Siirry pääsisältöön

Surkea talvi Mallorcalla

 


En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten eri kirjat päätyvät luokseni. Otetaan nyt esimerkiksi tämä George Sandin kirja "Talvi Mallorcalla" vuodelta 1842: googlailin jokin aika sitten taustoja erääseen Frédéric Chopinin pianokappaleeseen ja luin sivulauseen "kappale on sävelletty Mallorcalla samana ankeana talvena, josta George Sand kertoo kirjassaan". Okei, tämä kirja on siis luettava!

Tiesin toki George Sandin nimeltä, mutta en ollut koskaan lukenut häneltä mitään. Tiesin ennen kaikkea sen faktan, että hän oli Chopinin elämänkumppani. Mutta laitetaanpa tähän lyhyt elämänkerta:

Amantine Lucile Aurore Dupin syntyi 1804 ranskalaiseen aristokraattiperheeseen. Hän kasvoi pääosin isoäitinsä huomassa tämän linnassa Ranskan maaseudulla - linnassa, jonka hän sittemmin peri. 18-vuotiaana Aurore avioitui vanhemman paronin kanssa ja liitosta syntyi kaksi lasta, Maurice ja Solange. Avioliitto oli onneton ja lopulta Aurore otti lapset ja lähti Pariisiin. Pääkaupungissa syntyi Auroren alter ego, kirjailijaminä George Sand, joka hätkähdytti vapaamielisillä ajatuksillaan.  Aurore oli feministi, joka käytti housuja ja tupakoi julkisesti. Hänellä oli sarja suhteita kuuluisien miesten kanssa (ei kuitenkaan koskaan kahta samanaikaisesti, kuten hän itse painotti). Kuuluisin suhde oli pianisti Frédéric Chopinin kanssa, joka oli myös pisin suhde. Aurore kuitenkin jätti Chopinin juuri ennen tämän kuolemaa. Aurore eli 72-vuotiaaksi ja ehti kirjoittaa elämänsä aikana laajan kirjallisen tuotannon. George Sand oli itse asiassa aikansa suosituin kirjailija Euroopassa!

Syksyllä 1838 Aurore lähtee Mallorcalle, mukanaan sekä lapsensa että avopuolisonsa Chopin. Aurore kertoo kirjassa, että hän halusi lähteä lepäämään johonkin rauhalliseen paikkaan Pariisin hektisestä elämästä. Mutta yhtä suuri syy oli Chopinin heikko terveys. Tosin Mallorcan talvi osoittautuu kylmäksi ja sateiseksi ja Chopinin keuhkotauti pahenee talven aikana.

Matkasta syntyy siis kirja, jonka Aurore julkaisee muutama vuosi myöhemmin George Sandin nimellä. Kirja on ikäänkuin kirjeeseen kerrottu matkakertomus Auroren ystävälle ja on rakenteeltaan sikälikin aika sekava. Aurore kertoo pienistä arkipäivän sattumuksista, kuvailee yksityiskohtaisesti sekä luontoa että arkkitehtuuria, onpa kirjassa pieni kielitieteellinenkin selvitys saarella puhutusta kielestä. 

Kirjailija ei kertaakaan kertomuksen aikana paljasta olevansa nainen. Hän puhuu lapsistaan ja matkakumppanistaan, mutta nimeltä Chopinia ei mainita. Hänet asetetaan yleensä tarinaan nimityksillä perheen "taiteilija" tai "potilas". Pariskunta raahaa Pariisista mukanaan Chopinin pianon, mikä jo sinänsä on yhden kertomuksen arvoinen tapahtuma. Vaihtoehtona on jopa koko pianon heittäminen mereen, kun byrokratia käy liian haastavaksi.

Toinen hauska kohtaus syntyy kun matkalaiset pyytävät paikallista puuseppää asentamaan hyllyt heidän väliaikaiseen asuntoonsa. Puuseppä on yksinkertainen maalaismies, joka kuitenkin kiinnittää huomionsa Auroren pojan piirroksiin, mistä syntyy pieni keskustelu. Chopin asettautuu myös pianon ääreen ja alkaa soittaa, jolloin maalaismies jättää työnsä ja asettautuu pianistin selän taakse, kuunnellen musiikkia suu ammollaan. Aurore ihailee miehen vaistonvaraista kulttuurinjanoa, siihen mennessä saaren asukkaat kun ovat  jättäneet todella moukkamaisen vaikutelman.

Auroren perhe lienee ollut Mallorcan saaren ensimmäisiä turisteja. Saarelle ei edes kovin helposti päässyt ennen kuin siellä alettiin kasvattaa oikein urakalla sikoja, jolloin lihanvienti Barcelonaan alkoi ja mahdollisti säännöllisen laivaliikenteen mantereelle. Mutta laivamatka tehtiin siis sikojen kanssa sulassa sovussa, mistä siitäkin George Sandilla on jännittäviä yksityiskohtia kerrottavanaan.

Talvi Mallorcalla ei siis ollut kovinkaan onnistunut, suurelta osin sen vuoksi, että saaren asukkaat eivät olleet vielä tottuneet ulkopuolisiin ja he olivat hyvin epäluuloisia matkalaisia kohtaan. Asunnon vuokraaminen osoittautui todella hankalaksi ja kun sellainen löytyi niin se oli kylmä ja vetoisa. Pahennusta herättää myös se, että seurue ei osallistunut sunnuntain jumalanpalveluksiin. Aurore epäileekin, että juuri sen takia heltä otettiin kaikista ostoksista suurempi maksu. 

Lisäksi Chopinin keuhkotauti herätti suurta pelkoa saarelaisissa, joten matkalaiset elivät aika eristäytynyttä elämää. Mutta Mallorcan luonto ja varsinkin meri on suuri ihastuksen aihe Aurorelle. Kaikki ovat ovat kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä kun pääsevät lopulta saarelta pois, "sivistyksen pariin".

George Sandin matkakirja ei ole mikään viehättävä kuvaus Mallorcasta, mutta saaren omaksi onneksi sen asukkaat lienevät nykyään myötämielisempiä matkailijoita kohtaan? Sandin kirja on kuitenkin hauska kurkistus 1800-luvun elämään. Sand keskittyy kirjassaan tietysti Mallorcaan, mutta jonkin verran hän mainitsee myös elämästään Pariisissa. 

Nykypäivän lukijaa huvittaa se, kuinka samoin sanoin Sand valittaa sen ajan elämästä kuin me tästä meidän ajastamme. Meitä stressaa internet ja sen suoltama informaatiotulva, Sandin ajan kirous olivat sanomalehdet, jotka päivittäin toivat alati uutta tietoa. Sanomalehdethän kokivat suuren nousun juuri 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kun painotekniikka kehittyi.

Sandin tyyli muistuttaa muuten Merete Mazzarellan matkakirjoja, joista pidän kovasti. Sekä Sand että Mazzarella lähtevät matkoillensa avoimin mielin ja tarkkailevat uteliaana ympäristöänsä, sekä sen suuria että pieniä tapahtumia. Juttu saattaa yhtäkkiä siirtyä aivan uusille laduille, myös henkilökohtaisen elämän puolelle. Mutta senpä vuoksi sekä tämä Sandin että Mazzarellan kirjat kuvastavat niin hienosti sitä ikiaikaista kuvaa, kuinka elämä jo sinänsä on kuin matka. Eikä matkoilla ollessaankaan pääsee eroon "elämästä", kaikki kietoutuu lopulta yhteen. Ja siitähän ne mieleenpainuvimmat matkat juuri syntyvät!

**

George Sand: En vinter på Mallorca

Un hiver à Majorque (1842)

Ruotsinnos Kitty Knös (Lindskog Förlag 2014)

Hurraa, päivät pitenevät ja ehdin taas useammin ihastelemaan auringonlaskuja kotijärvellämme.


Kommentit

  1. Onpas hauska tarina, miten kirja päätyi luettavaksesi. :) Joskus käy niinkin. George Sand on ollut vain epämääräisesti nimenä tiedossani. Kiva oli oppia enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella tutustumisen arvoinen teos ja mukava lukea kun tekstiä oli käännöksessä modernisoitu. George Sand alkoi itse asiassa kiinnostaa enemmänkin ja varasin kirjastosta hänestä kertovan elämäkerran. Ehkä vielä siis myöhemmin lisää Sandista 😊

      Poista
  2. Oon lukenu Sandilta ainoastaan yhden sadun. Tää kyllä kiinnostaa kanssa, koska oon Chopin- fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chopin ❤️ Minuakin koskettivat eniten juuri ne kohdat, joissa Chopin vilahtaa mukana.

      Poista
  3. Olipa ihana teksti. Tuntui että olet hienosti tavoittanut ja välittänyt kirjan tunnelman, sen ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Tässä kyllä auttoi hurjasti se, että kyseessä oli uusi modernisoitu käännös. Enemmän sellaisia käännöksiä niin johan alkaisi vanhat kirjat maistua!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...