Siirry pääsisältöön

Lukujumi!



Nyt on iskenyt kauhea lukujumi! Mielenkiintoisia kirjoja olisi kyllä pinoittain mutta mitenkään ei nyt tunnu löytyvän sopivaa kirjaa juuri tähän mielentilaan. Sellaiseen kun ajatus kulkee levottomana, mielessä pyörii ulkona odottavat puutarhatyöt, kun aurinko houkuttelee vähän väliä ulos ja välillä mielessä käy se koronakin.

Mutta luettavaa siis todella riittäisi, tässäpä pino kevään aikana kirjastosta haalimiani kirjoja:

Elton Johnin omaelämäkertaa 'Minä, Elton John' aloittelin jo aikaisemmin äänikirjana mutta se tyssäsi alkuunsa. Totesin, että tässä kirjassa on niin paljon nimiä ja tapahtumia, että en pysy millään lukijan perässä. Nyt aloitin kirjan lukemisen perinteisenä paperiversiona ja se toimii todellakin paremmin. Elton John kertoo elämästään sellaisella vauhdilla, että välillä on pakko hengähtää. Tai tarkistaa joku tärkeä biisi, jonka Elton John on juuri maininnut. Tai katsoa netistä kuva jostain mielenkiintoisesta henkilöstä, josta Elton John on juuri kertonut hauskan anekdootin. Lisäksi Elton John tulee kertojaäänellään niin lähelle, että en halua siihen ketään ulkopuolista lukijaa. Kirja siis etenee mutta on juuri nyt pienellä tauolla sillä - no offense meant, Elton mutta elämäsi on hiukan liian vauhdikasta tämän hetkiseen mielentilaani.

Pinosta löytyy onneksi paljon muutakin. Celeste Ng on ollut nyt paljon esillä suomalaisissa kirjablogeissa ja olen ymmärtänyt, että hän kirjoittaa todella mielenkiintoisia kirjoja. Olen lainannut hänen esikoiskirjansa 'Olisi jotain kerrottavaa' ja aivan tarkoituksella jätän kaikki kirjasta tehdyt arviot lukematta sillä haluan yllättyä!

Jokin aika sitten näin Ruotsin televiossa ukrainalaisen Viktoria Tromifenkon elokuvan Veljet, joka teki suuren vaikutuksen mystisellä ja hiljaisella kerronnallaan. Ihmettelin hiukan ruotsinkielistä nimeä 'Hummelhonung' mutta tajusin sitten, että kirja perustuukin ruotsalaisen Torgny Lindgrenin romaaniin. Koska en ole häneltä mitään ehtinyt vielä lukea niin päätin lukea nyt ainakin tämän, olihan vuonna 2017 kuollut Lindgren Ruotsin kirjallisuuden ehdottomia peruskiviä.

Oman aamulehteni Dagens Nyheterin lauantainen kirjallisuuslitte, Boklördag, on hovisuosittelijani mitä tulee uusiin Ruotsissa ilmestyneisiin kirjoihin. Ja juuri sieltä on seuraavat kaksi kirjaa, nekin siis jo kirjapinossa odottamassa omaa lukuvuoroaan. Patrick Radden Keefen kirja 'Say Nothing. A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland' vie vuoden 1972 Belfastiin ja sen ajan poliittisiin tapahtumiin. Deborah Levyn romaani 'The Man Who Saw Everything' puolestaan ajoittuu vuoden 1988 Itä-Berliiniin.

Seuraamme 10-vuotiaan lapseni kanssa muutamia influenssereita ja heidän videoitaan ja siitä onkin tullut yksi vakituisista iltaohjelmanumeroistamme kun lapsi sanoo, että nyt on tullut siltä ja siltä taas uusi video. Suomalaisista youtubereista seuraamme Äidin puheenvuoron Sodankylä-projektia, Kaksi äitiä ja kaksoset, Ikilomalaiset sekä The Realm of Maria. Kaikista hestä on tullut meille jo kuin perhetuttuja, joiden elämää on hauska seurata kotisohvalta.

Ruotsalaisista seuraamme Ruotsin ykkösinfluensseria, Margaux Dietziä, joka ehkä teknisesti lyö suomalaiset kollegansa laudalta mutta sisällöllisesti Dietz on usein melko höttöä. Mutta meitä hauskuuttaa erityisesti Dietzin useimmilla videoilla mukana oleva pieni Arnold-poika, mikä taas kuitenkin herättää itsessäni ristiriitaisia tunteita sillä mielestäni Dietzin kannattaisi harkita tarkemmin sitä kuinka paljon lastansa pitää esillä. Joka tapauksessa, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Dietz on julkaissut myös omaelämäkertansa ja pitihän se lainata, vaikka odotukset eivät ole kovin korkealla.

Ruotsissa on muuten kevään aikana ilmestynyt uusi kirja Greta Garbosta ja totta kai se pitää lukea! Edellinen Garbosta lukemani kirja keskittyi Garbon ja hänen opiskelutoverinsa Mimi Pollackin väliseen suhteeseen, joka kirjailijan Lena Einhornin mukaan oli rakkaussuhde. Kerstin Gezeliuksen ja Alexander Onofrin tuore kirja 'Love. En roman om Greta Garbo' puolestaan nostaa esille Garbon ja suomenjuutalaisen Mauritz Stillerin välisen suhteen. Stillerhän oli se mies, joka vei Garbon Hollywoodiin 1925. Stiller palasi takaisin Ruotsiin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja hän kuoli pian paluunsa jälkeen 1928. Garbo jäi Hollywoodiin - and the rest is history...

Mauritz Stiller muuten esiintyi ohimennen myös Merete Mazzarellan Alma Söderhjelmistä kirjoittamassa kirjassa Alma. En roman.  Ja näyttääkin nyt siltä, että Mazzarella pelastaa minut myös tällä hetkellä vaivaavasta lukujumista. Viimeviikkoinen pieni matkani - ensimmäinen sitten tämän korona-ajan - sai minut filosofiselle tuulelle ja lainasin kirjastosta Mazzarellan uusimman kirjan, Varovainen matkailija. Ja kyllä, kirja lähti "lukeutumaan" kuin itsestään kun pääsin Mazzarellan mukana eläkeläisristeilylle. Pidän Mazzarellan pohdiskelevasta ja asiasta toiseen hyppivästä tyylistä, se oli juuri sitä mitä tarvitsen tällä hetkellä!

Lopuksi vielä kiitos ymmärtäväiselle kirjastolleni täällä kotikunnassani Botkyrkassa, joka on näin korona-aikana pidentänyt laina-ajat automaattisesti kahteen kuukauteen. Kirjastothan ovat olleet auki koko kevään, mistä siis todistuksena myös tämä koko ajan kasvava kirjapinoni. Varauksia on voinut tehdä normaalisti ja ne on voinut hakea lähikirjastosta, joka tosin on supistanut aukioloaikojaan.

Nyt pitäisi vain saada päälle hyvä lukuinto, että ehdin kaikki nämä ihanuudet lukea. Kirjakesä 2020, täältä tullaan!


Kommentit

  1. Tulinpa kateelliseksi kamerastasi! Kyllä ovat hienoja nuo kuvat kunnon kameralla, kaunista asetelmaasi ollenkaan väheksymättä, hienosti rajattu ja sommiteltu. Koristeellinen tuo voikukan hahtuvapallo ja kertoo niin tarkasti alkukesästä. Pinon päällimmäinen Deborah Levyn Mannen som visste allt ei vielä löydy suomeksi. Ruotsalaisten kirjoja pitäisi (minun) lukea ruotsiksi, mutta tästä taidan jäädä odottamaan suomennosta, tykkäsin paljon Levyn Uiden kotiin-teoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuistasi!! Kamera on itse asiassa vain tavallinen samsungin tabletti, sillä saa oikein kelvollisia kuvia. Tuo voikukan hahtuvapallo tuli mukaan viime hetkellä, olin todella tyytyväinen itseeni kun älysin sen pistää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...