Siirry pääsisältöön

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

 

Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin.

Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat:

TAKINKÄÄNTÖ

Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään...

NOSTALGIATRIPPI

Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha!

KAUNEIN KANSI

Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut.

JALAT ALTA -LUKUKOKEMUS

Tämä kirja jakaa lukijansa vahvasti, itse pidin erittäin paljon!

SAINPAS LUETTUA

Tämän kirjan lukeminen oli iso saavutus, mutta tunsin vahvasti, että Miki Liukkoselta tulisi nyt lukea ainakin yksi teos. Harmi vain, että aloitin sieltä vaikeammasta päädystä.

YLLÄTTÄJÄ

Löysin kirpparilta Erica Jongin teoksen, jonka luettuani imuroin paikalliset kirjastoni kaikesta mitä Jong on kirjoittanut. Kaupan päälle luin vielä Jongin tyttären tuoreen kirjan nyt jo dementoituneesta äidistään, joka heittikin koko stoorin lopuksi aivan päälaelleen. 

PARAS SEURALAINEN

Seela Sellan tarinointia olisin lukenut kevyesti vielä toiset 600 sivua!

OLISI PITÄNYT JÄTTÄÄ LUKEMATTA

Olen suuri Joan Didion -fani ja tiedän hänen olleen hyvinkin ristiriitainen persoona. Mutta tässä Lili Anolikin kirjassa on aivan liikaa pahansuopuutta ja ilkeää juoruilua ja kaduin lopulta, että olin ylipäänsä tarttunut kirjaan. 

KIRJA, JONKA HALUAN LUKEA UUDESTAAN

Petri Tammisen ytimekäs ja tarkoin punnittu teksti kätkee niin paljon rivien väliin, että tämä on ehdottomasti jossain vaiheessa luettava uudestaan.

VUODEN VAIKUTTAVIN KIRJA

Tämä japanilaisen Michiko Aoyaman kirja saattaa olla se teos, joka lopulta muutti vuoden aikana lukemistani kirjoista eniten omaa ajatusmaailmaani. Luin kirjan alkuvuodesta ja olen palannut siihen ajatuksissani monen monta kertaa. 


***

Vuosi 2026 alkaa kohdallani jännittävästi, sillä toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja lähden kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Blogissani saattaa olla siis tammikuussa hiljaista, mutta instassa on luvassa tuoreita Berliinin tunnelmia!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026, KIRJAYSTÄVÄNI! 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Margit30/12/25 13:14

    Enpä ollut lukenut yhtään esille nostamistasi kirjoista. Sain vinkkejä.
    Hyvää Berliinin-matkaa ja onnea opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson30/12/25 20:17

      Ja ehkä myös pari vinkkiä kirjoista, joita ei kannata lukea 😅

      Poista
  2. Mai Laakso31/12/25 08:21

    Hyvää uutta lukuvuotta ja ihanaa reissua Berliiniin <3

    VastaaPoista
  3. Marjatta Mentula31/12/25 12:35

    Tässä on useampi tuttu kirja. Tuo Lili Anolikin Didion & Babitz alkoi tietenkin kiinnostaa.
    Hyvää opintomatkaa ja muuta hyvää ensi vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson31/12/25 13:20

      Haha, kirjan aihe on todella kiinnostava mutta toteutus kehno 🫤 Kirjan kirjoittaja on estoitta Babitzin puolella, joten Didion saa kuulla kunniansa. En oikein edes ymmärrä, miksi Didion oli vedetty tähän soppaan mukaan. Todennäköisesti siksi, että Babitzin on ihan kiinnostava henkilö mutta ei kuitenkaan niin kiinnostava, että olisi riittänyt yksinään kirjan aiheeksi. Siksi tässä on sitten mukana kaikki Even Joania kohtaan tuntemat kaunat...

      Poista
  4. Anki4/1/26 09:54

    Hyvää Berliinin-matkaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson26/1/26 17:50

      Kiitos Anki!! Nyt jo kotona, onnistuneen matkan jälkeen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...
15 kommenttia
Lue lisää

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...
16 kommenttia
Lue lisää

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

  Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...
13 kommenttia
Lue lisää

Karkulahti

Ruotsinsuomalainen kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli minulle jo yhden kirjan verran tuttu, kirjailijan viimeksi ilmestynyt  Seitsemäs kevät  jäi mieleeni vahvana lukukokemuksena. Kun kirjastossa käydessäni silmään osui kirjailijan pari vuotta aiemmin ilmestynyt romaani Karkulahti, aloitin lukemisen sillä varmuudella, että jotain hienoa on varmasti luvassa tämänkin kirjan sivuilla. Ja kyllä! Laitila Kälvemark oli onnistunut luomaan ravisuttavan tarinan  myös tässä aiemmassa romaanissaan. Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja henkilöistä tai tarinasta, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi. Yllätyin, liikutuin ja vaikutuin kerta toisensa jälkeen. Tarina kertoo Verasta, joka on tullut Suomeen Venäjältä ankarista oloista ja avioitunut peräkammarinpojan Jaskan kanssa. Venäjälle on jäänyt risainen elämä ja se kaikkein tärkein - poika, Ilja. Nyt hän on miniänä talossa, jota hallitsee elämän myrryttämä anoppi, Elisabeth. Talon ulkoiset puittee...
18 kommenttia
Lue lisää

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...
17 kommenttia
Lue lisää