Siirry pääsisältöön

Surkea talvi Mallorcalla

 


En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten eri kirjat päätyvät luokseni. Otetaan nyt esimerkiksi tämä George Sandin kirja "Talvi Mallorcalla" vuodelta 1842: googlailin jokin aika sitten taustoja erääseen Frédéric Chopinin pianokappaleeseen ja luin sivulauseen "kappale on sävelletty Mallorcalla samana ankeana talvena, josta George Sand kertoo kirjassaan". Okei, tämä kirja on siis luettava!

Tiesin toki George Sandin nimeltä, mutta en ollut koskaan lukenut häneltä mitään. Tiesin ennen kaikkea sen faktan, että hän oli Chopinin elämänkumppani. Mutta laitetaanpa tähän lyhyt elämänkerta:

Amantine Lucile Aurore Dupin syntyi 1804 ranskalaiseen aristokraattiperheeseen. Hän kasvoi pääosin isoäitinsä huomassa tämän linnassa Ranskan maaseudulla - linnassa, jonka hän sittemmin peri. 18-vuotiaana Aurore avioitui vanhemman paronin kanssa ja liitosta syntyi kaksi lasta, Maurice ja Solange. Avioliitto oli onneton ja lopulta Aurore otti lapset ja lähti Pariisiin. Pääkaupungissa syntyi Auroren alter ego, kirjailijaminä George Sand, joka hätkähdytti vapaamielisillä ajatuksillaan.  Aurore oli feministi, joka käytti housuja ja tupakoi julkisesti. Hänellä oli sarja suhteita kuuluisien miesten kanssa (ei kuitenkaan koskaan kahta samanaikaisesti, kuten hän itse painotti). Kuuluisin suhde oli pianisti Frédéric Chopinin kanssa, joka oli myös pisin suhde. Aurore kuitenkin jätti Chopinin juuri ennen tämän kuolemaa. Aurore eli 72-vuotiaaksi ja ehti kirjoittaa elämänsä aikana laajan kirjallisen tuotannon. George Sand oli itse asiassa aikansa suosituin kirjailija Euroopassa!

Syksyllä 1838 Aurore lähtee Mallorcalle, mukanaan sekä lapsensa että avopuolisonsa Chopin. Aurore kertoo kirjassa, että hän halusi lähteä lepäämään johonkin rauhalliseen paikkaan Pariisin hektisestä elämästä. Mutta yhtä suuri syy oli Chopinin heikko terveys. Tosin Mallorcan talvi osoittautuu kylmäksi ja sateiseksi ja Chopinin keuhkotauti pahenee talven aikana.

Matkasta syntyy siis kirja, jonka Aurore julkaisee muutama vuosi myöhemmin George Sandin nimellä. Kirja on ikäänkuin kirjeeseen kerrottu matkakertomus Auroren ystävälle ja on rakenteeltaan sikälikin aika sekava. Aurore kertoo pienistä arkipäivän sattumuksista, kuvailee yksityiskohtaisesti sekä luontoa että arkkitehtuuria, onpa kirjassa pieni kielitieteellinenkin selvitys saarella puhutusta kielestä. 

Kirjailija ei kertaakaan kertomuksen aikana paljasta olevansa nainen. Hän puhuu lapsistaan ja matkakumppanistaan, mutta nimeltä Chopinia ei mainita. Hänet asetetaan yleensä tarinaan nimityksillä perheen "taiteilija" tai "potilas". Pariskunta raahaa Pariisista mukanaan Chopinin pianon, mikä jo sinänsä on yhden kertomuksen arvoinen tapahtuma. Vaihtoehtona on jopa koko pianon heittäminen mereen, kun byrokratia käy liian haastavaksi.

Toinen hauska kohtaus syntyy kun matkalaiset pyytävät paikallista puuseppää asentamaan hyllyt heidän väliaikaiseen asuntoonsa. Puuseppä on yksinkertainen maalaismies, joka kuitenkin kiinnittää huomionsa Auroren pojan piirroksiin, mistä syntyy pieni keskustelu. Chopin asettautuu myös pianon ääreen ja alkaa soittaa, jolloin maalaismies jättää työnsä ja asettautuu pianistin selän taakse, kuunnellen musiikkia suu ammollaan. Aurore ihailee miehen vaistonvaraista kulttuurinjanoa, siihen mennessä saaren asukkaat kun ovat  jättäneet todella moukkamaisen vaikutelman.

Auroren perhe lienee ollut Mallorcan saaren ensimmäisiä turisteja. Saarelle ei edes kovin helposti päässyt ennen kuin siellä alettiin kasvattaa oikein urakalla sikoja, jolloin lihanvienti Barcelonaan alkoi ja mahdollisti säännöllisen laivaliikenteen mantereelle. Mutta laivamatka tehtiin siis sikojen kanssa sulassa sovussa, mistä siitäkin George Sandilla on jännittäviä yksityiskohtia kerrottavanaan.

Talvi Mallorcalla ei siis ollut kovinkaan onnistunut, suurelta osin sen vuoksi, että saaren asukkaat eivät olleet vielä tottuneet ulkopuolisiin ja he olivat hyvin epäluuloisia matkalaisia kohtaan. Asunnon vuokraaminen osoittautui todella hankalaksi ja kun sellainen löytyi niin se oli kylmä ja vetoisa. Pahennusta herättää myös se, että seurue ei osallistunut sunnuntain jumalanpalveluksiin. Aurore epäileekin, että juuri sen takia heltä otettiin kaikista ostoksista suurempi maksu. 

Lisäksi Chopinin keuhkotauti herätti suurta pelkoa saarelaisissa, joten matkalaiset elivät aika eristäytynyttä elämää. Mutta Mallorcan luonto ja varsinkin meri on suuri ihastuksen aihe Aurorelle. Kaikki ovat ovat kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä kun pääsevät lopulta saarelta pois, "sivistyksen pariin".

George Sandin matkakirja ei ole mikään viehättävä kuvaus Mallorcasta, mutta saaren omaksi onneksi sen asukkaat lienevät nykyään myötämielisempiä matkailijoita kohtaan? Sandin kirja on kuitenkin hauska kurkistus 1800-luvun elämään. Sand keskittyy kirjassaan tietysti Mallorcaan, mutta jonkin verran hän mainitsee myös elämästään Pariisissa. 

Nykypäivän lukijaa huvittaa se, kuinka samoin sanoin Sand valittaa sen ajan elämästä kuin me tästä meidän ajastamme. Meitä stressaa internet ja sen suoltama informaatiotulva, Sandin ajan kirous olivat sanomalehdet, jotka päivittäin toivat alati uutta tietoa. Sanomalehdethän kokivat suuren nousun juuri 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kun painotekniikka kehittyi.

Sandin tyyli muistuttaa muuten Merete Mazzarellan matkakirjoja, joista pidän kovasti. Sekä Sand että Mazzarella lähtevät matkoillensa avoimin mielin ja tarkkailevat uteliaana ympäristöänsä, sekä sen suuria että pieniä tapahtumia. Juttu saattaa yhtäkkiä siirtyä aivan uusille laduille, myös henkilökohtaisen elämän puolelle. Mutta senpä vuoksi sekä tämä Sandin että Mazzarellan kirjat kuvastavat niin hienosti sitä ikiaikaista kuvaa, kuinka elämä jo sinänsä on kuin matka. Eikä matkoilla ollessaankaan pääsee eroon "elämästä", kaikki kietoutuu lopulta yhteen. Ja siitähän ne mieleenpainuvimmat matkat juuri syntyvät!

**

George Sand: En vinter på Mallorca

Un hiver à Majorque (1842)

Ruotsinnos Kitty Knös (Lindskog Förlag 2014)

Hurraa, päivät pitenevät ja ehdin taas useammin ihastelemaan auringonlaskuja kotijärvellämme.


Kommentit

  1. Onpas hauska tarina, miten kirja päätyi luettavaksesi. :) Joskus käy niinkin. George Sand on ollut vain epämääräisesti nimenä tiedossani. Kiva oli oppia enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella tutustumisen arvoinen teos ja mukava lukea kun tekstiä oli käännöksessä modernisoitu. George Sand alkoi itse asiassa kiinnostaa enemmänkin ja varasin kirjastosta hänestä kertovan elämäkerran. Ehkä vielä siis myöhemmin lisää Sandista 😊

      Poista
  2. Oon lukenu Sandilta ainoastaan yhden sadun. Tää kyllä kiinnostaa kanssa, koska oon Chopin- fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chopin ❤️ Minuakin koskettivat eniten juuri ne kohdat, joissa Chopin vilahtaa mukana.

      Poista
  3. Olipa ihana teksti. Tuntui että olet hienosti tavoittanut ja välittänyt kirjan tunnelman, sen ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Tässä kyllä auttoi hurjasti se, että kyseessä oli uusi modernisoitu käännös. Enemmän sellaisia käännöksiä niin johan alkaisi vanhat kirjat maistua!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Vihdoinkin Berliinissä!

  Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu. Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin! Tässä muutama kohokohta: 1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole ed...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...