Siirry pääsisältöön

Love is...

 


Bernardine Evaristo on eittämättä tämän hetken mielenkiintoisimpia kirjailijanimiä. Itse tutustuin häneen pandemia-aikana kun seurasin säännöllisesti BBC:n uutiskanavaa. Evaristo oli siellä aina silloin tällöin, aina sanavalmiina ja pilke silmäkulmassa. Aivan ensimmäiseksi etsin käsiini Evariston omaelämäkerrallisen esseekirjan 'Manifeston' ja ihastuin! Evariston tyyli on raikkaan rehellistä ja suorasanaista, mutta samalla humoristista.

Evaristo on kirjoittanut jo kauan. Goodreadsin lukija-arvioiden perusteella näyttää tosin siltä, että kirjojen taso heittelehtii jonkin verran, mutta huomasin Mr Lovermanin saaneen pääosin hyvät arviot, joten päätin lukea sen seuraavaksi. Ja jessus! Se tunne kun luet kirjan, jonka miljöötä ja henkilöitä et haluaisi millään jättää. Se tapahtui tässä.

Barrington Jedidiah Walker.

Barry to his friends.

Trouble to his wife.

Lyhyesti: kirjan päähenkilö Barry Walker on vanhempi herrasmies, joka viettää eläkeläiselämää. Mitään hiljaista hissuttelua hänen elämänsä ei kuitenkaan ole. Barrylla on pitkä avioliitto Carmelin kanssa, molemmat ovat syntyisin Antigualta mutta he ovat asuneet koko aikuiselämänsä Lontoossa. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista tytärtä ja toisen tyttären poika. Barryn ja Carmelin suhde on tulehtunut, samoin Barryn ja vanhemman tyttären. Nuorempi tytär taas on ollut aina "isän tyttö", mikä puolestaan on herättänyt kismaa myös siskosten välillä.

Ja sitten on Morris, Barryn paras ystävä ja uskollinen kumppani. Hyvin pian lukija jo aavistaakin, että miesten välillä on kenties jotain syvempääkin. Ja tarina onkin sitten jo täydessä vaihdissa...

Enempää en paljasta, sillä tämän tarinan hienous on juuri sen rakenne, jossa Evaristo paljastaa vuorollaan sekä Barryn että Carmelin tarinat. Sillä myös Carmelilla on salaisuutensa. Evaristo pitää hyvää huolta kummastakin hahmostaan, vaikka itse tarina ei ole helppo. Mutta lukija ymmärtää - elämä ei ole aina yksinkertaista ja jotkut suuret päätökset, varsinkin väärät sellaiset, voivat värittää koko loppuelämän. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä!

Evaristolla on ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan! Barry on kaikessa ärsyttävyydessäänkin hurmaava hahmo, oman tiensä kulkija ja street smart. Olisin oikeasti halunnut hypätä kirjan sisään ja pysähtyä hetkeksi juttusille hänen kanssaan. Minulle tuli itse asiassa tunne, että kirjailija on paljolti kirjoittanut tähän hahmoon myös itseänsä, niin lämpimästi Barry meille lukijoille esitellään. 

Tämän Evariston mestariteoksen myötä toivotan hyvää ystävänpäivää ja rakkaudenpäivää!


Bernardine Evaristo: Mr Loverman (Penguin, 2013)




Kommentit

  1. Minulla on juuri kesken Evariston hitti Tyttö, nainen, toinen. Yllätyin hauskuudesta kirjassa, jostain syystä en osannut odottaa huumoria. Muita kirjoja on kiilannut nyt edelle, mutta jospa sen lukaisisi vielä loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on minulla seuraavaksi suunnitteilla lukea! Evaristo on selkeästi humoristinen ihminen, näin sen jo niissä BBC:n haastatteluissa. Häntä on hauska kuunnella 🙂

      Poista
  2. Voi ei, Evaristokin minulle aivan uusi tuttavuus! Nyt en tee enää sitä, että ryntään hakemaan kirjastosta tai varaamaan kaiken mitä Evaristolta löytyy. Lainahyllyni ovat ääriään täynnä muuta mistä olen innostunut. Alan siis pitää vielä lukemattomien kiinnostavien listaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös siirtynyt listan kirjoittamiseen, täälläkin hirveät pinot kirjastokirjoja (paitsi että juuri tuli ilmoitus, että voin hakea sen sinun suosittelemasi Joonatan Tolan esikoiskirjan...) Mutta Evaristoon kannattaa ehdottomasti tutustua!

      Poista
  3. Minua oikeasti hävettää nyt tunnustaa, etten ole lukenut yhtäkään Evariston teosta (on kyllä lukulistalla), vaikka täällä hän on ollut (ja on) todella paljon esillä jos vähänkin kirjamaailmaa ja medioita seuraa.

    Olen alati siirtänyt Evariston johonkin määrittelemättömään odotustilaan ja sinne hän on sitten jäänyt. Ehkä nyt voisi vihdoin ottaa hänet esille! Mietin, että voisinkin aloittaa tällä teoksella. Olen selaillut Girl, Woman, Otheria mutta sen rakenne (ei välimerkkejä, muistelisin) on mietityttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen huomannut BBC:tä seuratessa, että Evaristo on todellakin framilla 😀 Mutta hän on toisaalta loistava kohde medialle: älykäs, sanavalmis ja huumorintajuinen.

      Tätä Mr Lovermania voin lämpimästi suositella! Olen lukenut Evariston omaelämäesseekirjan Manifesto, mutta jo tässä Mr Lovermanissa Evaristo ottaa esille ne teemat, jotka hän kokee tärkeimmiksi elämässään. Lisäksi tämä voisi olla oppikirja "miten kirjoittaa hyvä romaani", sillä sen rakenne on esimerkillisen hyvin koottu. Tätä oli nautinto lukea! (Toivottavasti en nyt hehkuttanut liikaa 😄)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Kirjat, nuo elämänlankani

  Luin jostakin, että tällä viikolla tapahtunut syyspäiväntasaus olisi sitten lopullinen piste kesälle. Aurinko lämmittää vielä tänään, mutta on siis vain käännettävä katse kohti syksyä. Paitsi ensin katsotaan vielä vähän taaksepäin: mitä kaikkea tulikaan kesällä luettua. Tässä kolme kirjakohokohtaa: ** Gisèle Pelicot: Hymni elämälle (Et la joi de vivre, 2026) En ollut ensin aikeissa lukea tätä kirjaa, sillä luulin saaneeni jo kaikki tärkeimmät tiedot uutisvirran kautta. Mutta tämä ennakkoluulo osoittautui vääräksi... Gisèle Pelicot on päähenkilö yhdessä tämän vuosituhannen alun tunnetuimmista rikostapauksista. Pelicot'n mies jää kiinni naisen salakuvaamisesta ja kun poliisi alkaa tutkia tarkemmin miehen tallenteita, paljastuu jotain vielä järkyttävämpää: aviomies on kymmenen vuoden ajan huumannut säännöllisesti vaimonsa ja tarjonnut tätä raiskattavaksi. Oikeudenkäynnissä syytettyjen penkillä istuu lopulta viitisenkymmentä miestä. Pelicot'n päätös antaa oikeudenkäynnin olla j...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...