Siirry pääsisältöön

Taukorunoutta etätyöläiselle, kiitos Nobelin

 

Viime viikon vietin hyvin nobelimaisissa tunnelmissa. Sain nimittäin vihdoinkin käsiini kirjastosta varaamani tuoreimman Nobel-kirjailijan Louise Glückin runokirjan. Kuten jo ihan tammikuun alussa kerroin, olen nyt rohkaistunut runojen lukijaksi. Luin vuoden alkajaisiksi suomenruotsalaisen näyttelijän Stina Ekbladin muistelmat, joissa hän kertoo omasta runonlukufilosofiastaan.

Ekblad on täällä Ruotsissa tunnettu nimenomaan runonlausujana - jos jossakin sellaista tarvitaan niin yleensä se on aina hän. Ja olin aivan pökertynyt pelkästä ajatuksesta kun luin Ekbladin pohdinnan siitä, kuinka runo kuuluu sille, joka sen kullakin hetkellä lukee! Tältä runo kuulostaa, juuri tänään, juuri minun äänelläni - tai kehollani, sillä Ekbladille runon lukeminen on fyysistä toimintaa.

No, minähän olen nyt sitten niitä runoja lukenut. Näitä Louise Glückin runoja olen lausunut itselleni ääneen täällä kotona, etätyön lomassa, ikäänkuin taukorunoutena. Tai en nyt suinkaan itselleni, sillä ajatuksissani olen tietysti Ekbladin lailla teatterin lavalla, edessäni parikymmenpäinen yleisö, joka kuuntelee lausuntaani mitä suurimmalla hartaudella. Tällaisen taide-elämyksen jälkeen, mieli haltioituneena, onkin sitten taas hyvä jatkaa näitä tavallisen tylsiä hallinnollisia työtehtäviään. 

Louise Glück oli minulle aivan tuntematon nimi viime lokakuuhun asti, jolloin Nobel-palkitut julkistettiin. Mutta en ole siis oikein koskaan ollut mikään suuri runojen harrastaja, sillä - niin, se kauhea pelko on tietysti ollut aina takaraivossa, että en kuitenkaan ymmärrä mitään tai ymmärrän väärin. Turha siis edes yrittää lukea mitään runoja.

Olen nyt sitten tehnyt Glückin runoista omiani, aivan Stina Ekbladin neuvojen mukaisesti, ja se todella toimii! Glückin runoista olen löytänyt maailman, jossa arjen näennäisen pienet tapahtumat muuttuvat runoudeksi. Monissa Glückin runoissa mainitut lapsuus ja nuoruus kuvataan sen "oikean" elämän odottamiseksi, täynnä hitaasti kulkevia kesäisiä iltapäiviä tai sateisia öitä. Taustalla häärii äiti, keittiöstä kantautuu rosmariinin ja lammaspaistin tuoksu. 

Finally, in middle age,

I was tempted to return to childhood.

Glück katsoo sekä menneisyyteen että tulevaan. Takana on lapsuus, edessä kuolema, välissä sateisia tai kuutamontäytteisiä öitä. Rakkauksiakin, mutta rakkauden tunteessaankin runon kertojaääni haluaa säilyttää omat rajansa ja keskittyä omiin aistimuksiinsa. "You were not concerned; I could let you live as you needed to live." 

Glück kirjoittaa arkipäivän runoutta, jossa kynsilakat, kukat ja kirjapinot ovat sulassa sovussa. Enkä ihmettele, että Glück suorastaan säikähti kun sai tietää saaneensa palkinnon. Menettäisikö hän nyt oman elämänsä? Alkaisivatko ystävät vihata häntä? Sillä onnellisuus on parhaimmillaan sitä, että arkipäivä on järjestyksessä, kaikella on oma paikkansa.

Affection, dinner with friends.

And the structure of certain

adult tasks.

The house clean, silent.

The trash not needing to be taken out.



Glückin runojen ohella luin myös kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin mainion kirjan Nobel-palkinnon historiasta. Nyqvist on saanut hyvin mahdutettua helppolukuiseen pakettiin tämän maailman tavoitellumman palkinnon taustat ja vaikka olen asunut jo parikymmentä vuotta täällä Nobel-palkinnon luvatussa maassa niin tässä oli paljon uutta tietoa myös minulle. Ja vähän juorujakin, niitä kaipaaville!  

Itseäni Nyqvistin historiikissa kiinnosti eniten hänen katsauksensa kirjallisuuspalkinnon saaneisiin naiskirjailijoihin - tai pikemminkin niihin kirjailijoihin, jotka eivät ole saaneet palkintoa. Palkittujen kirjailijoiden lista on suorastaan hävyttömän miesvoittoinen ja vielä hävyttömämmäksi tilanne paljastuu kun arkistojen kätköistä on julkistettu aikaisempien vuosien palkinnonjakoperusteita. Näyttäisi siltä, että mies- ja naiskirjailijoita on punnittu erilaisilla vaa'oilla ja juurikin niin, että mieskirjailijat ovat aina niitä painavamman sarjan kirjailijoita.

Onneksi Ruotsin Akatemia on nyt viime vuosina saanut palkintolistansa tasa-arvoisemmaksi, mutta kuten Nyqvist toteaa: "jos puntit haluaisi tasata, palkinto pitäisi myöntää yksinomaan naiskirjailijoille aina vuoteen 2103 asti"!

Nyqvist sivuaa kirjassaan tietysti myös Akatemian suurta kriisiä, johon se joutui kun "kulttuuriprofiilina" tunnettu, akatemian jäsenen, runoilija Katarina Frostensonin aviomies, paljastui naisten ahdistelijaksi. Tästä alkoi sellainen soppa, jota täällä Ruotsissa keitetään edelleenkin. Viime syksynä esimerkiksi ilmestyi Frostensonin jo järjestyksessä toinen kirja, jossa hän käsittelee asiaa omasta ja aviomiehensä näkökulmasta. Frostenson muun muassa väittää miehensä tulleen syyttömänä tuomituksi raiskauksesta.

It ain't over till it's over. Tämä kreikkalaisdraamaa muistuttava tapahtumasarja tulee varmasti vielä poikimaan useita sekä kauno- että tietokirjallisia teoksia. Mutta sillä välin paneutukaamme me tavalliset kuolevaiset Nobel-palkittuihin kirjailijoihin ja ehkä erityisesti juuri niihin naiskirjailijoihin. Kiitän Akatemiaa ainakin tästä runoilijalöydöstäni nimeltä Louise Glück!


**

Louise Glück: The Seven Ages

Ecco Press 2001


Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö. Vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta

Tammi2019


Kommentit

  1. Minä tykkään runoista, mutta nykyään tulee harvemmin luettua niitä. Nyt Finlandia-haasteen myötä on tullut luettua pari teosta. :) Glück kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ihan uutta puhtia tähän runonlukuun kun keksin, että niitähän voi lukea työn lomassa, vähän niin kuin taukojumppana!

      Poista
  2. Hienoja poimintoja ja pohdintaa, kiitos! Kun tuli luettua tuo Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen Ruotsin akatemian kriisistä ja sittemmin nähtyä, että Katarina Frostenson jatkaa täysillä miehensä puolustuspuheenvuoroa, jopa kirjoihin asti, melkein ei voi uskoa! Se antaa vaikutelman jostain todella pinttyneestä ajatuslukosta, uskonlahkon tyyppisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa, Leena!

      Luin Frostensonin ensimmäisen kirjan ja pudistelin myös päätä lukiessani kuinka hän selitti tapahtunutta, jopa rasismilla (aviomies on alunperin ranskalainen). Kirjassaan Frostensson kuva itsensä ja aviomiehensä pakomatkalla Ruotsin mediaa, he pakenevat rakastamaansa Pariisiin, kuin Bonnie ja Clyde. Toista kirjaa odottelen kirjastosta, siinä Frostenson jatkaa tarinaansa mutta tässä vaiheessa mies on siis vankilassa. Vertauksesi uskonlahkoon on erittäin osuva!

