Siirry pääsisältöön

No mitä se Minna sitten oikein sanoi?



Minna Canthin 175-juhlavuosi 2019 meni osaltani niin kuin juhlavuodet nyt tuppaavat menemään. Kauhea on into mutta mitään ei lopulta tapahdu. Olin aikaisemmin jo lukenut Minna Rytisalon loistavan romaanin Rouva C, jonka ansiosta tajusin yllättäen, että Minna Canth on ollut myös nuori nainen eikä hän itse asiassa niin kovin vanhaksi elänytkään. Mutta se valokuva, joka verkkokalvoomme on iskostunut, ei tee oikeutta Minnalle ja hänen nuorekkaalle mielenlaadulleen. Nainenhan oli intohimoinen pikkuvarvastaan myöten!

Rytisalon kirja siis vihdoin avasi silmäni ja halusin tutustua toiseen kiiteltyyn teokseen, Minna Maijalan elämäkertaan "Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth". Koska teosta ei täältä paikallisesta kirjastosta löytynyt, aloin kuunnella sitä äänikirjana. Mutta harmi - kirjassa on niin hurjasti nimiä, vuosilukuja ja muuta nippelitietoa, että en pysynyt perässä, mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta.

Mutta lähikirjastosta löytyi yllättäin Suvi Aholan "Mitä Minna Canth todella sanoi", jonka nappasin mukaani ja joka on tuolla kirjahyllyssä odottanut vuoroaan. Se vuoro koitti viime viikolla, pahimpaan helleaikaan. Otin kirjan mukaani takapihan lukutuoliini tarkotuksenani sitä hieman plärätä. Mutta se tulikin luettua melkein samantien!

No mitä se Minna sitten oikein sanoi? Ensinnäkin, olen entistäkin vaikuttuneempi kun nyt vihdoin ymmärrän millainen moderni ja nykyaikainen nainen siellä Keski-Suomen ja Savon perukoilla eli! Ja anteeksi nyt kaikki te, jotka olette tämän tajunneet jo vuosikymmeniä sitten mutta tulen yleensä aina jälkijunassa näissä asioissa. Ja häpeäkseni pitää vielä tunnustaa, että pääaineeni yliopistossa oli kotimainen kirjallisuus! Mutta Canthia ei hirveästi siihen aikaan 90-luvun alussa hehkutettu...

Minna sai perheensä esikoisena vapaamielisen kasvatuksen ja erityisesti isä oli sitä mieltä, että Minnan tulee käydä koulunsa niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä oli todella poikkeuksellista, sillä tuohon aikaan perheen tytöt kasvatettiin lähinnä kotitalous- ja lapsenkasvatustehtäviin. Hyvää vaimomatskua piti olla!

Minna meni lopulta Jyväskylään opettajaseminaariin tarkoituksenaan ryhtyä kansankynttiläksi. Mutta kohtalo heitti eteen erään Ferdinand Canthin, johon Minna rakastui. Opettajasuunnitelmat jäivät mutta miksikään trofeevaimoksi Minna ei kuitenkaan aikonut ryhtyä. Hän osallistui miehensä rinnalla sanomalehtityöhän ja muihin kirjoitustaitoa ja vahvoja mielipiteitä vaativiin hommiin. Minnalla nimittäin mielipiteitä riitti!

Ferdinand kuitenkin kuoli yllättäen jättäen viimeisillään raskaana olevan Minnan leskeksi. Lapsia syntyi yhteensä seitsemän ja perheensä elatuksen turvatakseen Minna muutti takaisin Kuopioon, jossa ryhtyi kaupanpitäjäksi. Kauppa menestyi mutta samalla Minna aloitti myös aktiivisen kirjailijantyönsä. Minnan elämästä ei säpinää puuttunutkaan. Hän kertoi rakastavansa kauppiaan työtä mutta samanaikaisesti hän seurasi tarkkaan yhteiskunnallista keskustelua, seurusteli nuorten kirjailijoiden kanssa ja kirjoitti siis itse.

Suvi Ahola on onnistunut kokoamaan todella osuvan kokoelman Canthin kirjoituksia eri teoksista ja kirjeistä ja lisäksi hän on kirjoittanut esittelytekstit jokaisen kappaleen alkuun. Ahola esittelee Canthia eri näkökulmista ja saamme pieniä makupaloja Canthin ajatuksista koskien lapsuutta, rakkautta ja seksiä, naisten ja miesten elämästä, yhteiskunnasta, kirjoittamisesta, uskonnosta ja tietysti myös itse naisena olemisesta.

Ehkäpä suurimman vaikutuksen minuun teki juuri Canthin avaramielisyys ja hänen intohimonsa keskusteluihin,  erimielisyyksistä välittämättä. Canth ei pelännyt vastapuolen eriävää mielipidettä, päinvastoin! Häntä vain harmitti vallitseva "mielipiteiden taistelu", joka saattoi johtaa jopa väkivaltaan. (Voi Minna, hyvä ettet joutunut kokemaan tätä 2000-luvun hullunmyllyä!). Canthin ajatukset ovat todella päteviä edelleenkin:

Kun kaikki järjelliset ja hyväksyttävät syyt ovat lopussa, selitetään, että omatunto pakottaa vainoomaan toisin ajattelevia. Ei huomata, että omatunto on silloin väärässä, kun se hyväksyy toista vastaan käytettäväksi semmoisia aseita, joita ei soisi toisen käyttävän itseään vastaan. Suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta toisin ajattelevia kohtaan, sitä meidän aikanamme näyttää olevan yhtä vähän kuin ennenkin.

Mikään ei ole siis muuttunut auringon alla...

Kirjan lopussa Ahola ottaa esille myös ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn (1849-1926), jota Minna ihaili ja luki paljon mutta Keyn naisen seksuaalisuutta käsittelevät ajatukset menivät Minnan mielestä kuitenkin liian pitkälle. Ellen Key onkin toinen kirjallisuushistorian naisnimi, jota en ole vielä lukenut vaikka hän täällä Ruotsissa on edelleen paljon esillä. Suvi Ahola antaakin kirjassaan mielenkiintoisen täyn, jonka ehdottomasti nappaan. Matkani 1800-luvun lopun naishistoriaan jatkuu!

**
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?
WSOY 2019

Takakannesta poimittua: 

"Minna Canth pohtii naisena ja ihmisenä olemista, lapsuutta, rakkautta, erotiikkaa ja elämän tarkoitusta, Suomen ensimmäisen feministin ääni on särmikäs, vihainen ja lempeä - ristiriitainenkin. Tähän kirjaan on koottu Minna Canthin lehtiartikkeleita, kirjeitä ja proosaa, joita Suvi Ahola kiinnostavasti taustoittaa ja tulkitsee".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...