Anne Enrightin romaani The Green Road (ei vielä suomennettu) rakentuu perinteisen "jouluksi kotiin"- teeman ympärille. Kirja jakautuu kahteen osaan, jotka on nimetty "Leaving" ja "Coming home". Kirjassa on mielenkiintoinen rakenne, se alkaa nimittäin viidellä novellin tyyppisellä luvulla, joissa kussakin esitellään yksi kirjan henkilöistä. Lisäksi kirjailija on valinnut novelleille eri ajat ja paikat mikä tuo tehokkaasti esille kirjan "hajonneen perheen" asetelman.
Aloitusnovelli kuvaa perheen nuorimmaista Hannaa lapsuudenkodissa vuonna 1980, jolloin perhe on vielä alkuperäisessä koossa. Seuraavassa novellissa olemme New Yorkissa ja vuodessa 1991. Papin uraa suunnitellut Dan on muuttanut kaupunkiin ja yrittää kotiutua aids-epidemian haavoittamaan homoyhteisöön. Constancen saamme tavata 1997. Hän asuu edelleen lähellä äitiään ja on perustanut oman perheen. Perheen toinen poika Emmet on avustustyöntekijänä Afrikassa, jossa hänet kuvataan Malissa vuonna 2002. Lopuksi saamme tavata vielä perheen äidin Rosaleenin perheen kodissa 2005.
Toisessa osassa perheen lapset tulevat viettämään joulua kotipaikkakunnalleen. Äiti on ilmoittanut myyvänsä talon, jossa hän asuu nyt yksin perheen isän kuoltua, joten tämä olisi viimeinen joulu lapsuudenkodissa. Tarinan taustalla häilyy se varjo, jonka me lukijat jälkiviisaana osaamme jo arvata - kiinteistökauppa käy vielä kuumana ja tästä kultasuonesta haluaa Rosaleenkin osansa.
Mutta kaikki nämä ulkoiset tapahtumat ovat vain rekvisiittaa Enrightin romaanissa. Pääosaan nousevat perheenjäsenten väliset jännitteet ja perheen sisäinen dynamiikka, erityisesti suhteessa äitiin. Enright kuvaa pirullisen taitavasti ne pienet kommentit ja silmäykset, jotka hallitsevat perheenjäsenten välisiä suhteita. Lisäksi pidin erityisesti siitä miten kirjailija myös jättää kertomatta, jolloin lukijan on itse mietittävä mahdollisia selityksiä aukkokohdille. Harvoin haluan lukea kirjoja uudestaan mutta tämä kirja suorastaan vaatii sitä!
Kirjan lopussa, itse joulupäivänä, tapahtuu käänne, jolloin perhe joutuu unohtamaan erimielisyytensä ja kokoamaan voimansa. Enright onnistuu välttämään turhan sentimentaalisuuden ja pystyy pitämään jännitteen loppuun asti.
She looked on her children as though we were a wonder to her, and indeed we were a bit of a wonder to ourselves. We had been, for those hours on the dark mountainside, a force. A family.
LUKURAUHAISAA JOULUA!
**
Anne Enright: The Green Road
Jonathan Cape. London 2015
Kirjastokappale
Luin joku aika sitten Enrightin romaanin The Forgotten Waltz ja aiemmin olen lukenut häneltä The Gathering. Kumpaankaan en oikein päässyt sisään tai jotenkin niin, että vaikka olivatkin sinänsä hienoja, niin jotain jäi puuttumaan.
VastaaPoistaTässä kirjassa rakenne vaikuttaa tosi kiinnostavalta, joten pitänee antaa Enrightille vielä kolmas mahdollisuus. Jos tämänkin kanssa käy huonosti, niin sitten annan olla ja keskityn toiseen irlantilaiseen eli Edna O'Brieniin, jolta olen lukenut vasta yhden kirjan, mutta se salpasi hengen.
Hyvää joulunaikaa!
Tämä kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Rauhallista joulun aikaa sinulle!
VastaaPoistaEn ole aikaisemin lukenut Enrightiltä mitään mutta luin arvion ruotsinnoksesta ja kiinnostuin. Tykkään tällaisista perhehässäkkäkirjoista! Osa henkilöistä oli selvästikin kirjailijalle rakkaampia kuin toiset, erityisesti Dan ja Constance joista haluaisin lukea kokonaiset romaanit pelkästään heistä.
VastaaPoistaHyvinhän sinä tästä kirjoitit! Pidin myös tässä kovasti tuosta kuvailemastasi kommenttien ja silmäysten pirullisen tarkasta kuvaamisesta. Siinä Enright vaikuttaa olevan taitava. Ja joulun aikaan tämä oli varsin sopiva teos, vaikkei nyt mikään hilpeä olekaan.
VastaaPoistaPiti vähän sulatella tätä kirjaa :) Jossain wikipedia-artikkelissa Enrightiä kuvailtiin myös "zeitgeist-kirjailijaksi" ja se pisti silmään tässä kirjassa. Ja joulukirja tosiaan, ihan hyvää vastapainoa tällaisena realistisempana joulutarinana!
VastaaPoista