      Poista
  3. Kiva lukea mietteitäsi Glückin runoista. Minulla on pitkään ollut luvussa hänen viime vuonna suomeksi julkaistu kirjansa Uskollinen ja hyveellinen yö. Sopivat hyvin taukoluettavaksi,mainio idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasin nyt kirjastosta toisen Glückin runokokoelman, nämä sopivat tosiaan hienosti työn lomaan luettavaksi. Pidän Glückin tyylistä, näennäisen helppoja runoja mutta sitten sieltä löytyy jotain odottamatonta kun malttaa lukea tarkemmin.

      Poista
  4. Mar

    löydät paljon kuunneltavia linkkejä kirjallisista väärennöksistä täältä: http://hikkaj.blogspot.com/2018/03/kirjallisia-plagiaatteja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Ja hauskaa, että löysit meidän ruotsinsuomalaisten oman radiokanavan (Sisuradio tosin kulkee tätä nykyä nimellä SR Finska). Olethan käynyt kuuntelemassa myös Meänraatiota, joka lähettää ohjelmaa meänkielellä? Sekä suomi että meänkieli ovat Ruotsin virallisia vähemmistökieliä.

      Poista
  5. Luin taannoin yhden Glückin essee-kirjaa, ja pari ensimmäistä runokokoelmaa. Glückiltä ei ole suomennettu runoja kuin yhteen USA-kokoelmaan. Minusta Glück tarkasteli myös kuolemaa, ymmärrykseni mukaan hänen sisarensa kuoli ennen kuin Louise oli syntynyt. Glückiä on käännetty ruotsiksi, ja hän sai muistaakseni 2020 Tranströmer-palkinnon. Suomessa hän oli sangen tuntematon ennen palkintoa. Obama huomioi Glückin vuonna 2015.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun kerroit tuosta siskon kuolemasta niin googlasin enemmän Glückin elämästä, hänen elämänvaiheensa peilautuvat kyllä hyvin myös kirjoittamissaan runoissa. Lapsuus ja kuolema ovat vahvasti läsnä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Todellakin yllättävän helposti sulavaa runoutta vaikka jos haluaa niin löytyy sieltä myös se syvempi taso. Aion ehdottomasti lukea lisää Glückiltä!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helsinki mon amour

  T änään 12. kesäkuuta juhlitaan Helsinkiä ja vaikka olen asunut täällä Tukholmassa jo pian 24 vuotta niin mikä siinä onkin, että kotikaupunkia kysyttäessä vastaan yhä edelleen "Helsinki". Usein muodossa "asun Tukholmassa, mutta olen kotoisin Helsingistä". Erityisen siteen kaupunkiin muodostaa tietysti se seikka, että olen syntynyt Helsingissä ja asunut siellä kaksi ensimmäistä vuottani.  Ja vaikka nuoruuden vuosina asuin välillä muuallakin niin aina jossain vaiheessa muuttokuorma suuntasi uudestaan pääkaupunkiseudulle. Edellisen kerran lähdin sieltä 30. lokakuuta 2000, laivalla kohti Tukholmaa. Sen jälkeen olen vain käynyt kääntymässä, mutta se on sitten jo toinen tarina... Usein kun muistelen Helsinkiä muistan erityisesti ensimmäisen oikean "oman" kotini Vilhonvuorenkujalla Sörnäisissä. Silloin en vielä ymmärtänyt asuintaloni kulttuurihistoriallista arvoa. Lähinnä kiroilin mereltä puhaltavaa tuulta ja talon huonoa eristystä. Muistan jopa lämmittäneeni k

Luottokirjailijani Anja Snellman 70 vuotta!

