Siirry pääsisältöön

Kevään juhlaa ja lohtumusiikkia


Löysin vapun merkityksen oikeastaan vasta kun muutin tänne Ruotsiin. Tokihan täälläkin vappu on opiskelijoiden karnevaalimainen biletyspäivä ja poliittisesti aktiivisille on tärkeä osallistua vappupäivän marsseihin mutta meille muille se on ennen kaikkea kevään juhla. Täällä poltetaan vappukokkoja ja ennen kokon sytyttämistä paikalliset kuorot laulavat tunnettuja kevätlauluja.

Mutta näin ei siis tehdä tänä vuonna. Kunnan päättäjillä on kova huoli kun yrittävät pitää nuoret pois kaupungin puistoista (Lundissa tätä temppua yritetään levittämällä tonni kanankakkaa kaupungin suurimpaan puistoon) ja kuorolaulajat istuvat yksin mökeissään murehtien kevään suuren kohokohdan poisjäämistä.

Ruotsin radion musiikkikanava P2 tuli apuun ja pyysi kuorolaulajia virittäytymään yhteislauluun koska eihän se kevät tule täällä Ruotsissa jos ei pääse laulamaan (eikä tule kyllä oikein mikään muukaan, ruotsalaiset rakastavat kuorolaulua jokaisessa mahdollisessa tilanteessa).

Vintern rasat, var så goda!



Minä taas olen täällä mökissäni lukenut viime päivät Eeva Kilpeä. Sadepäivä ja pieni koronamasennus vaativat Kilpeä sillä kokemuksesta tiedän, että Kilven viisaat sanat lohduttavat. Kuten nytkin:

Turvaa ei ole missään, vain syntymättömyydessä.
Mutta kun on syntynyt, ainoa turva on kestää.

(Sininen muistikirja, WSOY 2019)

Eli kestää, kestää!!Kun nyt kerran on satuttu syntymään niin saaga on koettava loppuun asti. Onpahan sitten jälkipolville kertomista tästäkin ajasta.

Itseäni lohduttaa aina takuuvarmasti myös musiikki joten lopuksi vielä oma lockdown-soittolistani tälle vapulle. Vaikka se karnevaalihumu nyt tältä vuodelta jääkin niin kevättä ei meiltä voi viedä kukaan. Nautitaan kevään väreistä, tuoksuista ja äänistä!

Kaunista vappua!

Kommentit

  1. Eeva Kilven Sininen muistikirja on aivan ihana. Hyvin rauhallista on vapun juhlinta täälläkin. Minulle tämä sateeton päivä on merkinnyt kolmen tunnin myllerrystä puutarhassa. Tuntuu niin hyvältä, kun pääsee sinne maata kaivamaan ja nauttimaan kevätkukkien kukinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tässä pari päivää sadetta mutta tänään taas aurinkoa. Täällä on myös pikkupihamme tulppaaneita tulvillaan, istutan niitä aina uusia joka syksy ja sitten keväällä jännitetään :) /Mari

      Poista
  2. Hyvää kevään juhlaa!
    Minulle vappu on ollut parhaimmillaan lapsiperheen juhlana. Olin niin totinen opiskelijana, etten osannut bilettää, Vappumarsiilla olen ollut joskus, mutta en mitenkään isolla innolla. Vasta lasten syntymä toi minulle mieluisan merkityksen vappuun, ne tietyt herkut, ilmapallot ja ilo keväästä.
    Nyt on simaa, vietetään ihan tavallista arki-iltaa, musiikkia kuunnellen (kiitos listasta!), lukien ja ehkä jotain telkkarista katsoen. Sää on hurjan kolea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jouduin tänä vappuna munkinpaistoon, ensimmäistä kertaa elämässäni! Mutta ulkosuomalainen lapsemmekin tietää, että suomalaiseen vappuun kuuluvat munkit ja niitä piti sitten tehdä. Ja hyviä tuli, ruotsalaispuolisokin taas ihasteli miten meillä suomalaisilla on joka juhlaan aina eri herkut :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Mutta saako näin oikeasti kirjoittaa?

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa kahdesta kirjasta, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Molemmissa  on käytetty henkilöhahmoina oikeita historian henkilöitä, mutta kyseiset kirjat eivät ole elämäkertoja vaan fiktion ja faktan sekoituksia. Saksalaisen Daniel Kehlmannin Lichtspiel (suomennettu nimellä Ohjaaja) kertoo mykkäelokuvakauden legendaarisesta elokuvaohjaajasta, W.G. Pabstista. Kirjassa häntä tituleerataan "Greta Garbon löytäjäksi" - väite, joka vetää mutkat suoriksi, sillä ensinhän Garbon löysi Mauritz Stiller . Jo tässä vaiheessa tuntosarveni alkavat väristä... W.G. Pabst palaa epäonnistuneen Hollywood-debyyttinsä jälkeen Eurooppaan, tarkoituksenaan vierailla vanhan äitinsä luona. Saksan poliittinen tilanne on kuitenkin kärjistynyt Pabstin poissaolon aikana ja hän ajautuu natsihallinnon propagandakoneiston sätkynukeksi. Kehlmann kuvaa jännittävästi natsi-Saksassa vallinneita realiteettejä, joiden pohjalta kukin joutui tekemään päätöksensä - olenko mukana vai leiki...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Karkulahti

Ruotsinsuomalainen kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli minulle jo yhden kirjan verran tuttu, kirjailijan viimeksi ilmestynyt  Seitsemäs kevät  jäi mieleeni vahvana lukukokemuksena. Kun kirjastossa käydessäni silmään osui kirjailijan pari vuotta aiemmin ilmestynyt romaani Karkulahti, aloitin lukemisen sillä varmuudella, että jotain hienoa on varmasti luvassa tämänkin kirjan sivuilla. Ja kyllä! Laitila Kälvemark oli onnistunut luomaan ravisuttavan tarinan  myös tässä aiemmassa romaanissaan. Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja henkilöistä tai tarinasta, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi. Yllätyin, liikutuin ja vaikutuin kerta toisensa jälkeen. Tarina kertoo Verasta, joka on tullut Suomeen Venäjältä ankarista oloista ja avioitunut peräkammarinpojan Jaskan kanssa. Venäjälle on jäänyt risainen elämä ja se kaikkein tärkein - poika, Ilja. Nyt hän on miniänä talossa, jota hallitsee elämän myrryttämä anoppi, Elisabeth. Talon ulkoiset puittee...