No mitä se Minna sitten oikein sanoi?

Minna Canthin 175-juhlavuosi 2019 meni osaltani niin kuin juhlavuodet nyt tuppaavat menemään. Kauhea on into mutta mitään ei lopulta tapahdu. Olin aikaisemmin jo lukenut Minna Rytisalon loistavan romaanin Rouva C, jonka ansiosta tajusin yllättäen, että Minna Canth on ollut myös nuori nainen eikä hän itse asiassa niin kovin vanhaksi elänytkään. Mutta se valokuva, joka verkkokalvoomme on iskostunut, ei tee oikeutta Minnalle ja hänen nuorekkaalle mielenlaadulleen. Nainenhan oli intohimoinen pikkuvarvastaan myöten!

Rytisalon kirja siis vihdoin avasi silmäni ja halusin tutustua toiseen kiiteltyyn teokseen, Minna Maijalan elämäkertaan "Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth". Koska teosta ei täältä paikallisesta kirjastosta löytynyt, aloin kuunnella sitä äänikirjana. Mutta harmi - kirjassa on niin hurjasti nimiä, vuosilukuja ja muuta nippelitietoa, että en pysynyt perässä, mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta.

Mutta lähikirjastosta löytyi yllättäin Suvi Aholan "Mitä Minna Canth todella sanoi", jonka nappasin mukaani ja joka on tuolla kirjahyllyssä odottanut vuoroaan. Se vuoro koitti viime viikolla, pahimpaan helleaikaan. Otin kirjan mukaani takapihan lukutuoliini tarkotuksenani sitä hieman plärätä. Mutta se tulikin luettua melkein samantien!

No mitä se Minna sitten oikein sanoi? Ensinnäkin, olen entistäkin vaikuttuneempi kun nyt vihdoin ymmärrän millainen moderni ja nykyaikainen nainen siellä Keski-Suomen ja Savon perukoilla eli! Ja anteeksi nyt kaikki te, jotka olette tämän tajunneet jo vuosikymmeniä sitten mutta tulen yleensä aina jälkijunassa näissä asioissa. Ja häpeäkseni pitää vielä tunnustaa, että pääaineeni yliopistossa oli kotimainen kirjallisuus! Mutta Canthia ei hirveästi siihen aikaan 90-luvun alussa hehkutettu...

Minna sai perheensä esikoisena vapaamielisen kasvatuksen ja erityisesti isä oli sitä mieltä, että Minnan tulee käydä koulunsa niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä oli todella poikkeuksellista, sillä tuohon aikaan perheen tytöt kasvatettiin lähinnä kotitalous- ja lapsenkasvatustehtäviin. Hyvää vaimomatskua piti olla!

Minna meni lopulta Jyväskylään opettajaseminaariin tarkoituksenaan ryhtyä kansankynttiläksi. Mutta kohtalo heitti eteen erään Ferdinand Canthin, johon Minna rakastui. Opettajasuunnitelmat jäivät mutta miksikään trofeevaimoksi Minna ei kuitenkaan aikonut ryhtyä. Hän osallistui miehensä rinnalla sanomalehtityöhän ja muihin kirjoitustaitoa ja vahvoja mielipiteitä vaativiin hommiin. Minnalla nimittäin mielipiteitä riitti!

Ferdinand kuitenkin kuoli yllättäen jättäen viimeisillään raskaana olevan Minnan leskeksi. Lapsia syntyi yhteensä seitsemän ja perheensä elatuksen turvatakseen Minna muutti takaisin Kuopioon, jossa ryhtyi kaupanpitäjäksi. Kauppa menestyi mutta samalla Minna aloitti myös aktiivisen kirjailijantyönsä. Minnan elämästä ei säpinää puuttunutkaan. Hän kertoi rakastavansa kauppiaan työtä mutta samanaikaisesti hän seurasi tarkkaan yhteiskunnallista keskustelua, seurusteli nuorten kirjailijoiden kanssa ja kirjoitti siis itse.

Suvi Ahola on onnistunut kokoamaan todella osuvan kokoelman Canthin kirjoituksia eri teoksista ja kirjeistä ja lisäksi hän on kirjoittanut esittelytekstit jokaisen kappaleen alkuun. Ahola esittelee Canthia eri näkökulmista ja saamme pieniä makupaloja Canthin ajatuksista koskien lapsuutta, rakkautta ja seksiä, naisten ja miesten elämästä, yhteiskunnasta, kirjoittamisesta, uskonnosta ja tietysti myös itse naisena olemisesta.

Ehkäpä suurimman vaikutuksen minuun teki juuri Canthin avaramielisyys ja hänen intohimonsa keskusteluihin,  erimielisyyksistä välittämättä. Canth ei pelännyt vastapuolen eriävää mielipidettä, päinvastoin! Häntä vain harmitti vallitseva "mielipiteiden taistelu", joka saattoi johtaa jopa väkivaltaan. (Voi Minna, hyvä ettet joutunut kokemaan tätä 2000-luvun hullunmyllyä!). Canthin ajatukset ovat todella päteviä edelleenkin:

Kun kaikki järjelliset ja hyväksyttävät syyt ovat lopussa, selitetään, että omatunto pakottaa vainoomaan toisin ajattelevia. Ei huomata, että omatunto on silloin väärässä, kun se hyväksyy toista vastaan käytettäväksi semmoisia aseita, joita ei soisi toisen käyttävän itseään vastaan. Suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta toisin ajattelevia kohtaan, sitä meidän aikanamme näyttää olevan yhtä vähän kuin ennenkin.

Mikään ei ole siis muuttunut auringon alla...

Kirjan lopussa Ahola ottaa esille myös ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn (1849-1926), jota Minna ihaili ja luki paljon mutta Keyn naisen seksuaalisuutta käsittelevät ajatukset menivät Minnan mielestä kuitenkin liian pitkälle. Ellen Key onkin toinen kirjallisuushistorian naisnimi, jota en ole vielä lukenut vaikka hän täällä Ruotsissa on edelleen paljon esillä. Suvi Ahola antaakin kirjassaan mielenkiintoisen täyn, jonka ehdottomasti nappaan. Matkani 1800-luvun lopun naishistoriaan jatkuu!

**
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?
WSOY 2019

Takakannesta poimittua: 

"Minna Canth pohtii naisena ja ihmisenä olemista, lapsuutta, rakkautta, erotiikkaa ja elämän tarkoitusta, Suomen ensimmäisen feministin ääni on särmikäs, vihainen ja lempeä - ristiriitainenkin. Tähän kirjaan on koottu Minna Canthin lehtiartikkeleita, kirjeitä ja proosaa, joita Suvi Ahola kiinnostavasti taustoittaa ja tulkitsee".