  Kirjailija Anja Snellman täytti viime viikolla 70 vuotta ja sen kunniaksi kävin kirjastoreissulla katsastamassa myös kirjastomme pienen suomenkielisen osaston josko sieltä löytyisi jotain Snellmannilta. Tällä kertaa hyllyssä oli Parvekejumalat (2010) ja vaikka olen sen muistaakseni lukenut aikoinaan ihan tuoreeltaan niin päätin lukea kirjan uudemman kerran. Kumma kyllä, vaikka en yleensä tykkää lukea kirjoja uudestaan (vaikka olisivat loistaviakin teoksia) niin juuri Anja Snellmannia luen mielelläni uudestaan. Hänen teoksensa ovat aina monitasoisia ja usein myös monimerkityksellisiä, joten joka lukukerralla luen kirjan jotenkin aina uudella tavalla. Usein olen myös unohtanut juonen ja muut tapahtumat, joten kirja tuntuu aina uudelta. Näin kävi myös Parvekejumalien kanssa.  Parvekejumalat kertoo kahdesta nuoresta tytöstä, somaliperheen Aniksesta ja kantasuomalaisen taiteilijaperheen tyttärestä Allasta, joka etsii uutta identiteettiä islamista ja muuttaa nimensä Zahraksi. Anis haluais

Olen vihdoinkin ajantasalla!

  Olen usein sanonut, että tämä minun kirjablogini tulee aina muutaman vuoden viiveellä - ainakin suomalaisen nykykirjallisuuden osalta - koska täkäläiset kirjastot eivät hanki suomenkielistä kirjallisuutta kovinkaan nopeasti. Mutta aloin tässä jokin aika sitten katsella kirjapinojani ja oli todettava, että jotain on tapahtunut! Olen nimittäin lukenut jo aika montakin viime vuonna ilmestynyttä kirjaa ja usein olen ne vain napannut mukaani kirjastossa käydessäni. Täällä kun ei tarvitse kauan jonotella. Huomenna olen palauttamassa kaksi viime vuonna ilmestynyttä, kumpikin omalla tavallaan huippukirjaa. Ensinnäkin: onnittelut itselleni siitä, että olen vihdoinkin lukenut ensimmäisen Katja Kettuni ! Aiemmat yritykset ovat aina jääneet kesken, koska Ketun raadollisen rehevä kieli on ollut minulle liikaa. Taidan olla herkkä lukija... "Erään kissan tutkimuksia" on sekin kielenkäytöltään hyvin rehevää, mutta tarina veti puoleensa sellaisella voimalla etten jaksanut välittää voimasano

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Äidin kaipuu - Sally Field: In Pieces

Sally Fieldin omaelämäkerta ilmestyi harmillisesti tänä samaisena syksynä kuin Michellen Obaman ylistetty kirja mutta Fieldiä on kuitenkin näkynyt kiitettävän paljon eri haastatteluohjelmissa. Itse sain kuulla kirjasta nähtyäni Christiane Amanpourin haastattelun ja pyysinkin kirjastoa saman tien hankkimaan kirjan. Tässä se nyt on ja sain lukea kirjan vieläpä aivan uutukaisena. (Saanko muuten taas kerran mainita kuinka paljon rakastan pohjoismaista kirjastosysteemiä?!) Sally Field on minulle se hollywood-näyttelijä, joka vilahtaa aina siellä täällä persoonallisissa ja voimakkaissa naisrooleissa. Olen ihaillut hänen ammattitaitoaan mutta en ole tainnut koskaan katsoa mitään elokuvaa tai tv-sarjaa nimenomaan Fieldin takia. Tämä kirja muutti asenteeni, nyt haluan nähdä kaiken mitä Field on urallaan tehnyt! Field kertoo kirjassaan perinteiseen tyyliin elämästään kronologisesti lapsuudesta lähtien. Fieldin äiti oli näyttelijä, joka ei kuitenkaan koskaan tehnyt sitä lopullista läpimurt