Siirry pääsisältöön

Koronamoodiin Ilkka Remestä - uhka vai mahdollisuus?



Nyt korona-aikana kirjablogini suosituimmiksi teksteiksi ovat nousseet kaksi postausta, jotka olen kirjoittanut Ilkka Remeksen kirjoista. Remes on selvästikin se kirjailija, joka näin kriisiaikana puhuttelee suomalaisia. En ole itse mikään täysiverinen Remes-fani, mutta molemmat lukemani kirjat menivät vauhdikkaasti ja lähes yhdellä istumalla, joten tunnustan Remeksen ansiot jännityskirjailijana (lähes) varauksetta. Vielä jos hän oppisi kirjoittamaan tarinoihinsa mielenkiintoisia naishahmoja niin olisin oikein tyytyväinen...

Kirjahyllyssäni on jo tovin odottanut kaksi lukematonta remestä ja haluankin nyt liittyä tähän suomalaisten korona-moodiin ja lukea yhden remeksen lisää. Valitsin tähän tarkoitukseen vuonna 2016 ilmestyneen dekkarin 'Kiirastuli'. Here we go...

Tarina alkaa Keuruulta, jossa pitäjän vanha puukirkko on joutunut tuhopolton kohteeksi. Ohikulkija on onnistunut kuvaamaan juuri ennen kirkon tuhoutumista seinään maalatun islamin uskonnon tunnukset, puolikuun ja tähden, ja kuva tulee pian julki sosiaalisen median kautta. Liiankin ilmiselvät jäljet johtavat läheiseen turvapaikkakeskukseen.

Ja sitten ollaankin jo Espoon Matinkylässä, jossa pyöritetään venäläisten trollikeskusta. Ja kuin sivulauseessa mainitaan (vai onko asia jo käsitelty edellisessä kirjassa?), että Venäjä on kohdistanut Suomeen sotilaallisia uhkatoimenpiteitä pitääkseen Suomen "ruodussa". Ruotsi on nimittäin liittynyt Natoon, ilmoittamatta siitä etukäteen naapurilleen Suomelle ja Venäjä ei halua Suomen lähtevän samalle tielle.

Tässä vaiheessa ollaan sivulla 50 ja takana on jo ainakin kolme murhaa. Ja Remestä jo vähän lukeneena osaan varautua vielä lukuisiin murhiin. En ala niitä tässä sen kummemmin luettelemaankaan, tarkempi juoniselostus löytyy esimerkiksi täältä Kirsin kirjanurkasta.

Kirjassa vilisee miehiä ja autoja niin, ettei meinaa perässä pysyä. Ystävällisesti Remes kuitenkin yhdistää miehet ja autot toisiinsa, joten aika pian pystyy tekemään syvällisempiä luonneanalyyseja kun ymmärtää, että on skoda-miehiä ja sitten on corvette-miehiä.

Ja onhan tässä kirjassa toki naisiakin. Tyttöystäviä ja vaimoja sekä juonitteleva vihervassari-kansanedustaja että suorastaan rikollinen Ludmila (voisiko näissä dekkareissa venäläiselle naiselle keksiä joskus jonkun muunkin nimen...). Kirjailijan mukaan naiset joko pettävät (yllättävän monet heistä oli jättänyt perheensä ja lapsensa) tai sitten naiset pitää pelastaa.

Koska olin lukenut Remestä jo aiemmin niin en ollut yllättynyt tästä yksiulotteisesta naiskuvasta, ehkä kuitenkin hieman pettynyt. Remes keskittyy edelleen enemmän autojen luonnekuvaukseen kuin naishahmojensa taustoittamiseen.

Mutta se seikka mikä tekee tästä kirjasta mielenkiintoisen on se, miten Remes punoo yhteen ihan mahdolliselta tuntuvia skenaarioita. Kyllähän se pukkaa kylmänhikeä otsalle jo pelkkä ajatus, että Venäjä lähettäisi rajalle kymmeniätuhansia pakolaisia!

Mielenkiintoinen on myös Remeksen kuvailema venäläinen trolliarmeija, joka ei kuitenkaan tuntunut ihan uskottavalta. Remeksen kirjassa se vaikutti lähinnä muutaman hämärätyypin puuhastelulta vaikka todellisuudessa tiedämme Venäjän kybersodan olevan ihan toisella tasolla. Ja kylmänhikeä pukkaa jälleen otsalle...

Sosiaalinen media saa ison roolin tässä Remeksen tarinassa mutta venäläisten trollien sijaan itse likaisen työn tekevät ne tuikitavalliset naamakirjalaiset, jotka nielevät pureskelematta trollien virittämät syötit.  Lopulta kirjan ydinajatus lienee tämä:

Viime kuukausien aikana sosiaalisessa mediassa oli esitetty niin kärkeviä kommentteja, että Larin mieleen oli usein noussut ajatus: voiko kukaan vihata suomalaista enemmän kuin toinen suomalainen...

Surullinen ajatus, joka itselläkin on välillä käynyt mielessä tuolla sosiaalisessa mediassa pyöriessä.

Mutta ei hullumpi juttu tosiaankaan lukea Ilkka Remestä täällä koronamoodin alhoissa. Sillä ainakin yksi asia tulee selväksi: tilanne voisi olla paljon, paljon huonompi...

***
Ilkka Remes: Kiirastuli
WSOY 2016

Kommentit

  1. Meilläkin on aika monta Remeksen kirjaa, sillä olen ostellut niitä miehelle vuosien saatossa. Eikä hänkään ole niitä lukenut. Lukee ennemmin venäläisiä klassikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä ainakin yksi Remes lukea, ihan mielenkiintoinen kokemus kurkistaa myös hänen maailmaansa. Mutta sitten äkkiä takaisin venäläisiin klassikoihin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

  Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...