Siirry pääsisältöön

Nyt mässäillään kirjoilla!


Olen aina kesäisin tavannut osallistua kirjabloggaajien lukumaratonille, mutta nyt tämä koko alkuloma on ollut yhtä kirjamaratonia sateisen sään ansiosta, joten jätin "virallisen" maratonin väliin. Sen sijaan mässäilen täällä kirjojeni keskellä kuin mikäkin keskiajan ruhtinatar. Kun ei tarvitse tehdä mitään maallista työtä vaan voi vain loikoilla buduaarissaan ja lukea, lukea, lukea... Kesäloma, tuo ihana aika ihmisen elämässä kun voi heittäytyä ruhtinaalliseen toimettomuuteen!

Mutta en nyt ihan toimetonna ole kuitenkaan ollut, viime viikolla nimittäin kutsui jo mustikkametsä. Mutta kuka kaveriksi? Mieleen tuli heti Martti Suosalo ja hänen juuri ilmestynyt omaelämäkertansa, (yhdessä Johanna Venhon kanssa kirjoitettu). Äänikirjoja en ole kuunnellut oikeastaan koko vuonna, mutta tämän kirjan haluan ehdottomasti kuunnella sillä... no, Suosalo lukee tietysti itse kirjansa!

Kaikki odotukseni palkitaan, Suosalo lukee tutun syvällä äänellään ilmeikkäästi, murreosuudet niin kuin kuuluukin ja väliin imitoi Jouko Turkkaa niin elävästi, että näen Turkan välittömästi sieluni silmin. Olisin voinut olla siellä metsässä vaikka kuinka monta tuntia! Onneksi tässä on vielä kuuntelutunteja jäljellä

Luin myös Eve Hietamiehen uusimman Numeroruuhka-romaanin, joka jatkaa Pasasten mieskaksikon saagaa. Kirja on lähemmäs 500 sivua pitkä ja jos en olisi nyt lomalla niin saattaisin napista liiallisesta jaarittelusta ja vitsien pitkittämisestä. Mutta koska nyt sitä aikaa kerrankin on niin menin täysillä mukaan Hietamiehen slapstick-henkiseen komiikkaan. Nauroin jopa muutaman kerran ääneen!

Näytän muuten ollaan piirun verran kriittisempi kun luin HIetamiehen edellistä, Hammaskeiju-romaania. Sekin tuntui pitkältä ja mielestäni kirja väljehtyi liiallisen huulenheiton sekaan. Mutta tässä uusimmassa Hietamies pitää koko sopan paremmin kasassa. Lisäksi tarinan henkilöt olivat jo tuttuja, joten en enää hirveästi nikotellut selvästikin Putous-ohjelmasta vaikutteita saaneille karaktääreille.

Toinen kesäinen tapani on lukea sarjakuvaromaaneja, jotka ovat usein mielenkiintoisen elämäkerrallisia, vaikkakin ikävä kyllä myös aika synkkiä. Niin myös nämä kaksi nyt lukemaani, molemmat ruotsalaisia. Moa Romanova kertoo kirjassaan "På glid" tositarinan, kun hän lähti hyvän ystävänsä "seuraneidiksi" ystävän bändin Amerikan turneelle. Kirjan sisällön voisi tiivistää käsitteellä "Sex & Drugs & Rock'n'Roll" ja on paikoin aika inhorealistista luettavaa ja katseltavaa. Mutta kirjalla on myös sanoma, kirjailija itse löytää lopussa toivon kipinän ja elämä tuntuu ehkä sittenkin jatkuvan.

Marie Tillmanin "En trasig historia" puolestaan kertoo tarinan tytöstä ja tämän yksinhuoltajaäidistä, joka kärsii sekä mielenterveys- että alkoholiongelmista. Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja Tillman tekee sen todella taitavasti. Ainainen huoli ja yksinäisyys tekevät lapsesta aran ja pelokkaan, mutta lopulta - jo itsenäisen elämän aloittaneena -  hän toimittaa äitinsä pakkohoitoon. Vaikea päätös, mutta kuitenkin se ainoa oikea. 

Näiden sarjakuvaromaanien jälkeen oli mukava lukea jotain huomattavasti kevyempää: Kaari Utrion komediallinen tarina 1830-luvun Helsingistä oli hauska lukukokemus! Mutta siitä lisää ensi viikolla, jolloin vietetään kirjabloggaajien voimin Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäiviä

Nyt takaisin mustikkametsään Martti Suosalon kanssa...


**

Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY 2022)

Eve Hietamies: Numeroruuhka (Otava 2022)

Moa Romanova: På glid (Kaunitz-Olsson 2022)

Marie Tillman: En trasig historia (Syster Förlag 2020)

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa (Tammi 2004)

Kommentit

  1. Martti Suosalon tähänastinen elämä pitää kyllä lukea! Saippuaprinsessan olen lukenut. Se on taattua Utriota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli itse asiassa eka Utrion kirja, jonka olen lukenut! Kuuntelin viime kesänä hänestä kirjoitetun elämäkerran, joka oli hurjan mielenkiintoinen, se herätti kiinnostukseni myös hänen tuotantoonsa.

      Poista
  2. Nyyh, se on niin paljon puhuva tuo kuva tuosta En trasig historiasta. Ihana mustikkametsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kirjassa on tosiaan koskettavasti kuvattu se lapsen hätä ja ainainen huoli siitä missä äiti mahtaa olla.

      Poista
  3. Lomalla on todellakin ihanaa lukea! Minä olen lukenut vaikka mitä tässä kuussa. Utriotakin on työn alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut kyllä ainakin kirjaharrastuksen osalta erittäin onnistunut loma 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle