Koronamoodiin Ilkka Remestä - uhka vai mahdollisuus?

Nyt korona-aikana kirjablogini suosituimmiksi teksteiksi ovat nousseet kaksi postausta, jotka olen kirjoittanut Ilkka Remeksen kirjoista. Remes on selvästikin se kirjailija, joka näin kriisiaikana puhuttelee suomalaisia. En ole itse mikään täysiverinen Remes-fani, mutta molemmat lukemani kirjat menivät vauhdikkaasti ja lähes yhdellä istumalla, joten tunnustan Remeksen ansiot jännityskirjailijana (lähes) varauksetta. Vielä jos hän oppisi kirjoittamaan tarinoihinsa mielenkiintoisia naishahmoja niin olisin oikein tyytyväinen...

Kirjahyllyssäni on jo tovin odottanut kaksi lukematonta remestä ja haluankin nyt liittyä tähän suomalaisten korona-moodiin ja lukea yhden remeksen lisää. Valitsin tähän tarkoitukseen vuonna 2016 ilmestyneen dekkarin 'Kiirastuli'. Here we go...

Tarina alkaa Keuruulta, jossa pitäjän vanha puukirkko on joutunut tuhopolton kohteeksi. Ohikulkija on onnistunut kuvaamaan juuri ennen kirkon tuhoutumista seinään maalatun islamin uskonnon tunnukset, puolikuun ja tähden, ja kuva tulee pian julki sosiaalisen median kautta. Liiankin ilmiselvät jäljet johtavat läheiseen turvapaikkakeskukseen.

Ja sitten ollaankin jo Espoon Matinkylässä, jossa pyöritetään venäläisten trollikeskusta. Ja kuin sivulauseessa mainitaan (vai onko asia jo käsitelty edellisessä kirjassa?), että Venäjä on kohdistanut Suomeen sotilaallisia uhkatoimenpiteitä pitääkseen Suomen "ruodussa". Ruotsi on nimittäin liittynyt Natoon, ilmoittamatta siitä etukäteen naapurilleen Suomelle ja Venäjä ei halua Suomen lähtevän samalle tielle.

Tässä vaiheessa ollaan sivulla 50 ja takana on jo ainakin kolme murhaa. Ja Remestä jo vähän lukeneena osaan varautua vielä lukuisiin murhiin. En ala niitä tässä sen kummemmin luettelemaankaan, tarkempi juoniselostus löytyy esimerkiksi täältä Kirsin kirjanurkasta.

Kirjassa vilisee miehiä ja autoja niin, ettei meinaa perässä pysyä. Ystävällisesti Remes kuitenkin yhdistää miehet ja autot toisiinsa, joten aika pian pystyy tekemään syvällisempiä luonneanalyyseja kun ymmärtää, että on skoda-miehiä ja sitten on corvette-miehiä.

Ja onhan tässä kirjassa toki naisiakin. Tyttöystäviä ja vaimoja sekä juonitteleva vihervassari-kansanedustaja että suorastaan rikollinen Ludmila (voisiko näissä dekkareissa venäläiselle naiselle keksiä joskus jonkun muunkin nimen...). Kirjailijan mukaan naiset joko pettävät (yllättävän monet heistä oli jättänyt perheensä ja lapsensa) tai sitten naiset pitää pelastaa.

Koska olin lukenut Remestä jo aiemmin niin en ollut yllättynyt tästä yksiulotteisesta naiskuvasta, ehkä kuitenkin hieman pettynyt. Remes keskittyy edelleen enemmän autojen luonnekuvaukseen kuin naishahmojensa taustoittamiseen.

Mutta se seikka mikä tekee tästä kirjasta mielenkiintoisen on se, miten Remes punoo yhteen ihan mahdolliselta tuntuvia skenaarioita. Kyllähän se pukkaa kylmänhikeä otsalle jo pelkkä ajatus, että Venäjä lähettäisi rajalle kymmeniätuhansia pakolaisia!

Mielenkiintoinen on myös Remeksen kuvailema venäläinen trolliarmeija, joka ei kuitenkaan tuntunut ihan uskottavalta. Remeksen kirjassa se vaikutti lähinnä muutaman hämärätyypin puuhastelulta vaikka todellisuudessa tiedämme Venäjän kybersodan olevan ihan toisella tasolla. Ja kylmänhikeä pukkaa jälleen otsalle...

Sosiaalinen media saa ison roolin tässä Remeksen tarinassa mutta venäläisten trollien sijaan itse likaisen työn tekevät ne tuikitavalliset naamakirjalaiset, jotka nielevät pureskelematta trollien virittämät syötit.  Lopulta kirjan ydinajatus lienee tämä:

Viime kuukausien aikana sosiaalisessa mediassa oli esitetty niin kärkeviä kommentteja, että Larin mieleen oli usein noussut ajatus: voiko kukaan vihata suomalaista enemmän kuin toinen suomalainen...

Surullinen ajatus, joka itselläkin on välillä käynyt mielessä tuolla sosiaalisessa mediassa pyöriessä.

Mutta ei hullumpi juttu tosiaankaan lukea Ilkka Remestä täällä koronamoodin alhoissa. Sillä ainakin yksi asia tulee selväksi: tilanne voisi olla paljon, paljon huonompi...

***
Ilkka Remes: Kiirastuli
WSOY 2016