Siirry pääsisältöön

Lukujumi!



Nyt on iskenyt kauhea lukujumi! Mielenkiintoisia kirjoja olisi kyllä pinoittain mutta mitenkään ei nyt tunnu löytyvän sopivaa kirjaa juuri tähän mielentilaan. Sellaiseen kun ajatus kulkee levottomana, mielessä pyörii ulkona odottavat puutarhatyöt, kun aurinko houkuttelee vähän väliä ulos ja välillä mielessä käy se koronakin.

Mutta luettavaa siis todella riittäisi, tässäpä pino kevään aikana kirjastosta haalimiani kirjoja:

Elton Johnin omaelämäkertaa 'Minä, Elton John' aloittelin jo aikaisemmin äänikirjana mutta se tyssäsi alkuunsa. Totesin, että tässä kirjassa on niin paljon nimiä ja tapahtumia, että en pysy millään lukijan perässä. Nyt aloitin kirjan lukemisen perinteisenä paperiversiona ja se toimii todellakin paremmin. Elton John kertoo elämästään sellaisella vauhdilla, että välillä on pakko hengähtää. Tai tarkistaa joku tärkeä biisi, jonka Elton John on juuri maininnut. Tai katsoa netistä kuva jostain mielenkiintoisesta henkilöstä, josta Elton John on juuri kertonut hauskan anekdootin. Lisäksi Elton John tulee kertojaäänellään niin lähelle, että en halua siihen ketään ulkopuolista lukijaa. Kirja siis etenee mutta on juuri nyt pienellä tauolla sillä - no offense meant, Elton mutta elämäsi on hiukan liian vauhdikasta tämän hetkiseen mielentilaani.

Pinosta löytyy onneksi paljon muutakin. Celeste Ng on ollut nyt paljon esillä suomalaisissa kirjablogeissa ja olen ymmärtänyt, että hän kirjoittaa todella mielenkiintoisia kirjoja. Olen lainannut hänen esikoiskirjansa 'Olisi jotain kerrottavaa' ja aivan tarkoituksella jätän kaikki kirjasta tehdyt arviot lukematta sillä haluan yllättyä!

Jokin aika sitten näin Ruotsin televiossa ukrainalaisen Viktoria Tromifenkon elokuvan Veljet, joka teki suuren vaikutuksen mystisellä ja hiljaisella kerronnallaan. Ihmettelin hiukan ruotsinkielistä nimeä 'Hummelhonung' mutta tajusin sitten, että kirja perustuukin ruotsalaisen Torgny Lindgrenin romaaniin. Koska en ole häneltä mitään ehtinyt vielä lukea niin päätin lukea nyt ainakin tämän, olihan vuonna 2017 kuollut Lindgren Ruotsin kirjallisuuden ehdottomia peruskiviä.

Oman aamulehteni Dagens Nyheterin lauantainen kirjallisuuslitte, Boklördag, on hovisuosittelijani mitä tulee uusiin Ruotsissa ilmestyneisiin kirjoihin. Ja juuri sieltä on seuraavat kaksi kirjaa, nekin siis jo kirjapinossa odottamassa omaa lukuvuoroaan. Patrick Radden Keefen kirja 'Say Nothing. A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland' vie vuoden 1972 Belfastiin ja sen ajan poliittisiin tapahtumiin. Deborah Levyn romaani 'The Man Who Saw Everything' puolestaan ajoittuu vuoden 1988 Itä-Berliiniin.

Seuraamme 10-vuotiaan lapseni kanssa muutamia influenssereita ja heidän videoitaan ja siitä onkin tullut yksi vakituisista iltaohjelmanumeroistamme kun lapsi sanoo, että nyt on tullut siltä ja siltä taas uusi video. Suomalaisista youtubereista seuraamme Äidin puheenvuoron Sodankylä-projektia, Kaksi äitiä ja kaksoset, Ikilomalaiset sekä The Realm of Maria. Kaikista hestä on tullut meille jo kuin perhetuttuja, joiden elämää on hauska seurata kotisohvalta.

