Siirry pääsisältöön

No mitä se Minna sitten oikein sanoi?



Minna Canthin 175-juhlavuosi 2019 meni osaltani niin kuin juhlavuodet nyt tuppaavat menemään. Kauhea on into mutta mitään ei lopulta tapahdu. Olin aikaisemmin jo lukenut Minna Rytisalon loistavan romaanin Rouva C, jonka ansiosta tajusin yllättäen, että Minna Canth on ollut myös nuori nainen eikä hän itse asiassa niin kovin vanhaksi elänytkään. Mutta se valokuva, joka verkkokalvoomme on iskostunut, ei tee oikeutta Minnalle ja hänen nuorekkaalle mielenlaadulleen. Nainenhan oli intohimoinen pikkuvarvastaan myöten!

Rytisalon kirja siis vihdoin avasi silmäni ja halusin tutustua toiseen kiiteltyyn teokseen, Minna Maijalan elämäkertaan "Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth". Koska teosta ei täältä paikallisesta kirjastosta löytynyt, aloin kuunnella sitä äänikirjana. Mutta harmi - kirjassa on niin hurjasti nimiä, vuosilukuja ja muuta nippelitietoa, että en pysynyt perässä, mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta.

Mutta lähikirjastosta löytyi yllättäin Suvi Aholan "Mitä Minna Canth todella sanoi", jonka nappasin mukaani ja joka on tuolla kirjahyllyssä odottanut vuoroaan. Se vuoro koitti viime viikolla, pahimpaan helleaikaan. Otin kirjan mukaani takapihan lukutuoliini tarkotuksenani sitä hieman plärätä. Mutta se tulikin luettua melkein samantien!

No mitä se Minna sitten oikein sanoi? Ensinnäkin, olen entistäkin vaikuttuneempi kun nyt vihdoin ymmärrän millainen moderni ja nykyaikainen nainen siellä Keski-Suomen ja Savon perukoilla eli! Ja anteeksi nyt kaikki te, jotka olette tämän tajunneet jo vuosikymmeniä sitten mutta tulen yleensä aina jälkijunassa näissä asioissa. Ja häpeäkseni pitää vielä tunnustaa, että pääaineeni yliopistossa oli kotimainen kirjallisuus! Mutta Canthia ei hirveästi siihen aikaan 90-luvun alussa hehkutettu...

Minna sai perheensä esikoisena vapaamielisen kasvatuksen ja erityisesti isä oli sitä mieltä, että Minnan tulee käydä koulunsa niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä oli todella poikkeuksellista, sillä tuohon aikaan perheen tytöt kasvatettiin lähinnä kotitalous- ja lapsenkasvatustehtäviin. Hyvää vaimomatskua piti olla!

Minna meni lopulta Jyväskylään opettajaseminaariin tarkoituksenaan ryhtyä kansankynttiläksi. Mutta kohtalo heitti eteen erään Ferdinand Canthin, johon Minna rakastui. Opettajasuunnitelmat jäivät mutta miksikään trofeevaimoksi Minna ei kuitenkaan aikonut ryhtyä. Hän osallistui miehensä rinnalla sanomalehtityöhän ja muihin kirjoitustaitoa ja vahvoja mielipiteitä vaativiin hommiin. Minnalla nimittäin mielipiteitä riitti!

Ferdinand kuitenkin kuoli yllättäen jättäen viimeisillään raskaana olevan Minnan leskeksi. Lapsia syntyi yhteensä seitsemän ja perheensä elatuksen turvatakseen Minna muutti takaisin Kuopioon, jossa ryhtyi kaupanpitäjäksi. Kauppa menestyi mutta samalla Minna aloitti myös aktiivisen kirjailijantyönsä. Minnan elämästä ei säpinää puuttunutkaan. Hän kertoi rakastavansa kauppiaan työtä mutta samanaikaisesti hän seurasi tarkkaan yhteiskunnallista keskustelua, seurusteli nuorten kirjailijoiden kanssa ja kirjoitti siis itse.

Suvi Ahola on onnistunut kokoamaan todella osuvan kokoelman Canthin kirjoituksia eri teoksista ja kirjeistä ja lisäksi hän on kirjoittanut esittelytekstit jokaisen kappaleen alkuun. Ahola esittelee Canthia eri näkökulmista ja saamme pieniä makupaloja Canthin ajatuksista koskien lapsuutta, rakkautta ja seksiä, naisten ja miesten elämästä, yhteiskunnasta, kirjoittamisesta, uskonnosta ja tietysti myös itse naisena olemisesta.

Ehkäpä suurimman vaikutuksen minuun teki juuri Canthin avaramielisyys ja hänen intohimonsa keskusteluihin,  erimielisyyksistä välittämättä. Canth ei pelännyt vastapuolen eriävää mielipidettä, päinvastoin! Häntä vain harmitti vallitseva "mielipiteiden taistelu", joka saattoi johtaa jopa väkivaltaan. (Voi Minna, hyvä ettet joutunut kokemaan tätä 2000-luvun hullunmyllyä!). Canthin ajatukset ovat todella päteviä edelleenkin:

Kun kaikki järjelliset ja hyväksyttävät syyt ovat lopussa, selitetään, että omatunto pakottaa vainoomaan toisin ajattelevia. Ei huomata, että omatunto on silloin väärässä, kun se hyväksyy toista vastaan käytettäväksi semmoisia aseita, joita ei soisi toisen käyttävän itseään vastaan. Suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta toisin ajattelevia kohtaan, sitä meidän aikanamme näyttää olevan yhtä vähän kuin ennenkin.

Mikään ei ole siis muuttunut auringon alla...

Kirjan lopussa Ahola ottaa esille myös ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn (1849-1926), jota Minna ihaili ja luki paljon mutta Keyn naisen seksuaalisuutta käsittelevät ajatukset menivät Minnan mielestä kuitenkin liian pitkälle. Ellen Key onkin toinen kirjallisuushistorian naisnimi, jota en ole vielä lukenut vaikka hän täällä Ruotsissa on edelleen paljon esillä. Suvi Ahola antaakin kirjassaan mielenkiintoisen täyn, jonka ehdottomasti nappaan. Matkani 1800-luvun lopun naishistoriaan jatkuu!

**
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?
WSOY 2019

Takakannesta poimittua: 

"Minna Canth pohtii naisena ja ihmisenä olemista, lapsuutta, rakkautta, erotiikkaa ja elämän tarkoitusta, Suomen ensimmäisen feministin ääni on särmikäs, vihainen ja lempeä - ristiriitainenkin. Tähän kirjaan on koottu Minna Canthin lehtiartikkeleita, kirjeitä ja proosaa, joita Suvi Ahola kiinnostavasti taustoittaa ja tulkitsee".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa.

Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi.

Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia. Taka…

Hyvä lomakirja! (Olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng)

Kirjablogeja seuraava ei ole voinut välttyä huomaamasta amerikkalaisen Celeste Ng'n esikoiskirjaa 'Everything I Never Told You', jonka suomennos ilmestyi tänä koronakeväänä 2020. Alkuperäinen teos ilmestyi jo 2014 mutta hyvää kannattaa odottaa, kuten tämäkin kirja todistaa. Olin lukenut eri kirjablogien ylistäviä arvioita mutta tietoisesti vältellyt juonikuvauksia. Tiesin, että haluan lukea tämän kirjan ja halusin säilyttää yllätyksen loppuun asti.

"Lydia is dead. But they don't know this yet." Näillä sanoilla Celeste Ng aloittaa kirjansa ja sanat paljastavat koko tarinan asetelman saman tien. Yksi heistä on kuollut ja jäljelle jääneet yrittävät epätoivoisesti ymmärtää mitä on tapahtunut.

Ng kertoo erään perheen tarinan - perhe on tuikitavallinen, vaikka ei ehkä kuitenkaan. 1970-luvun Yhdysvalloissa "seka-avioliitot" ovat edelleen harvinaisia ja kiinalaissyntyisen Jamesin ja amerikkalaisen Marilynin liitto herättää huomiota. Vaikka amerikkalainenhan…

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini.

Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta.

Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kirjoitt…

Kaija Juurikkala: Äitikirja (2014)

Uusi vuosi alkaa lomalla Helsingissä,  vanhassa kotikaupungissani (tai ehkä siinä ainoassa oikeassa). Fiilistelen vuokraamassani asunnossa, raahaan perhettä perässäni ratikalla pitkin kaupunkia. Näytän leikkikentän Käpylässä, jossa vietimme mamman eli isänäidin luona paljon aikaa lapsena siskoni kanssa. Näytän ikkunan Mäkelänkadulla, jonka takana on se ensimmäinen alivuokralaisasuntoni jonne muutin 18-vuotiaana. Perhe osoittaa vaihtelevaa kiinnostusta.

Suomen lomiin kuuluu myös Suomi-tavaroiden hankinta kotona odottavaa koti-ikävää lievittämään. Yksi varmoista lohduttajista on suomenkielinen kirjallisuus. Tänään tarttuikin mukaani jo monta kirjaa kun poikkesin erään kirjakaupan alennusmyynnissä.

Kaija Juurikkalan kirja osui silmään sillä olen lukenut Juurikkalan elämästä ja tiedän hänen elämänvaiheistaan jonkin verran. Äitikirja on Juurikkalan avosydäminen kuvaus omasta äidiksi tulemisen taipaleestaan. Kirja on paikoin hämmentävän avoin mutta samalla myös häkellyttävä Juurikkalan luonno…