Siirry pääsisältöön

Surkea talvi Mallorcalla

 


En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten eri kirjat päätyvät luokseni. Otetaan nyt esimerkiksi tämä George Sandin kirja "Talvi Mallorcalla" vuodelta 1842: googlailin jokin aika sitten taustoja erääseen Frédéric Chopinin pianokappaleeseen ja luin sivulauseen "kappale on sävelletty Mallorcalla samana ankeana talvena, josta George Sand kertoo kirjassaan". Okei, tämä kirja on siis luettava!

Tiesin toki George Sandin nimeltä, mutta en ollut koskaan lukenut häneltä mitään. Tiesin ennen kaikkea sen faktan, että hän oli Chopinin elämänkumppani. Mutta laitetaanpa tähän lyhyt elämänkerta:

Amantine Lucile Aurore Dupin syntyi 1804 ranskalaiseen aristokraattiperheeseen. Hän kasvoi pääosin isoäitinsä huomassa tämän linnassa Ranskan maaseudulla - linnassa, jonka hän sittemmin peri. 18-vuotiaana Aurore avioitui vanhemman paronin kanssa ja liitosta syntyi kaksi lasta, Maurice ja Solange. Avioliitto oli onneton ja lopulta Aurore otti lapset ja lähti Pariisiin. Pääkaupungissa syntyi Auroren alter ego, kirjailijaminä George Sand, joka hätkähdytti vapaamielisillä ajatuksillaan.  Aurore oli feministi, joka käytti housuja ja tupakoi julkisesti. Hänellä oli sarja suhteita kuuluisien miesten kanssa (ei kuitenkaan koskaan kahta samanaikaisesti, kuten hän itse painotti). Kuuluisin suhde oli pianisti Frédéric Chopinin kanssa, joka oli myös pisin suhde. Aurore kuitenkin jätti Chopinin juuri ennen tämän kuolemaa. Aurore eli 72-vuotiaaksi ja ehti kirjoittaa elämänsä aikana laajan kirjallisen tuotannon. George Sand oli itse asiassa aikansa suosituin kirjailija Euroopassa!

Syksyllä 1838 Aurore lähtee Mallorcalle, mukanaan sekä lapsensa että avopuolisonsa Chopin. Aurore kertoo kirjassa, että hän halusi lähteä lepäämään johonkin rauhalliseen paikkaan Pariisin hektisestä elämästä. Mutta yhtä suuri syy oli Chopinin heikko terveys. Tosin Mallorcan talvi osoittautuu kylmäksi ja sateiseksi ja Chopinin keuhkotauti pahenee talven aikana.

Matkasta syntyy siis kirja, jonka Aurore julkaisee muutama vuosi myöhemmin George Sandin nimellä. Kirja on ikäänkuin kirjeeseen kerrottu matkakertomus Auroren ystävälle ja on rakenteeltaan sikälikin aika sekava. Aurore kertoo pienistä arkipäivän sattumuksista, kuvailee yksityiskohtaisesti sekä luontoa että arkkitehtuuria, onpa kirjassa pieni kielitieteellinenkin selvitys saarella puhutusta kielestä. 

Kirjailija ei kertaakaan kertomuksen aikana paljasta olevansa nainen. Hän puhuu lapsistaan ja matkakumppanistaan, mutta nimeltä Chopinia ei mainita. Hänet asetetaan yleensä tarinaan nimityksillä perheen "taiteilija" tai "potilas". Pariskunta raahaa Pariisista mukanaan Chopinin pianon, mikä jo sinänsä on yhden kertomuksen arvoinen tapahtuma. Vaihtoehtona on jopa koko pianon heittäminen mereen, kun byrokratia käy liian haastavaksi.

Toinen hauska kohtaus syntyy kun matkalaiset pyytävät paikallista puuseppää asentamaan hyllyt heidän väliaikaiseen asuntoonsa. Puuseppä on yksinkertainen maalaismies, joka kuitenkin kiinnittää huomionsa Auroren pojan piirroksiin, mistä syntyy pieni keskustelu. Chopin asettautuu myös pianon ääreen ja alkaa soittaa, jolloin maalaismies jättää työnsä ja asettautuu pianistin selän taakse, kuunnellen musiikkia suu ammollaan. Aurore ihailee miehen vaistonvaraista kulttuurinjanoa, siihen mennessä saaren asukkaat kun ovat  jättäneet todella moukkamaisen vaikutelman.

Auroren perhe lienee ollut Mallorcan saaren ensimmäisiä turisteja. Saarelle ei edes kovin helposti päässyt ennen kuin siellä alettiin kasvattaa oikein urakalla sikoja, jolloin lihanvienti Barcelonaan alkoi ja mahdollisti säännöllisen laivaliikenteen mantereelle. Mutta laivamatka tehtiin siis sikojen kanssa sulassa sovussa, mistä siitäkin George Sandilla on jännittäviä yksityiskohtia kerrottavanaan.

Talvi Mallorcalla ei siis ollut kovinkaan onnistunut, suurelta osin sen vuoksi, että saaren asukkaat eivät olleet vielä tottuneet ulkopuolisiin ja he olivat hyvin epäluuloisia matkalaisia kohtaan. Asunnon vuokraaminen osoittautui todella hankalaksi ja kun sellainen löytyi niin se oli kylmä ja vetoisa. Pahennusta herättää myös se, että seurue ei osallistunut sunnuntain jumalanpalveluksiin. Aurore epäileekin, että juuri sen takia heltä otettiin kaikista ostoksista suurempi maksu. 

Lisäksi Chopinin keuhkotauti herätti suurta pelkoa saarelaisissa, joten matkalaiset elivät aika eristäytynyttä elämää. Mutta Mallorcan luonto ja varsinkin meri on suuri ihastuksen aihe Aurorelle. Kaikki ovat ovat kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä kun pääsevät lopulta saarelta pois, "sivistyksen pariin".

George Sandin matkakirja ei ole mikään viehättävä kuvaus Mallorcasta, mutta saaren omaksi onneksi sen asukkaat lienevät nykyään myötämielisempiä matkailijoita kohtaan? Sandin kirja on kuitenkin hauska kurkistus 1800-luvun elämään. Sand keskittyy kirjassaan tietysti Mallorcaan, mutta jonkin verran hän mainitsee myös elämästään Pariisissa. 

Nykypäivän lukijaa huvittaa se, kuinka samoin sanoin Sand valittaa sen ajan elämästä kuin me tästä meidän ajastamme. Meitä stressaa internet ja sen suoltama informaatiotulva, Sandin ajan kirous olivat sanomalehdet, jotka päivittäin toivat alati uutta tietoa. Sanomalehdethän kokivat suuren nousun juuri 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kun painotekniikka kehittyi.

Sandin tyyli muistuttaa muuten Merete Mazzarellan matkakirjoja, joista pidän kovasti. Sekä Sand että Mazzarella lähtevät matkoillensa avoimin mielin ja tarkkailevat uteliaana ympäristöänsä, sekä sen suuria että pieniä tapahtumia. Juttu saattaa yhtäkkiä siirtyä aivan uusille laduille, myös henkilökohtaisen elämän puolelle. Mutta senpä vuoksi sekä tämä Sandin että Mazzarellan kirjat kuvastavat niin hienosti sitä ikiaikaista kuvaa, kuinka elämä jo sinänsä on kuin matka. Eikä matkoilla ollessaankaan pääsee eroon "elämästä", kaikki kietoutuu lopulta yhteen. Ja siitähän ne mieleenpainuvimmat matkat juuri syntyvät!

**

George Sand: En vinter på Mallorca

Un hiver à Majorque (1842)

Ruotsinnos Kitty Knös (Lindskog Förlag 2014)

Hurraa, päivät pitenevät ja ehdin taas useammin ihastelemaan auringonlaskuja kotijärvellämme.


Kommentit

  1. Onpas hauska tarina, miten kirja päätyi luettavaksesi. :) Joskus käy niinkin. George Sand on ollut vain epämääräisesti nimenä tiedossani. Kiva oli oppia enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella tutustumisen arvoinen teos ja mukava lukea kun tekstiä oli käännöksessä modernisoitu. George Sand alkoi itse asiassa kiinnostaa enemmänkin ja varasin kirjastosta hänestä kertovan elämäkerran. Ehkä vielä siis myöhemmin lisää Sandista 😊

      Poista
  2. Oon lukenu Sandilta ainoastaan yhden sadun. Tää kyllä kiinnostaa kanssa, koska oon Chopin- fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chopin ❤️ Minuakin koskettivat eniten juuri ne kohdat, joissa Chopin vilahtaa mukana.

      Poista
  3. Olipa ihana teksti. Tuntui että olet hienosti tavoittanut ja välittänyt kirjan tunnelman, sen ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Tässä kyllä auttoi hurjasti se, että kyseessä oli uusi modernisoitu käännös. Enemmän sellaisia käännöksiä niin johan alkaisi vanhat kirjat maistua!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Sylvia Plath: Lasikellon alla (The Bell Jar)

Lukutoukan Krista kirjoitti alkuvuodesta lukeneensa Sylvia Plathin Lasikellon uudestaan monen vuoden jälkeen ja siitä innostuneena tartuin myös tähän klassikkoon. Minultakin löytyy nimittäin toki Sylvia Plath -kauteni! Kirjojen välistä löytyneiden junalippujen ja muiden arkeologisten löytöjen perusteella ajoitan tuon kauden kesään 1998. Nyt kun luen kirjaa toistamiseen hämmästyn sitä, että kirja ei ollutkaan niin synkkä kuin mitä se mielikuvissani oli. Tai sitten lukijan mielentila on toinen? Tottahan kirja käsittelee synkkää aihetta - mielenjärkkymistä ja itsemurhaa. Mutta kirjan sävy on lähes tyttökirjamaisen keveä: kuin tarmokas sankaritar kirjan Esther yrittää ratkaista kahta suurta ongelmaansa, kuinka päästä eroon neitsyydestä ja kuinka onnistua tekemään itsemurha. Tyttökirjaan viittaa muuten myös tämän ruotsalaispainoksen kansi, jonka kuvituksena on Maija Louekarin piirros. Kannen kuvitus keskittyy täysin kirjan ensimmäiseen osaan, jossa Esther on saanut kesäpestin New York