Siirry pääsisältöön

Viikon saldo: huippukoukuttava lukuromaani, mielenkiintoisia sarjakuvia ja ruotsinsuomalaista tosi-tv-viihdettä

 


Tämä on ollut hieno viikko! Töissä hommat ovat rullanneet omalla painollaan ja vapaa-ajalla olen ehtinyt ja ennen kaikkea jaksanut tehdä kaikenlaista. Huomaa, että kevät tekee tuloaan kun mielikin virkistyy pikkuhiljaa talven kaamoksesta.

Viikon kulttuurikohokohta oli ehdottomasti Celeste Ngin romaani "Tulenarkoja asioita". Olen vieläkin aivan pökerryksissä - mikä stoori! Ng tekee tässä toisessa kirjassaan saman tempun kuin esikoisessaankin - tarinan tärkein käännekohta paljastetaan jo heti ensimmäisellä sivulla, jonka jälkeen tapahtumia aletaan keriä kohti päätapahtumaa. No, lukijahan on välittömästi koukussa. Itsekin hermoilin pitkin työpäivää, että pääsisinpä jo töistä kotimatkalle ja LUKEMAAN. Ngin romaanin henkilöt ovat kieltämättä vähän kliseisiä, mutta hurja tarinan pyöritys korvaa sen mennen tullen. En ole itse mikään dekkari-ihminen, sen sijaan olen hyvin utelias ihminen, joten tämän tyyppiset tarinat iskevät minuun täysillä.

Viikkoon mahtui myös pari sarjakuva-albumia, jotka piristivät mieltä, Ruotsalainen Nanna Johanssonin "Naturlig skönhet" on pistävän terävää feminististä huumoria, josta tykkään. Joskus on pistettävä roisisti yli, jotta sanoma menisi perille. Johansson taitaa tämän tyylilajin. Ranskalaisen Pénélope Bagieun kirja "Les strates" taas on aivan toisentyyppinen, Bagieu kuvaa elämässään tapahtuneita käännekohtia, jotka ovat muokanneet häntä ihmisenä ja tarina itsessään on todella herkkä, johon on usein helppo samastua. Itseäni liikutti ennen kaikkea aloitustarina, jossa hän kertoo lapsena joululahjaksi saamastaan kissasta ja kuinka se lopulta 14-vuotiaana joudutaan lopettamaan. 

Ja sitten vielä tähän lopuksi talven suuri puheenaihe täällä Ruotsissa: Marko & Irma! Suomessakin ehkä tunnettu Markoolio on takavuosien huippusuosittu räppäri/artisti. Hän kertoi usein omasta lapsuudestaan ja ennen kaikkea äidistään Irmasta, jota hän ylisti ja kiitti hyvästä hoivanpidosta. Kunnes Irma pyysi poikaansa lopettamaan nämä puheet, hänhän oli ollut alkoholisti! Kun Marko alkoi ansaita enemmän rahaa, hän osti ensitöikseen äidilleen pienen talon. Tästä talosta tuli Irmalle elämän käännekohta, joka auttoi häntä raitistumaan. 

Mutta nyt, 12 vuoden jälkeen, talo on niin huonossa kunnossa, että se pitää purkaa ja rakentaa tilalle uusi talo. Ja juuri tästä kertoo tv-sarja Marko & Irma, joka on hurmannut ruotsalaiset täysin. Erityisesti Irman aseistariisuva rehellisyys ja huumori mainitaan kaikissa niissä kommenteissa, jotka olen nähnyt. Irma esimerkiksi sanoo, että ei häntä kukaan pakottanut juomaan, itse hän on siitä vastuussa. Ruotsalaisille tämä on aika mullistava ajatus, täällähän nimittäin yllättävän usein otetaan uhrin rooli ja sanotaan, että en minä muuten, mutta kun...

Lisäksi Irman ruotsin kieli on synnyttänyt jo ainakin pari lentävää lausetta, Irma nimittäin vähät välittää kielioppisäännöistä tai kuinka sanat lausutaan. Erittäin vapauttavaa kuunneltavaa näin maahanmuuttajan näkökulmasta! 

Loppukaneettina vielä vinkki saksan kirjallisuuden kurssilta: käsittelimme Günter Eichin kuunnelmaa "Träume", jonka ensiesitys radiossa vuonna 1951 aiheutti melkoisen kuuntelijapalautteen tulvan. Träume esittelee viisi painajaisunta ja varsinkin sarjan toinen uni on järkyttävä. Siinä pienen lapsen vanhemmat myyvät lapsensa pariskunnalle, joka tarvitsee lapsen verta  kuolemansairaan miehen hengissäpitämiseen. Lapsen vanhempien kylmät äänet ja sumeilematon tinkiminen lapsesta maksettavasta hinnasta järkyttää vieläkin, saati sitten 1950-luvun kuuntelijaa.



Kommentit

  1. Semmoinen kulttuuriviikko sinulla, monenlaista.
    Googlailin tietoja Marko & Irma -sarjasta. Näyttäisi olevan oikea hyvän mielen ohjelma.
    Celeste Ng on ollut lukusuunnitelmissani, mutta jäänyt. Jospa taas kävisin kirjaston sivuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin monenmoista, paljon sulattelemista 😀 Toivottavasti tuo Marko ;& Irma -sarja ostetaan myös Suomeen, olisi todella mielenkiintoista nähdä minkälaisen vastaanoton se siellä saisi!

      Poista
  2. Onko Nanna Johansson vähän niin kuin Liv Strömquist? Kiva että tulee myös feminististä sarjakuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanssonilla on paljolti samoja teemoja, mutta hänellä on hiukan raaempi huumori kuin Strömquistillä. Molempien kirjoja on hauska lukea, olen saanut aika monta ahaa-elämystä 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...