Ruotsalaisista seuraamme Ruotsin ykkösinfluensseria, Margaux Dietziä, joka ehkä teknisesti lyö suomalaiset kollegansa laudalta mutta sisällöllisesti Dietz on usein melko höttöä. Mutta meitä hauskuuttaa erityisesti Dietzin useimmilla videoilla mukana oleva pieni Arnold-poika, mikä taas kuitenkin herättää itsessäni ristiriitaisia tunteita sillä mielestäni Dietzin kannattaisi harkita tarkemmin sitä kuinka paljon lastansa pitää esillä. Joka tapauksessa, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Dietz on julkaissut myös omaelämäkertansa ja pitihän se lainata, vaikka odotukset eivät ole kovin korkealla.

Ruotsissa on muuten kevään aikana ilmestynyt uusi kirja Greta Garbosta ja totta kai se pitää lukea! Edellinen Garbosta lukemani kirja keskittyi Garbon ja hänen opiskelutoverinsa Mimi Pollackin väliseen suhteeseen, joka kirjailijan Lena Einhornin mukaan oli rakkaussuhde. Kerstin Gezeliuksen ja Alexander Onofrin tuore kirja 'Love. En roman om Greta Garbo' puolestaan nostaa esille Garbon ja suomenjuutalaisen Mauritz Stillerin välisen suhteen. Stillerhän oli se mies, joka vei Garbon Hollywoodiin 1925. Stiller palasi takaisin Ruotsiin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja hän kuoli pian paluunsa jälkeen 1928. Garbo jäi Hollywoodiin - and the rest is history...

Mauritz Stiller muuten esiintyi ohimennen myös Merete Mazzarellan Alma Söderhjelmistä kirjoittamassa kirjassa Alma. En roman.  Ja näyttääkin nyt siltä, että Mazzarella pelastaa minut myös tällä hetkellä vaivaavasta lukujumista. Viimeviikkoinen pieni matkani - ensimmäinen sitten tämän korona-ajan - sai minut filosofiselle tuulelle ja lainasin kirjastosta Mazzarellan uusimman kirjan, Varovainen matkailija. Ja kyllä, kirja lähti "lukeutumaan" kuin itsestään kun pääsin Mazzarellan mukana eläkeläisristeilylle. Pidän Mazzarellan pohdiskelevasta ja asiasta toiseen hyppivästä tyylistä, se oli juuri sitä mitä tarvitsen tällä hetkellä!

Lopuksi vielä kiitos ymmärtäväiselle kirjastolleni täällä kotikunnassani Botkyrkassa, joka on näin korona-aikana pidentänyt laina-ajat automaattisesti kahteen kuukauteen. Kirjastothan ovat olleet auki koko kevään, mistä siis todistuksena myös tämä koko ajan kasvava kirjapinoni. Varauksia on voinut tehdä normaalisti ja ne on voinut hakea lähikirjastosta, joka tosin on supistanut aukioloaikojaan.

Nyt pitäisi vain saada päälle hyvä lukuinto, että ehdin kaikki nämä ihanuudet lukea. Kirjakesä 2020, täältä tullaan!


Kommentit

  1. Tulinpa kateelliseksi kamerastasi! Kyllä ovat hienoja nuo kuvat kunnon kameralla, kaunista asetelmaasi ollenkaan väheksymättä, hienosti rajattu ja sommiteltu. Koristeellinen tuo voikukan hahtuvapallo ja kertoo niin tarkasti alkukesästä. Pinon päällimmäinen Deborah Levyn Mannen som visste allt ei vielä löydy suomeksi. Ruotsalaisten kirjoja pitäisi (minun) lukea ruotsiksi, mutta tästä taidan jäädä odottamaan suomennosta, tykkäsin paljon Levyn Uiden kotiin-teoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuistasi!! Kamera on itse asiassa vain tavallinen samsungin tabletti, sillä saa oikein kelvollisia kuvia. Tuo voikukan hahtuvapallo tuli mukaan viime hetkellä, olin todella tyytyväinen itseeni kun älysin sen pistää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen