Siirry pääsisältöön

Taukorunoutta etätyöläiselle, kiitos Nobelin

 

Viime viikon vietin hyvin nobelimaisissa tunnelmissa. Sain nimittäin vihdoinkin käsiini kirjastosta varaamani tuoreimman Nobel-kirjailijan Louise Glückin runokirjan. Kuten jo ihan tammikuun alussa kerroin, olen nyt rohkaistunut runojen lukijaksi. Luin vuoden alkajaisiksi suomenruotsalaisen näyttelijän Stina Ekbladin muistelmat, joissa hän kertoo omasta runonlukufilosofiastaan.

Ekblad on täällä Ruotsissa tunnettu nimenomaan runonlausujana - jos jossakin sellaista tarvitaan niin yleensä se on aina hän. Ja olin aivan pökertynyt pelkästä ajatuksesta kun luin Ekbladin pohdinnan siitä, kuinka runo kuuluu sille, joka sen kullakin hetkellä lukee! Tältä runo kuulostaa, juuri tänään, juuri minun äänelläni - tai kehollani, sillä Ekbladille runon lukeminen on fyysistä toimintaa.

No, minähän olen nyt sitten niitä runoja lukenut. Näitä Louise Glückin runoja olen lausunut itselleni ääneen täällä kotona, etätyön lomassa, ikäänkuin taukorunoutena. Tai en nyt suinkaan itselleni, sillä ajatuksissani olen tietysti Ekbladin lailla teatterin lavalla, edessäni parikymmenpäinen yleisö, joka kuuntelee lausuntaani mitä suurimmalla hartaudella. Tällaisen taide-elämyksen jälkeen, mieli haltioituneena, onkin sitten taas hyvä jatkaa näitä tavallisen tylsiä hallinnollisia työtehtäviään. 

Louise Glück oli minulle aivan tuntematon nimi viime lokakuuhun asti, jolloin Nobel-palkitut julkistettiin. Mutta en ole siis oikein koskaan ollut mikään suuri runojen harrastaja, sillä - niin, se kauhea pelko on tietysti ollut aina takaraivossa, että en kuitenkaan ymmärrä mitään tai ymmärrän väärin. Turha siis edes yrittää lukea mitään runoja.

Olen nyt sitten tehnyt Glückin runoista omiani, aivan Stina Ekbladin neuvojen mukaisesti, ja se todella toimii! Glückin runoista olen löytänyt maailman, jossa arjen näennäisen pienet tapahtumat muuttuvat runoudeksi. Monissa Glückin runoissa mainitut lapsuus ja nuoruus kuvataan sen "oikean" elämän odottamiseksi, täynnä hitaasti kulkevia kesäisiä iltapäiviä tai sateisia öitä. Taustalla häärii äiti, keittiöstä kantautuu rosmariinin ja lammaspaistin tuoksu. 

Finally, in middle age,

I was tempted to return to childhood.

Glück katsoo sekä menneisyyteen että tulevaan. Takana on lapsuus, edessä kuolema, välissä sateisia tai kuutamontäytteisiä öitä. Rakkauksiakin, mutta rakkauden tunteessaankin runon kertojaääni haluaa säilyttää omat rajansa ja keskittyä omiin aistimuksiinsa. "You were not concerned; I could let you live as you needed to live." 

Glück kirjoittaa arkipäivän runoutta, jossa kynsilakat, kukat ja kirjapinot ovat sulassa sovussa. Enkä ihmettele, että Glück suorastaan säikähti kun sai tietää saaneensa palkinnon. Menettäisikö hän nyt oman elämänsä? Alkaisivatko ystävät vihata häntä? Sillä onnellisuus on parhaimmillaan sitä, että arkipäivä on järjestyksessä, kaikella on oma paikkansa.

Affection, dinner with friends.

And the structure of certain

adult tasks.

The house clean, silent.

The trash not needing to be taken out.



Glückin runojen ohella luin myös kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin mainion kirjan Nobel-palkinnon historiasta. Nyqvist on saanut hyvin mahdutettua helppolukuiseen pakettiin tämän maailman tavoitellumman palkinnon taustat ja vaikka olen asunut jo parikymmentä vuotta täällä Nobel-palkinnon luvatussa maassa niin tässä oli paljon uutta tietoa myös minulle. Ja vähän juorujakin, niitä kaipaaville!  

Itseäni Nyqvistin historiikissa kiinnosti eniten hänen katsauksensa kirjallisuuspalkinnon saaneisiin naiskirjailijoihin - tai pikemminkin niihin kirjailijoihin, jotka eivät ole saaneet palkintoa. Palkittujen kirjailijoiden lista on suorastaan hävyttömän miesvoittoinen ja vielä hävyttömämmäksi tilanne paljastuu kun arkistojen kätköistä on julkistettu aikaisempien vuosien palkinnonjakoperusteita. Näyttäisi siltä, että mies- ja naiskirjailijoita on punnittu erilaisilla vaa'oilla ja juurikin niin, että mieskirjailijat ovat aina niitä painavamman sarjan kirjailijoita.

