Surkea talvi Mallorcalla

 

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten eri kirjat päätyvät luokseni. Otetaan nyt esimerkiksi tämä George Sandin kirja "Talvi Mallorcalla" vuodelta 1842: googlailin jokin aika sitten taustoja erääseen Frédéric Chopinin pianokappaleeseen ja luin sivulauseen "kappale on sävelletty Mallorcalla samana ankeana talvena, josta George Sand kertoo kirjassaan". Okei, tämä kirja on siis luettava!

Tiesin toki George Sandin nimeltä, mutta en ollut koskaan lukenut häneltä mitään. Tiesin ennen kaikkea sen faktan, että hän oli Chopinin elämänkumppani. Mutta laitetaanpa tähän lyhyt elämänkerta:

Amantine Lucile Aurore Dupin syntyi 1804 ranskalaiseen aristokraattiperheeseen. Hän kasvoi pääosin isoäitinsä huomassa tämän linnassa Ranskan maaseudulla - linnassa, jonka hän sittemmin peri. 18-vuotiaana Aurore avioitui vanhemman paronin kanssa ja liitosta syntyi kaksi lasta, Maurice ja Solange. Avioliitto oli onneton ja lopulta Aurore otti lapset ja lähti Pariisiin. Pääkaupungissa syntyi Auroren alter ego, kirjailijaminä George Sand, joka hätkähdytti vapaamielisillä ajatuksillaan.  Aurore oli feministi, joka käytti housuja ja tupakoi julkisesti. Hänellä oli sarja suhteita kuuluisien miesten kanssa (ei kuitenkaan koskaan kahta samanaikaisesti, kuten hän itse painotti). Kuuluisin suhde oli pianisti Frédéric Chopinin kanssa, joka oli myös pisin suhde. Aurore kuitenkin jätti Chopinin juuri ennen tämän kuolemaa. Aurore eli 72-vuotiaaksi ja ehti kirjoittaa elämänsä aikana laajan kirjallisen tuotannon. George Sand oli itse asiassa aikansa suosituin kirjailija Euroopassa!

Syksyllä 1838 Aurore lähtee Mallorcalle, mukanaan sekä lapsensa että avopuolisonsa Chopin. Aurore kertoo kirjassa, että hän halusi lähteä lepäämään johonkin rauhalliseen paikkaan Pariisin hektisestä elämästä. Mutta yhtä suuri syy oli Chopinin heikko terveys. Tosin Mallorcan talvi osoittautuu kylmäksi ja sateiseksi ja Chopinin keuhkotauti pahenee talven aikana.

Matkasta syntyy siis kirja, jonka Aurore julkaisee muutama vuosi myöhemmin George Sandin nimellä. Kirja on ikäänkuin kirjeeseen kerrottu matkakertomus Auroren ystävälle ja on rakenteeltaan sikälikin aika sekava. Aurore kertoo pienistä arkipäivän sattumuksista, kuvailee yksityiskohtaisesti sekä luontoa että arkkitehtuuria, onpa kirjassa pieni kielitieteellinenkin selvitys saarella puhutusta kielestä. 

Kirjailija ei kertaakaan kertomuksen aikana paljasta olevansa nainen. Hän puhuu lapsistaan ja matkakumppanistaan, mutta nimeltä Chopinia ei mainita. Hänet asetetaan yleensä tarinaan nimityksillä perheen "taiteilija" tai "potilas". Pariskunta raahaa Pariisista mukanaan Chopinin pianon, mikä jo sinänsä on yhden kertomuksen arvoinen tapahtuma. Vaihtoehtona on jopa koko pianon heittäminen mereen, kun byrokratia käy liian haastavaksi.

Toinen hauska kohtaus syntyy kun matkalaiset pyytävät paikallista puuseppää asentamaan hyllyt heidän väliaikaiseen asuntoonsa. Puuseppä on yksinkertainen maalaismies, joka kuitenkin kiinnittää huomionsa Auroren pojan piirroksiin, mistä syntyy pieni keskustelu. Chopin asettautuu myös pianon ääreen ja alkaa soittaa, jolloin maalaismies jättää työnsä ja asettautuu pianistin selän taakse, kuunnellen musiikkia suu ammollaan. Aurore ihailee miehen vaistonvaraista kulttuurinjanoa, siihen mennessä saaren asukkaat kun ovat  jättäneet todella moukkamaisen vaikutelman.

Auroren perhe lienee ollut Mallorcan saaren ensimmäisiä turisteja. Saarelle ei edes kovin helposti päässyt ennen kuin siellä alettiin kasvattaa oikein urakalla sikoja, jolloin lihanvienti Barcelonaan alkoi ja mahdollisti säännöllisen laivaliikenteen mantereelle. Mutta laivamatka tehtiin siis sikojen kanssa sulassa sovussa, mistä siitäkin George Sandilla on jännittäviä yksityiskohtia kerrottavanaan.

Talvi Mallorcalla ei siis ollut kovinkaan onnistunut, suurelta osin sen vuoksi, että saaren asukkaat eivät olleet vielä tottuneet ulkopuolisiin ja he olivat hyvin epäluuloisia matkalaisia kohtaan. Asunnon vuokraaminen osoittautui todella hankalaksi ja kun sellainen löytyi niin se oli kylmä ja vetoisa. Pahennusta herättää myös se, että seurue ei osallistunut sunnuntain jumalanpalveluksiin. Aurore epäileekin, että juuri sen takia heltä otettiin kaikista ostoksista suurempi maksu. 

Lisäksi Chopinin keuhkotauti herätti suurta pelkoa saarelaisissa, joten matkalaiset elivät aika eristäytynyttä elämää. Mutta Mallorcan luonto ja varsinkin meri on suuri ihastuksen aihe Aurorelle. Kaikki ovat ovat kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä kun pääsevät lopulta saarelta pois, "sivistyksen pariin".

George Sandin matkakirja ei ole mikään viehättävä kuvaus Mallorcasta, mutta saaren omaksi onneksi sen asukkaat lienevät nykyään myötämielisempiä matkailijoita kohtaan? Sandin kirja on kuitenkin hauska kurkistus 1800-luvun elämään. Sand keskittyy kirjassaan tietysti Mallorcaan, mutta jonkin verran hän mainitsee myös elämästään Pariisissa. 

Nykypäivän lukijaa huvittaa se, kuinka samoin sanoin Sand valittaa sen ajan elämästä kuin me tästä meidän ajastamme. Meitä stressaa internet ja sen suoltama informaatiotulva, Sandin ajan kirous olivat sanomalehdet, jotka päivittäin toivat alati uutta tietoa. Sanomalehdethän kokivat suuren nousun juuri 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kun painotekniikka kehittyi.

Sandin tyyli muistuttaa muuten Merete Mazzarellan matkakirjoja, joista pidän kovasti. Sekä Sand että Mazzarella lähtevät matkoillensa avoimin mielin ja tarkkailevat uteliaana ympäristöänsä, sekä sen suuria että pieniä tapahtumia. Juttu saattaa yhtäkkiä siirtyä aivan uusille laduille, myös henkilökohtaisen elämän puolelle. Mutta senpä vuoksi sekä tämä Sandin että Mazzarellan kirjat kuvastavat niin hienosti sitä ikiaikaista kuvaa, kuinka elämä jo sinänsä on kuin matka. Eikä matkoilla ollessaankaan pääsee eroon "elämästä", kaikki kietoutuu lopulta yhteen. Ja siitähän ne mieleenpainuvimmat matkat juuri syntyvät!

**

George Sand: En vinter på Mallorca

Un hiver à Majorque (1842)

Ruotsinnos Kitty Knös (Lindskog Förlag 2014)

Hurraa, päivät pitenevät ja ehdin taas useammin ihastelemaan auringonlaskuja kotijärvellämme.