Siirry pääsisältöön

Taukorunoutta etätyöläiselle, kiitos Nobelin

 

Viime viikon vietin hyvin nobelimaisissa tunnelmissa. Sain nimittäin vihdoinkin käsiini kirjastosta varaamani tuoreimman Nobel-kirjailijan Louise Glückin runokirjan. Kuten jo ihan tammikuun alussa kerroin, olen nyt rohkaistunut runojen lukijaksi. Luin vuoden alkajaisiksi suomenruotsalaisen näyttelijän Stina Ekbladin muistelmat, joissa hän kertoo omasta runonlukufilosofiastaan.

Ekblad on täällä Ruotsissa tunnettu nimenomaan runonlausujana - jos jossakin sellaista tarvitaan niin yleensä se on aina hän. Ja olin aivan pökertynyt pelkästä ajatuksesta kun luin Ekbladin pohdinnan siitä, kuinka runo kuuluu sille, joka sen kullakin hetkellä lukee! Tältä runo kuulostaa, juuri tänään, juuri minun äänelläni - tai kehollani, sillä Ekbladille runon lukeminen on fyysistä toimintaa.

No, minähän olen nyt sitten niitä runoja lukenut. Näitä Louise Glückin runoja olen lausunut itselleni ääneen täällä kotona, etätyön lomassa, ikäänkuin taukorunoutena. Tai en nyt suinkaan itselleni, sillä ajatuksissani olen tietysti Ekbladin lailla teatterin lavalla, edessäni parikymmenpäinen yleisö, joka kuuntelee lausuntaani mitä suurimmalla hartaudella. Tällaisen taide-elämyksen jälkeen, mieli haltioituneena, onkin sitten taas hyvä jatkaa näitä tavallisen tylsiä hallinnollisia työtehtäviään. 

Louise Glück oli minulle aivan tuntematon nimi viime lokakuuhun asti, jolloin Nobel-palkitut julkistettiin. Mutta en ole siis oikein koskaan ollut mikään suuri runojen harrastaja, sillä - niin, se kauhea pelko on tietysti ollut aina takaraivossa, että en kuitenkaan ymmärrä mitään tai ymmärrän väärin. Turha siis edes yrittää lukea mitään runoja.

Olen nyt sitten tehnyt Glückin runoista omiani, aivan Stina Ekbladin neuvojen mukaisesti, ja se todella toimii! Glückin runoista olen löytänyt maailman, jossa arjen näennäisen pienet tapahtumat muuttuvat runoudeksi. Monissa Glückin runoissa mainitut lapsuus ja nuoruus kuvataan sen "oikean" elämän odottamiseksi, täynnä hitaasti kulkevia kesäisiä iltapäiviä tai sateisia öitä. Taustalla häärii äiti, keittiöstä kantautuu rosmariinin ja lammaspaistin tuoksu. 

Finally, in middle age,

I was tempted to return to childhood.

Glück katsoo sekä menneisyyteen että tulevaan. Takana on lapsuus, edessä kuolema, välissä sateisia tai kuutamontäytteisiä öitä. Rakkauksiakin, mutta rakkauden tunteessaankin runon kertojaääni haluaa säilyttää omat rajansa ja keskittyä omiin aistimuksiinsa. "You were not concerned; I could let you live as you needed to live." 

Glück kirjoittaa arkipäivän runoutta, jossa kynsilakat, kukat ja kirjapinot ovat sulassa sovussa. Enkä ihmettele, että Glück suorastaan säikähti kun sai tietää saaneensa palkinnon. Menettäisikö hän nyt oman elämänsä? Alkaisivatko ystävät vihata häntä? Sillä onnellisuus on parhaimmillaan sitä, että arkipäivä on järjestyksessä, kaikella on oma paikkansa.

Affection, dinner with friends.

And the structure of certain

adult tasks.

The house clean, silent.

The trash not needing to be taken out.



Glückin runojen ohella luin myös kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin mainion kirjan Nobel-palkinnon historiasta. Nyqvist on saanut hyvin mahdutettua helppolukuiseen pakettiin tämän maailman tavoitellumman palkinnon taustat ja vaikka olen asunut jo parikymmentä vuotta täällä Nobel-palkinnon luvatussa maassa niin tässä oli paljon uutta tietoa myös minulle. Ja vähän juorujakin, niitä kaipaaville!  

Itseäni Nyqvistin historiikissa kiinnosti eniten hänen katsauksensa kirjallisuuspalkinnon saaneisiin naiskirjailijoihin - tai pikemminkin niihin kirjailijoihin, jotka eivät ole saaneet palkintoa. Palkittujen kirjailijoiden lista on suorastaan hävyttömän miesvoittoinen ja vielä hävyttömämmäksi tilanne paljastuu kun arkistojen kätköistä on julkistettu aikaisempien vuosien palkinnonjakoperusteita. Näyttäisi siltä, että mies- ja naiskirjailijoita on punnittu erilaisilla vaa'oilla ja juurikin niin, että mieskirjailijat ovat aina niitä painavamman sarjan kirjailijoita.

Onneksi Ruotsin Akatemia on nyt viime vuosina saanut palkintolistansa tasa-arvoisemmaksi, mutta kuten Nyqvist toteaa: "jos puntit haluaisi tasata, palkinto pitäisi myöntää yksinomaan naiskirjailijoille aina vuoteen 2103 asti"!

Nyqvist sivuaa kirjassaan tietysti myös Akatemian suurta kriisiä, johon se joutui kun "kulttuuriprofiilina" tunnettu, akatemian jäsenen, runoilija Katarina Frostensonin aviomies, paljastui naisten ahdistelijaksi. Tästä alkoi sellainen soppa, jota täällä Ruotsissa keitetään edelleenkin. Viime syksynä esimerkiksi ilmestyi Frostensonin jo järjestyksessä toinen kirja, jossa hän käsittelee asiaa omasta ja aviomiehensä näkökulmasta. Frostenson muun muassa väittää miehensä tulleen syyttömänä tuomituksi raiskauksesta.

It ain't over till it's over. Tämä kreikkalaisdraamaa muistuttava tapahtumasarja tulee varmasti vielä poikimaan useita sekä kauno- että tietokirjallisia teoksia. Mutta sillä välin paneutukaamme me tavalliset kuolevaiset Nobel-palkittuihin kirjailijoihin ja ehkä erityisesti juuri niihin naiskirjailijoihin. Kiitän Akatemiaa ainakin tästä runoilijalöydöstäni nimeltä Louise Glück!


**

Louise Glück: The Seven Ages

Ecco Press 2001


Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö. Vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta

Tammi2019


Kommentit

  1. Minä tykkään runoista, mutta nykyään tulee harvemmin luettua niitä. Nyt Finlandia-haasteen myötä on tullut luettua pari teosta. :) Glück kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ihan uutta puhtia tähän runonlukuun kun keksin, että niitähän voi lukea työn lomassa, vähän niin kuin taukojumppana!

      Poista
  2. Hienoja poimintoja ja pohdintaa, kiitos! Kun tuli luettua tuo Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen Ruotsin akatemian kriisistä ja sittemmin nähtyä, että Katarina Frostenson jatkaa täysillä miehensä puolustuspuheenvuoroa, jopa kirjoihin asti, melkein ei voi uskoa! Se antaa vaikutelman jostain todella pinttyneestä ajatuslukosta, uskonlahkon tyyppisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa, Leena!

      Luin Frostensonin ensimmäisen kirjan ja pudistelin myös päätä lukiessani kuinka hän selitti tapahtunutta, jopa rasismilla (aviomies on alunperin ranskalainen). Kirjassaan Frostensson kuva itsensä ja aviomiehensä pakomatkalla Ruotsin mediaa, he pakenevat rakastamaansa Pariisiin, kuin Bonnie ja Clyde. Toista kirjaa odottelen kirjastosta, siinä Frostenson jatkaa tarinaansa mutta tässä vaiheessa mies on siis vankilassa. Vertauksesi uskonlahkoon on erittäin osuva!

      Poista
  3. Kiva lukea mietteitäsi Glückin runoista. Minulla on pitkään ollut luvussa hänen viime vuonna suomeksi julkaistu kirjansa Uskollinen ja hyveellinen yö. Sopivat hyvin taukoluettavaksi,mainio idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasin nyt kirjastosta toisen Glückin runokokoelman, nämä sopivat tosiaan hienosti työn lomaan luettavaksi. Pidän Glückin tyylistä, näennäisen helppoja runoja mutta sitten sieltä löytyy jotain odottamatonta kun malttaa lukea tarkemmin.

      Poista
  4. Mar

    löydät paljon kuunneltavia linkkejä kirjallisista väärennöksistä täältä: http://hikkaj.blogspot.com/2018/03/kirjallisia-plagiaatteja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Ja hauskaa, että löysit meidän ruotsinsuomalaisten oman radiokanavan (Sisuradio tosin kulkee tätä nykyä nimellä SR Finska). Olethan käynyt kuuntelemassa myös Meänraatiota, joka lähettää ohjelmaa meänkielellä? Sekä suomi että meänkieli ovat Ruotsin virallisia vähemmistökieliä.

      Poista
  5. Luin taannoin yhden Glückin essee-kirjaa, ja pari ensimmäistä runokokoelmaa. Glückiltä ei ole suomennettu runoja kuin yhteen USA-kokoelmaan. Minusta Glück tarkasteli myös kuolemaa, ymmärrykseni mukaan hänen sisarensa kuoli ennen kuin Louise oli syntynyt. Glückiä on käännetty ruotsiksi, ja hän sai muistaakseni 2020 Tranströmer-palkinnon. Suomessa hän oli sangen tuntematon ennen palkintoa. Obama huomioi Glückin vuonna 2015.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun kerroit tuosta siskon kuolemasta niin googlasin enemmän Glückin elämästä, hänen elämänvaiheensa peilautuvat kyllä hyvin myös kirjoittamissaan runoissa. Lapsuus ja kuolema ovat vahvasti läsnä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Todellakin yllättävän helposti sulavaa runoutta vaikka jos haluaa niin löytyy sieltä myös se syvempi taso. Aion ehdottomasti lukea lisää Glückiltä!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Lukupinon ilot ja pettymykset - ja miten ryhdytään vastuulliseksi kirjastonkäyttäjäksi

  Olen nyt vihdoin ja viimein älynnyt, että kirjastovaraukset voi paussata! Tunsin tosin suurta haikeutta kun ilmoitin kirjaston tietokannalle, että seuraavan kerran kirjoja voi toimittaa minulle vasta huhtikuun lopussa. Siihen mennessä olisi nimittäin tarkoitus saada yliopiston lopputyö kasaan.  Mutta iloitaan nyt vielä sitäkin suuremmalla syyllä tästä käsillä olevasta pinosta, jonka olen onnistunut taas itselleni kasaamaan. Olen näitä kirjoja varaillut blogista ja kirjainstasta löytämieni vinkkien perusteella, kiitos taas kaikille vinkkaajille!  Aloitetaan kirjapinon pettymyksestä. Lea Ypin omaelämäkerrallinen teos "Vapaa" lapsuudesta 80-luvun Albaniassa on yksi viime vuosien sykähdyttävimmistä lukukokemuksistani. Niinpä Ypin uusin kirja "Indignity" meni heittämällä lukulistalleni. Mutta... Kirja jatkaa Albanian historian kuvauksella, mikä on teoksen parasta antia. Olen edelleen erittäin utelias kuulemaan lisää Albaniasta! Samalla kun nolottaa tajuta kuinka vähä...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...