Siirry pääsisältöön

Viikon saldo: huippukoukuttava lukuromaani, mielenkiintoisia sarjakuvia ja ruotsinsuomalaista tosi-tv-viihdettä

 


Tämä on ollut hieno viikko! Töissä hommat ovat rullanneet omalla painollaan ja vapaa-ajalla olen ehtinyt ja ennen kaikkea jaksanut tehdä kaikenlaista. Huomaa, että kevät tekee tuloaan kun mielikin virkistyy pikkuhiljaa talven kaamoksesta.

Viikon kulttuurikohokohta oli ehdottomasti Celeste Ngin romaani "Tulenarkoja asioita". Olen vieläkin aivan pökerryksissä - mikä stoori! Ng tekee tässä toisessa kirjassaan saman tempun kuin esikoisessaankin - tarinan tärkein käännekohta paljastetaan jo heti ensimmäisellä sivulla, jonka jälkeen tapahtumia aletaan keriä kohti päätapahtumaa. No, lukijahan on välittömästi koukussa. Itsekin hermoilin pitkin työpäivää, että pääsisinpä jo töistä kotimatkalle ja LUKEMAAN. Ngin romaanin henkilöt ovat kieltämättä vähän kliseisiä, mutta hurja tarinan pyöritys korvaa sen mennen tullen. En ole itse mikään dekkari-ihminen, sen sijaan olen hyvin utelias ihminen, joten tämän tyyppiset tarinat iskevät minuun täysillä.

Viikkoon mahtui myös pari sarjakuva-albumia, jotka piristivät mieltä, Ruotsalainen Nanna Johanssonin "Naturlig skönhet" on pistävän terävää feminististä huumoria, josta tykkään. Joskus on pistettävä roisisti yli, jotta sanoma menisi perille. Johansson taitaa tämän tyylilajin. Ranskalaisen Pénélope Bagieun kirja "Les strates" taas on aivan toisentyyppinen, Bagieu kuvaa elämässään tapahtuneita käännekohtia, jotka ovat muokanneet häntä ihmisenä ja tarina itsessään on todella herkkä, johon on usein helppo samastua. Itseäni liikutti ennen kaikkea aloitustarina, jossa hän kertoo lapsena joululahjaksi saamastaan kissasta ja kuinka se lopulta 14-vuotiaana joudutaan lopettamaan. 

Ja sitten vielä tähän lopuksi talven suuri puheenaihe täällä Ruotsissa: Marko & Irma! Suomessakin ehkä tunnettu Markoolio on takavuosien huippusuosittu räppäri/artisti. Hän kertoi usein omasta lapsuudestaan ja ennen kaikkea äidistään Irmasta, jota hän ylisti ja kiitti hyvästä hoivanpidosta. Kunnes Irma pyysi poikaansa lopettamaan nämä puheet, hänhän oli ollut alkoholisti! Kun Marko alkoi ansaita enemmän rahaa, hän osti ensitöikseen äidilleen pienen talon. Tästä talosta tuli Irmalle elämän käännekohta, joka auttoi häntä raitistumaan. 

Mutta nyt, 12 vuoden jälkeen, talo on niin huonossa kunnossa, että se pitää purkaa ja rakentaa tilalle uusi talo. Ja juuri tästä kertoo tv-sarja Marko & Irma, joka on hurmannut ruotsalaiset täysin. Erityisesti Irman aseistariisuva rehellisyys ja huumori mainitaan kaikissa niissä kommenteissa, jotka olen nähnyt. Irma esimerkiksi sanoo, että ei häntä kukaan pakottanut juomaan, itse hän on siitä vastuussa. Ruotsalaisille tämä on aika mullistava ajatus, täällähän nimittäin yllättävän usein otetaan uhrin rooli ja sanotaan, että en minä muuten, mutta kun...

Lisäksi Irman ruotsin kieli on synnyttänyt jo ainakin pari lentävää lausetta, Irma nimittäin vähät välittää kielioppisäännöistä tai kuinka sanat lausutaan. Erittäin vapauttavaa kuunneltavaa näin maahanmuuttajan näkökulmasta! 

Loppukaneettina vielä vinkki saksan kirjallisuuden kurssilta: käsittelimme Günter Eichin kuunnelmaa "Träume", jonka ensiesitys radiossa vuonna 1951 aiheutti melkoisen kuuntelijapalautteen tulvan. Träume esittelee viisi painajaisunta ja varsinkin sarjan toinen uni on järkyttävä. Siinä pienen lapsen vanhemmat myyvät lapsensa pariskunnalle, joka tarvitsee lapsen verta  kuolemansairaan miehen hengissäpitämiseen. Lapsen vanhempien kylmät äänet ja sumeilematon tinkiminen lapsesta maksettavasta hinnasta järkyttää vieläkin, saati sitten 1950-luvun kuuntelijaa.



Kommentit

  1. Semmoinen kulttuuriviikko sinulla, monenlaista.
    Googlailin tietoja Marko & Irma -sarjasta. Näyttäisi olevan oikea hyvän mielen ohjelma.
    Celeste Ng on ollut lukusuunnitelmissani, mutta jäänyt. Jospa taas kävisin kirjaston sivuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin monenmoista, paljon sulattelemista 😀 Toivottavasti tuo Marko ;& Irma -sarja ostetaan myös Suomeen, olisi todella mielenkiintoista nähdä minkälaisen vastaanoton se siellä saisi!

      Poista
  2. Onko Nanna Johansson vähän niin kuin Liv Strömquist? Kiva että tulee myös feminististä sarjakuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanssonilla on paljolti samoja teemoja, mutta hänellä on hiukan raaempi huumori kuin Strömquistillä. Molempien kirjoja on hauska lukea, olen saanut aika monta ahaa-elämystä 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle