Saksaa puolin ja toisin

Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta.

Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhteiskunta, jota vasten Grenouillen groteski ihmiskohtalo paikoin kuvottaa, mutta paikoin myös liikuttaa. Kirjan loppu on yksi dramaattisimpia, joita on tullut luettua.

Süskindin kirja on täynnä symboliikkaa ja intertekstuaalisia viitteitä ja niistä kiinnostuneille löytyy runsaasti oheiskirjallisuutta. Itse tutkailin jo tutkimusta, jossa on tarkasteltu kirjan eläinsymboliikkaa. Tätä lukiessa saivat siis älynystyrät kyytiä, mutta tunnepuolella tarina jätti minut lukijana harmi kyllä vähän viileäksi.

Hieno tunne kuitenkin, että olen tämän nyt lukenut sillä 41 vuoden ajan olen vahvasti tuntenut, että Parfyymi on yksi niistä kirjoista jotka tulisi lukea. Tehtävä siis suoritettu!

Patrik Süskind: Das Parfüm (1985, suomennettu nimellä Parfyymi)

***

Mukana reissussa oli pari muutakin kirjaa, mutta ne jäivät kun matkakohde tarjosi kiitettävän määrän virikkeitä. Postauksen lopussa odottaa muutama kuvamuisto.

Kotona huomasinkin sitten, että yksi kirjastokirjoista odottaa jo seuraavaa lukijaansa, joten se piti kiireesti saada alta pois. Onneksi kirja on ohut, ruotsinnoksena vain 130 sivun mittainen. Mutta kirjailija Vincenzo Latronico on saanut mahtumaan näihin sivuihin paljon!

Kirjailija tulee Italiasta, mutta kirjan tarina sijoittuu Berliiniin – kaupunkiin, josta pidän todella paljon. Joten vahva Saksa-yhteys tälläkin kirjalla. Tämä Booker-palkinnon lyhytlistallekin yltänyt kirja on suosittu: Tukholman kirjaston jonossa on yli 200 varausta, mikä on täällä paljon!

Berliinissä diginomadeina työskentelevät expatit Anna ja Tom ovat onnistuneet rakentamaan insta-ystävällisen elämän uudessa kotikaupungissaan. Parin koti ja vapaa-aika tarjoavatkin hienot kulissit ja sometykkäysten virta on ehtymätön. Uuden asuinmaansa kieltä he eivät kuitenkaan ole opetelleet ja ystäväpiiri koostuu lähinnä muista ulkomaalaisista. Lähiyhteisö tuntuu toisaalta kovin pinnalliselta, mikä korostaa Annan ja Tomin täydellisen symbioottista suhdetta. He ovat sekä rakastavaisia että työtovereita ja tuntuvat viettävän kaiken ajan yhdessä.

Tarina kuvaa parin elämää sosiaalisesta mediasta tutun kuvaston kautta, mikä luo vaikutelman sekä pinnallisuudesta että tuttuudesta. On pieni järkytys itsellenikin huomata kuinka hyvin pystyn samastumaan kirjan esittelemiin kulisseihin! Latronico onnistuu kuitenkin herkullisella tarkkuudella kuvaamaan sen hetken kun kulissien tyhjyys paljastuu. Instagramin kiiltokuvapintaa todellinen elämä ei tosin pääse rikkomaan ja kulissit jatkavat omaa elämäänsä. Mutta tarinan lopussa on pieni cliffhanger kun kirjailija antaa ensimmäisen tarkan aikamääritelmän tarinalleen. Me pandemian kokeneet tiedämme mitä on tulossa...

Vincenzo Latronico: Le perfezioni (2022), suomennettu nimellä "Täydellisiä" (Gummerus 2026)

***

Die Speicherstadt

Elbphilharmonie

Grüne Bunker

Timmendorfer Strand

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa. Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Lue lisää

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen. Lääkkeeksi Suomi-ikävääni auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin kirjassa "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lue lisää

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Lue lisää

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia. Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...

Lue lisää

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...