Siirry pääsisältöön

Nyt mässäillään kirjoilla!


Olen aina kesäisin tavannut osallistua kirjabloggaajien lukumaratonille, mutta nyt tämä koko alkuloma on ollut yhtä kirjamaratonia sateisen sään ansiosta, joten jätin "virallisen" maratonin väliin. Sen sijaan mässäilen täällä kirjojeni keskellä kuin mikäkin keskiajan ruhtinatar. Kun ei tarvitse tehdä mitään maallista työtä vaan voi vain loikoilla buduaarissaan ja lukea, lukea, lukea... Kesäloma, tuo ihana aika ihmisen elämässä kun voi heittäytyä ruhtinaalliseen toimettomuuteen!

Mutta en nyt ihan toimetonna ole kuitenkaan ollut, viime viikolla nimittäin kutsui jo mustikkametsä. Mutta kuka kaveriksi? Mieleen tuli heti Martti Suosalo ja hänen juuri ilmestynyt omaelämäkertansa, (yhdessä Johanna Venhon kanssa kirjoitettu). Äänikirjoja en ole kuunnellut oikeastaan koko vuonna, mutta tämän kirjan haluan ehdottomasti kuunnella sillä... no, Suosalo lukee tietysti itse kirjansa!

Kaikki odotukseni palkitaan, Suosalo lukee tutun syvällä äänellään ilmeikkäästi, murreosuudet niin kuin kuuluukin ja väliin imitoi Jouko Turkkaa niin elävästi, että näen Turkan välittömästi sieluni silmin. Olisin voinut olla siellä metsässä vaikka kuinka monta tuntia! Onneksi tässä on vielä kuuntelutunteja jäljellä

Luin myös Eve Hietamiehen uusimman Numeroruuhka-romaanin, joka jatkaa Pasasten mieskaksikon saagaa. Kirja on lähemmäs 500 sivua pitkä ja jos en olisi nyt lomalla niin saattaisin napista liiallisesta jaarittelusta ja vitsien pitkittämisestä. Mutta koska nyt sitä aikaa kerrankin on niin menin täysillä mukaan Hietamiehen slapstick-henkiseen komiikkaan. Nauroin jopa muutaman kerran ääneen!

Näytän muuten ollaan piirun verran kriittisempi kun luin HIetamiehen edellistä, Hammaskeiju-romaania. Sekin tuntui pitkältä ja mielestäni kirja väljehtyi liiallisen huulenheiton sekaan. Mutta tässä uusimmassa Hietamies pitää koko sopan paremmin kasassa. Lisäksi tarinan henkilöt olivat jo tuttuja, joten en enää hirveästi nikotellut selvästikin Putous-ohjelmasta vaikutteita saaneille karaktääreille.

Toinen kesäinen tapani on lukea sarjakuvaromaaneja, jotka ovat usein mielenkiintoisen elämäkerrallisia, vaikkakin ikävä kyllä myös aika synkkiä. Niin myös nämä kaksi nyt lukemaani, molemmat ruotsalaisia. Moa Romanova kertoo kirjassaan "På glid" tositarinan, kun hän lähti hyvän ystävänsä "seuraneidiksi" ystävän bändin Amerikan turneelle. Kirjan sisällön voisi tiivistää käsitteellä "Sex & Drugs & Rock'n'Roll" ja on paikoin aika inhorealistista luettavaa ja katseltavaa. Mutta kirjalla on myös sanoma, kirjailija itse löytää lopussa toivon kipinän ja elämä tuntuu ehkä sittenkin jatkuvan.

Marie Tillmanin "En trasig historia" puolestaan kertoo tarinan tytöstä ja tämän yksinhuoltajaäidistä, joka kärsii sekä mielenterveys- että alkoholiongelmista. Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja Tillman tekee sen todella taitavasti. Ainainen huoli ja yksinäisyys tekevät lapsesta aran ja pelokkaan, mutta lopulta - jo itsenäisen elämän aloittaneena -  hän toimittaa äitinsä pakkohoitoon. Vaikea päätös, mutta kuitenkin se ainoa oikea. 

Näiden sarjakuvaromaanien jälkeen oli mukava lukea jotain huomattavasti kevyempää: Kaari Utrion komediallinen tarina 1830-luvun Helsingistä oli hauska lukukokemus! Mutta siitä lisää ensi viikolla, jolloin vietetään kirjabloggaajien voimin Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäiviä

Nyt takaisin mustikkametsään Martti Suosalon kanssa...


**

Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY 2022)

Eve Hietamies: Numeroruuhka (Otava 2022)

Moa Romanova: På glid (Kaunitz-Olsson 2022)

Marie Tillman: En trasig historia (Syster Förlag 2020)

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa (Tammi 2004)

Kommentit

  1. Martti Suosalon tähänastinen elämä pitää kyllä lukea! Saippuaprinsessan olen lukenut. Se on taattua Utriota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli itse asiassa eka Utrion kirja, jonka olen lukenut! Kuuntelin viime kesänä hänestä kirjoitetun elämäkerran, joka oli hurjan mielenkiintoinen, se herätti kiinnostukseni myös hänen tuotantoonsa.

      Poista
  2. Nyyh, se on niin paljon puhuva tuo kuva tuosta En trasig historiasta. Ihana mustikkametsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kirjassa on tosiaan koskettavasti kuvattu se lapsen hätä ja ainainen huoli siitä missä äiti mahtaa olla.

      Poista
  3. Lomalla on todellakin ihanaa lukea! Minä olen lukenut vaikka mitä tässä kuussa. Utriotakin on työn alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut kyllä ainakin kirjaharrastuksen osalta erittäin onnistunut loma 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...