Siirry pääsisältöön

Nyt mässäillään kirjoilla!


Olen aina kesäisin tavannut osallistua kirjabloggaajien lukumaratonille, mutta nyt tämä koko alkuloma on ollut yhtä kirjamaratonia sateisen sään ansiosta, joten jätin "virallisen" maratonin väliin. Sen sijaan mässäilen täällä kirjojeni keskellä kuin mikäkin keskiajan ruhtinatar. Kun ei tarvitse tehdä mitään maallista työtä vaan voi vain loikoilla buduaarissaan ja lukea, lukea, lukea... Kesäloma, tuo ihana aika ihmisen elämässä kun voi heittäytyä ruhtinaalliseen toimettomuuteen!

Mutta en nyt ihan toimetonna ole kuitenkaan ollut, viime viikolla nimittäin kutsui jo mustikkametsä. Mutta kuka kaveriksi? Mieleen tuli heti Martti Suosalo ja hänen juuri ilmestynyt omaelämäkertansa, (yhdessä Johanna Venhon kanssa kirjoitettu). Äänikirjoja en ole kuunnellut oikeastaan koko vuonna, mutta tämän kirjan haluan ehdottomasti kuunnella sillä... no, Suosalo lukee tietysti itse kirjansa!

Kaikki odotukseni palkitaan, Suosalo lukee tutun syvällä äänellään ilmeikkäästi, murreosuudet niin kuin kuuluukin ja väliin imitoi Jouko Turkkaa niin elävästi, että näen Turkan välittömästi sieluni silmin. Olisin voinut olla siellä metsässä vaikka kuinka monta tuntia! Onneksi tässä on vielä kuuntelutunteja jäljellä

Luin myös Eve Hietamiehen uusimman Numeroruuhka-romaanin, joka jatkaa Pasasten mieskaksikon saagaa. Kirja on lähemmäs 500 sivua pitkä ja jos en olisi nyt lomalla niin saattaisin napista liiallisesta jaarittelusta ja vitsien pitkittämisestä. Mutta koska nyt sitä aikaa kerrankin on niin menin täysillä mukaan Hietamiehen slapstick-henkiseen komiikkaan. Nauroin jopa muutaman kerran ääneen!

Näytän muuten ollaan piirun verran kriittisempi kun luin HIetamiehen edellistä, Hammaskeiju-romaania. Sekin tuntui pitkältä ja mielestäni kirja väljehtyi liiallisen huulenheiton sekaan. Mutta tässä uusimmassa Hietamies pitää koko sopan paremmin kasassa. Lisäksi tarinan henkilöt olivat jo tuttuja, joten en enää hirveästi nikotellut selvästikin Putous-ohjelmasta vaikutteita saaneille karaktääreille.

Toinen kesäinen tapani on lukea sarjakuvaromaaneja, jotka ovat usein mielenkiintoisen elämäkerrallisia, vaikkakin ikävä kyllä myös aika synkkiä. Niin myös nämä kaksi nyt lukemaani, molemmat ruotsalaisia. Moa Romanova kertoo kirjassaan "På glid" tositarinan, kun hän lähti hyvän ystävänsä "seuraneidiksi" ystävän bändin Amerikan turneelle. Kirjan sisällön voisi tiivistää käsitteellä "Sex & Drugs & Rock'n'Roll" ja on paikoin aika inhorealistista luettavaa ja katseltavaa. Mutta kirjalla on myös sanoma, kirjailija itse löytää lopussa toivon kipinän ja elämä tuntuu ehkä sittenkin jatkuvan.

Marie Tillmanin "En trasig historia" puolestaan kertoo tarinan tytöstä ja tämän yksinhuoltajaäidistä, joka kärsii sekä mielenterveys- että alkoholiongelmista. Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja Tillman tekee sen todella taitavasti. Ainainen huoli ja yksinäisyys tekevät lapsesta aran ja pelokkaan, mutta lopulta - jo itsenäisen elämän aloittaneena -  hän toimittaa äitinsä pakkohoitoon. Vaikea päätös, mutta kuitenkin se ainoa oikea. 

Näiden sarjakuvaromaanien jälkeen oli mukava lukea jotain huomattavasti kevyempää: Kaari Utrion komediallinen tarina 1830-luvun Helsingistä oli hauska lukukokemus! Mutta siitä lisää ensi viikolla, jolloin vietetään kirjabloggaajien voimin Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäiviä. 

Nyt takaisin mustikkametsään Martti Suosalon kanssa...


**

Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY 2022)

Eve Hietamies: Numeroruuhka (Otava 2022)

Moa Romanova: På glid (Kaunitz-Olsson 2022)

Marie Tillman: En trasig historia (Syster Förlag 2020)

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa (Tammi 2004)

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Margit20/7/22 15:46

    Martti Suosalon tähänastinen elämä pitää kyllä lukea! Saippuaprinsessan olen lukenut. Se on taattua Utriota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee20/7/22 16:03

      Tämä oli itse asiassa eka Utrion kirja, jonka olen lukenut! Kuuntelin viime kesänä hänestä kirjoitetun elämäkerran, joka oli hurjan mielenkiintoinen, se herätti kiinnostukseni myös hänen tuotantoonsa.

      Poista
  2. Leena Laurila 20/7/22 16:24

    Nyyh, se on niin paljon puhuva tuo kuva tuosta En trasig historiasta. Ihana mustikkametsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee20/7/22 17:01

      Tuossa kirjassa on tosiaan koskettavasti kuvattu se lapsen hätä ja ainainen huoli siitä missä äiti mahtaa olla.

      Poista
  3. Anki20/7/22 17:26

    Lomalla on todellakin ihanaa lukea! Minä olen lukenut vaikka mitä tässä kuussa. Utriotakin on työn alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee20/7/22 17:31

      Tämä on ollut kyllä ainakin kirjaharrastuksen osalta erittäin onnistunut loma 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...
10 kommenttia
Lue lisää

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...
7 kommenttia
Lue lisää

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...
4 kommenttia
Lue lisää

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...
4 kommenttia
Lue lisää

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...
10 kommenttia
Lue lisää