vielä erillisen postauksen, (joka löytyy täältä) sillä kirja herätti todella paljon ajatuksia. Olen ehkä eniten yllättynyt siitä miten hyvin kirja kantaa myös kaunokirjallisena tekstinä. Mieleeni tulee esimerkiksi Alex Schulman, jonka omaelämäkerrallista tyyliä tämä myös muistuttaa.

Lukumaraton on siis tältä osin jälleen suoritettu, osasin varata juuri sopivan määrän kirjoja ja hauskasti vielä teemaltaan samankaltaisia. Ja kiinnostuin vain entistä enemmän sarjakuvamuotoisista tarinoista - niitä siis lisää!


**

Otto Gabrielsson: Vildhavre. Sista brevet till pappa

(Rikkaruoho. Viimeinen kirje isälle)

Schildts & Söderströms 2020


Johannes Torstensson: Bord för en

Kartago 2020


Daniel Thollin: Jag minns varje slag

Kartago 2020


Alma Thörn: Alltid hejdå

Galago 2020


Kommentit

  1. Minäkin aion osallistua maratonille. Kirjoja en ole vielä valinnut. - Gabrielssonin kirjasta pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gabrielssonin kirja oli yllättävän hyvä! Olin etukäteen hieman epäileväisellä kannalla, mutta kirja piti otteessaan niin, että se oli luettava nopeasti loppuun. /Mari

      Poista
  2. Lukemisen iloa ja tsemppiä maratonille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Niina! "Urakka" on nyt ohi mutta osui sopivasti sadepäivä, joten ei mitään ongelmaa pötkötellä sohvalla lukemassa. Taidan vielä jatkaa... /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...