Siirry pääsisältöön

Mä mistä löytäisin sen Ikigain



Nyt kun korona on pitänyt tiiviisti kotona ja on joutunut heittämään roskakoriin kaikki hienot aikataulut ja suunnitelmat, niin mieleen on noussut paljon uusia ja mielenkiintoisia ajatuksia. Esimerkiksi: haluanko tehdä tätä työtä, jota nyt teen (ja olen tehnyt jo 20 vuotta). Tai haluanko asua täällä suurkaupungin kupeessa. Onko tässä elämässä mitään mieltä??

Kirja vieköön -blogin Riitta vinkkasi blogissaan Ken Mogin kirjasta "Löydä oma Ikigai" ja tottakai haluan löytää oman ikigain! Onhan tässä jo omaksuttu sekä tanskalainen "hygge" että ruotsalainen "lagom". Harmikseni en löytänyt täältä Tukholman kirjastoista Mogin kirjaa, sen sijaan löytyi Héctor Garcian ja Francesc Mirallesin "Ikigai - The Japanese Secret to a Long and Happy Life".

Ikigai tarkoittaa syytä olemassaoloon ja elämisen iloa. Sen voisi kääntää myös "elämän tarkoitukseksi", mutta se saattaa viedä ajatukset liian kauaksi ikigain arkisesta ulottuvuudesta. Ikigain ajatuksena on nimittäin tehdä nimenomaan tästä jokapäiväisestä elämästämme mielekästä. Niinpä se ikigai voi olla ihan niin pieni tai suuri asia kuin mitä nyt tähän tavalliseen elämään mahtuu.

Tämä pikkukirjanen sisältää paljon tienviittoja, jotka ohjaavat ikigain etsijää eteenpäin. Kirjoittajat käyvät lyhyesti läpi mm. Viktor Franklin logoterapiaa ja Mihaly Csikszentmihalyin flow-teoriaa. Lisäksi kirjassa annetaan ohjeita erilaisiin fyysisiin harjoituksiin joogasta qigongiin. Kirjassa onkin hyvin paljon tuttua ainesta, sen sijaan itse ikigaista harmillisen vähän. Kirjoittajat ovat varsin kiintyneitä ajatukseen, että elämän tarkoitus on elää vähintään satavuotiaaksi ja niinpä he keskittyvät paljolti juuri pitkän iän salaisuuteen.

Kirjan kirjoittajat kävivätkin haastattelemassa (monen muun tutkijan ohella) Okinawan saaren satavuotiaita vanhuksia löytääkseen pitkän iän ja ikigain ytimen. Ja löytyihän se! Nämä pirteät vanhukset, joille 90 vuotta ei ole ikä eikä mikään, todistavat ennen kaikkea sitä, miten työnteko ja arkinen puuhastelu pitävät kehon ja mielen toiminnassa. Lisäksi yhteisöllisyys on avainasemassa - kyläläiset auttavat toisiaan ja juhlia järjestetään milloin mistäkin syystä. Aina on syytä lauluun ja tanssiin! Jokaisella on myös oma puutarha, jossa he aloittavat jo aamuvarhain puuhastelun. Kirjoittajat käyvät  myös läpi Okinawan asukkaiden ruokavaliota, joka ytimekkäästi kuuluu: syö monipuolisesti ja täytä vatsasi vain 80%. Ja päivänsä kannattaa aloittaa muiden japanilaisten tavoin lyhyellä liikuntahetkellä, "radio taisolla".



Our intuition and curiousity are very powerful internal compasses to help us connect with our ikigai. Follow those things you enjoy, and get away from or change those you dislike. Be led by your curiousity, and keep busy by doing things that fill you with meaning and happiness. It doesn't need to be a big thing: we might find meaning in being good parents or in helping our neighbors.

No niin, siinä se nyt sitten oli, se pitkän iän salaisuus. Työntekoa, liikunnallisuutta, kohtuullisesti monipuolista ravintoa ja lisäksi oma yhteisö, johon tuntee kuuluvansa. Ja miten sen ikigain sitten löytää? Paras neuvo lienee se, että jos jokin tekemäsi asia saa sinut flow-tilaan niin siinä on ikigaisi ydin!

***
Héctor Garcia & Francesc Miralles:
Ikigai - The Japanese Secret to a Long and Happy Life
Penguin Books 2016
194 sivua

Kommentit

  1. Huomenta! Ikigai voi olla näinä aikoina hakusessa kun huoli maailman tilasta täyttää ajatukset. Hienostipa löysit elämän mielekkyyden ytimen :) Ihanaa kun kirsikankukat kukkivat siellä - meillä sataa lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se ikigai löytyi sieltä kun alkoi miettiä mitkä asiat tuottavat iloa ja sen kuuluisan flow-tilan. Ainakin tämä kirjablogin pitäminen on yksi sellainen asia :) Mutta yritän saada vielä käsiini tuon sinun lukemasi Ken Mogin kirjan, luulen nimittäin että siinä mentiin hiukan syvemmälle tähän itse ikigain filosofiaan.

      Poista
  2. Minulla lojuu hyllyssäni tuo Ken Mogin Ikigai ja aloin sitä jo kerran lukea. En päässyt kovin pitkälle, kun jätin sen kesken :D Ehkä ajankohta oli väärä, voisi nostaa kirjan esille ja kokeilla uudemman kerran nyt kun melko lailla moni asia on muuttunut.

    Silmiinpistävän ihana muuten tuo kaupungilla otettu kirjakuvasi, sinistä taivasta ja kirsikankukkaa, unenomainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille kirjoille on oma paikkansa ja aikansa, ja tämä koronakotoilu on herättänyt päässä todella mielenkiintoisia pohdiskeluja! Tarvitsen elämääni ainakin enemmän ikigaita :)

      Kävin viime viikolla pikaisesti kaupungissa ja oli pakko käydä vilkaisemassa Kungsträdgårdenin kirsikkapuut, onneksi ehdin nähdä vielä kukat loppuloistossaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...