Siirry pääsisältöön

Love is...

 


Bernardine Evaristo on eittämättä tämän hetken mielenkiintoisimpia kirjailijanimiä. Itse tutustuin häneen pandemia-aikana kun seurasin säännöllisesti BBC:n uutiskanavaa. Evaristo oli siellä aina silloin tällöin, aina sanavalmiina ja pilke silmäkulmassa. Aivan ensimmäiseksi etsin käsiini Evariston omaelämäkerrallisen esseekirjan 'Manifeston' ja ihastuin! Evariston tyyli on raikkaan rehellistä ja suorasanaista, mutta samalla humoristista.

Evaristo on kirjoittanut jo kauan. Goodreadsin lukija-arvioiden perusteella näyttää tosin siltä, että kirjojen taso heittelehtii jonkin verran, mutta huomasin Mr Lovermanin saaneen pääosin hyvät arviot, joten päätin lukea sen seuraavaksi. Ja jessus! Se tunne kun luet kirjan, jonka miljöötä ja henkilöitä et haluaisi millään jättää. Se tapahtui tässä.

Barrington Jedidiah Walker.

Barry to his friends.

Trouble to his wife.

Lyhyesti: kirjan päähenkilö Barry Walker on vanhempi herrasmies, joka viettää eläkeläiselämää. Mitään hiljaista hissuttelua hänen elämänsä ei kuitenkaan ole. Barrylla on pitkä avioliitto Carmelin kanssa, molemmat ovat syntyisin Antigualta mutta he ovat asuneet koko aikuiselämänsä Lontoossa. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista tytärtä ja toisen tyttären poika. Barryn ja Carmelin suhde on tulehtunut, samoin Barryn ja vanhemman tyttären. Nuorempi tytär taas on ollut aina "isän tyttö", mikä puolestaan on herättänyt kismaa myös siskosten välillä.

Ja sitten on Morris, Barryn paras ystävä ja uskollinen kumppani. Hyvin pian lukija jo aavistaakin, että miesten välillä on kenties jotain syvempääkin. Ja tarina onkin sitten jo täydessä vaihdissa...

Enempää en paljasta, sillä tämän tarinan hienous on juuri sen rakenne, jossa Evaristo paljastaa vuorollaan sekä Barryn että Carmelin tarinat. Sillä myös Carmelilla on salaisuutensa. Evaristo pitää hyvää huolta kummastakin hahmostaan, vaikka itse tarina ei ole helppo. Mutta lukija ymmärtää - elämä ei ole aina yksinkertaista ja jotkut suuret päätökset, varsinkin väärät sellaiset, voivat värittää koko loppuelämän. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä!

Evaristolla on ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan! Barry on kaikessa ärsyttävyydessäänkin hurmaava hahmo, oman tiensä kulkija ja street smart. Olisin oikeasti halunnut hypätä kirjan sisään ja pysähtyä hetkeksi juttusille hänen kanssaan. Minulle tuli itse asiassa tunne, että kirjailija on paljolti kirjoittanut tähän hahmoon myös itseänsä, niin lämpimästi Barry meille lukijoille esitellään. 

Tämän Evariston mestariteoksen myötä toivotan hyvää ystävänpäivää ja rakkaudenpäivää!


Bernardine Evaristo: Mr Loverman (Penguin, 2013)




Kommentit

  1. Minulla on juuri kesken Evariston hitti Tyttö, nainen, toinen. Yllätyin hauskuudesta kirjassa, jostain syystä en osannut odottaa huumoria. Muita kirjoja on kiilannut nyt edelle, mutta jospa sen lukaisisi vielä loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on minulla seuraavaksi suunnitteilla lukea! Evaristo on selkeästi humoristinen ihminen, näin sen jo niissä BBC:n haastatteluissa. Häntä on hauska kuunnella 🙂

      Poista
  2. Voi ei, Evaristokin minulle aivan uusi tuttavuus! Nyt en tee enää sitä, että ryntään hakemaan kirjastosta tai varaamaan kaiken mitä Evaristolta löytyy. Lainahyllyni ovat ääriään täynnä muuta mistä olen innostunut. Alan siis pitää vielä lukemattomien kiinnostavien listaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös siirtynyt listan kirjoittamiseen, täälläkin hirveät pinot kirjastokirjoja (paitsi että juuri tuli ilmoitus, että voin hakea sen sinun suosittelemasi Joonatan Tolan esikoiskirjan...) Mutta Evaristoon kannattaa ehdottomasti tutustua!

      Poista
  3. Minua oikeasti hävettää nyt tunnustaa, etten ole lukenut yhtäkään Evariston teosta (on kyllä lukulistalla), vaikka täällä hän on ollut (ja on) todella paljon esillä jos vähänkin kirjamaailmaa ja medioita seuraa.

    Olen alati siirtänyt Evariston johonkin määrittelemättömään odotustilaan ja sinne hän on sitten jäänyt. Ehkä nyt voisi vihdoin ottaa hänet esille! Mietin, että voisinkin aloittaa tällä teoksella. Olen selaillut Girl, Woman, Otheria mutta sen rakenne (ei välimerkkejä, muistelisin) on mietityttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen huomannut BBC:tä seuratessa, että Evaristo on todellakin framilla 😀 Mutta hän on toisaalta loistava kohde medialle: älykäs, sanavalmis ja huumorintajuinen.

      Tätä Mr Lovermania voin lämpimästi suositella! Olen lukenut Evariston omaelämäesseekirjan Manifesto, mutta jo tässä Mr Lovermanissa Evaristo ottaa esille ne teemat, jotka hän kokee tärkeimmiksi elämässään. Lisäksi tämä voisi olla oppikirja "miten kirjoittaa hyvä romaani", sillä sen rakenne on esimerkillisen hyvin koottu. Tätä oli nautinto lukea! (Toivottavasti en nyt hehkuttanut liikaa 😄)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...

250‑vuotias Jane Austen olisi tunnistanut tämänkin ajan

  Lämpimät onnittelut tänään 250 vuotta täyttävälle Jane Austenille! Osallistun tällä kirjoituksellani Tuulevin lukublogin vetämään Jane Austen -haasteeseen.  What calm lives they had, those people! No worries about the French Revolution, or the crashing struggle of the Napoleonic wars. Only manners controlling natural passion so far as they could, together with cultured explanations of any mischances. Näin kommentoi Winston Churchill luettuaan Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin. Viittaus Napoleonin sotaan selittynee sillä, että Churchill luki kirjan vuonna 1943, keskellä toista maailmansotaa. Lisäksi Churchill luki kirjan sairastaessaan keuhkokuumetta, joten hän ei ehkä lukenut tarkasti.  Calm lives?! Jane Austenin aikana sopivan puolison löytäminen oli sekä kestävyyttä että hermoja koetteleva laji. Austenin romaaneissa nuoret naiset asuivat usein myös maaseudulla, jossa sopivien herrasmiesten tarjonta ei ollut runsasta. Ja varsinkin jos nainen oli vaatimattomista oloist...

Joulun pehmein paketti on Petri Tamminen

  "Nuori mies janoaa rakkautta ", lukee kirjan takakannessa. Ja kirjan alku onkin dramaattinen kun tämä kyseinen nuori mies ihastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen nuoreen naiseen. Kihlattu saa jäädä, kun tarinan Petri antautuu viettiensä valtaan. Eikä tässä kaikki: jossain vaiheessa mietin jo, että onpas tässä varsinainen sarjarakastaja. On Maria, Minnaa, Liisaa - ja sitten tosiaan vielä se H siellä Prahassa. Mutta, hold your horses, jos luulit että kyseessä on perinteinen nuoren miehen kosiomatkoista kertova kirja niin erehdyt. Kirjan on kirjoittanut Petri Tamminen! Ja jos olet jo lukenut Tammista tiedät, että tarina etenee aivan oman logiikkansa mukaan. Tarinan "Petri" on siis rakastunut. Ja rakkaus saa ainakin näennäisesti vastakaikua. Tamminen, tuo  kotimainen versio nolojen tilanteiden miehestä Mr. Beanistä, kuljettaa meitä niin Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Prahassa. Tunteiden palo ajaa miestä palaamaan Prahaan kerta toisensa...

Täytän tänään kymmenen!

  Havahduin sattumalta siihen tosiasiaan , että blogini täyttää pyöreät 10 vuotta! Ihme kyllä, tämä henkiraasu on vielä voimissaan, vaikka jossain vaiheessa tekstejä alkoi syntyä harvemmin. Korona-aika elvytti blogia mukavasti, kiitos etätyön ja kotosalla kykkimisen.  Viime aikoina olen huomannut Instagramissa keskustelua siitä, miten kirjapostausten kaupallisuus ja algoritmien oikullisuus eivät enää innosta monia kirjagrammaajia. Onpa jopa toivottu paluuta pidempiin blogiteksteihin ja tilaa keskusteluille. Onko vanha kunnon blogiformaatti kenties tekemässä paluun sosiaaliseen mediaan?  En sulje siis vielä tätä ovea ja varsinkin kun huomaan, miten erityisesti klassikoita käsitteleviä postauksiani luetaan edelleen säännöllisesti.  Pieni juhlapostaus olkoon siis paikallaan. Katselin näitä menneitä vuosia ja valitsin jokaiselta vuodelta jonkun itselleni mieluisan tai muuten vaan mieleen painuneen postauksen.  Muistojen polku siis, olkaa hyvä! 2015 Koska blogini ava...