Onneksi Ruotsin Akatemia on nyt viime vuosina saanut palkintolistansa tasa-arvoisemmaksi, mutta kuten Nyqvist toteaa: "jos puntit haluaisi tasata, palkinto pitäisi myöntää yksinomaan naiskirjailijoille aina vuoteen 2103 asti"!

Nyqvist sivuaa kirjassaan tietysti myös Akatemian suurta kriisiä, johon se joutui kun "kulttuuriprofiilina" tunnettu, akatemian jäsenen, runoilija Katarina Frostensonin aviomies, paljastui naisten ahdistelijaksi. Tästä alkoi sellainen soppa, jota täällä Ruotsissa keitetään edelleenkin. Viime syksynä esimerkiksi ilmestyi Frostensonin jo järjestyksessä toinen kirja, jossa hän käsittelee asiaa omasta ja aviomiehensä näkökulmasta. Frostenson muun muassa väittää miehensä tulleen syyttömänä tuomituksi raiskauksesta.

It ain't over till it's over. Tämä kreikkalaisdraamaa muistuttava tapahtumasarja tulee varmasti vielä poikimaan useita sekä kauno- että tietokirjallisia teoksia. Mutta sillä välin paneutukaamme me tavalliset kuolevaiset Nobel-palkittuihin kirjailijoihin ja ehkä erityisesti juuri niihin naiskirjailijoihin. Kiitän Akatemiaa ainakin tästä runoilijalöydöstäni nimeltä Louise Glück!


**

Louise Glück: The Seven Ages

Ecco Press 2001


Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö. Vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta

Tammi2019


Kommentit

  1. Minä tykkään runoista, mutta nykyään tulee harvemmin luettua niitä. Nyt Finlandia-haasteen myötä on tullut luettua pari teosta. :) Glück kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ihan uutta puhtia tähän runonlukuun kun keksin, että niitähän voi lukea työn lomassa, vähän niin kuin taukojumppana!

      Poista
  2. Hienoja poimintoja ja pohdintaa, kiitos! Kun tuli luettua tuo Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen Ruotsin akatemian kriisistä ja sittemmin nähtyä, että Katarina Frostenson jatkaa täysillä miehensä puolustuspuheenvuoroa, jopa kirjoihin asti, melkein ei voi uskoa! Se antaa vaikutelman jostain todella pinttyneestä ajatuslukosta, uskonlahkon tyyppisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa, Leena!

      Luin Frostensonin ensimmäisen kirjan ja pudistelin myös päätä lukiessani kuinka hän selitti tapahtunutta, jopa rasismilla (aviomies on alunperin ranskalainen). Kirjassaan Frostensson kuva itsensä ja aviomiehensä pakomatkalla Ruotsin mediaa, he pakenevat rakastamaansa Pariisiin, kuin Bonnie ja Clyde. Toista kirjaa odottelen kirjastosta, siinä Frostenson jatkaa tarinaansa mutta tässä vaiheessa mies on siis vankilassa. Vertauksesi uskonlahkoon on erittäin osuva!

      Poista
  3. Kiva lukea mietteitäsi Glückin runoista. Minulla on pitkään ollut luvussa hänen viime vuonna suomeksi julkaistu kirjansa Uskollinen ja hyveellinen yö. Sopivat hyvin taukoluettavaksi,mainio idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasin nyt kirjastosta toisen Glückin runokokoelman, nämä sopivat tosiaan hienosti työn lomaan luettavaksi. Pidän Glückin tyylistä, näennäisen helppoja runoja mutta sitten sieltä löytyy jotain odottamatonta kun malttaa lukea tarkemmin.

      Poista
  4. Mar

    löydät paljon kuunneltavia linkkejä kirjallisista väärennöksistä täältä: http://hikkaj.blogspot.com/2018/03/kirjallisia-plagiaatteja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Ja hauskaa, että löysit meidän ruotsinsuomalaisten oman radiokanavan (Sisuradio tosin kulkee tätä nykyä nimellä SR Finska). Olethan käynyt kuuntelemassa myös Meänraatiota, joka lähettää ohjelmaa meänkielellä? Sekä suomi että meänkieli ovat Ruotsin virallisia vähemmistökieliä.

      Poista
  5. Luin taannoin yhden Glückin essee-kirjaa, ja pari ensimmäistä runokokoelmaa. Glückiltä ei ole suomennettu runoja kuin yhteen USA-kokoelmaan. Minusta Glück tarkasteli myös kuolemaa, ymmärrykseni mukaan hänen sisarensa kuoli ennen kuin Louise oli syntynyt. Glückiä on käännetty ruotsiksi, ja hän sai muistaakseni 2020 Tranströmer-palkinnon. Suomessa hän oli sangen tuntematon ennen palkintoa. Obama huomioi Glückin vuonna 2015.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun kerroit tuosta siskon kuolemasta niin googlasin enemmän Glückin elämästä, hänen elämänvaiheensa peilautuvat kyllä hyvin myös kirjoittamissaan runoissa. Lapsuus ja kuolema ovat vahvasti läsnä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Todellakin yllättävän helposti sulavaa runoutta vaikka jos haluaa niin löytyy sieltä myös se syvempi taso. Aion ehdottomasti lukea lisää Glückiltä!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaise...