Melodraamaa kerrakseen

Jos kaipaan viihdyttävää ja koskettavaa luettavaa niin hyllyssäni on siltä varalta aina joku lukematon romaani Maggie O'Farrellilta. Tämä brittikirjailija ei petä, jos haluaa melodraamaa ja sotkuisia perhesuhteita. Niin, ja rakkautta! Näissä kahdessa lukemassani kirjassa,  The Distance Between Us ja After You'd Gone, on kummassakin lähtökohtana kaksi rakastavaista, joiden ympärille kutoutuu jännitteitä, perhetragedioita ja salaisuuksia.

After You'd Gone alkaa sanoilla, jotka herättävät välittömästi sata kysymystä. "The day she would try to kill herself, she realized winter was coming again." Päähenkilö Alice lähtee hetken mielijohteesta lapsuuden kotikaupunkiinsa Edinburghiin. Ymmärrämme jo tässä vaiheessa, että hän ei voi hyvin. Jotain kauheaa on tapahtunut. Alice yllättää sisarensa, jotka tulevat tapaamaan häntä juna-asemalle.

Mutta yhtäkkiä Alice näkee jotain, joka saa hänet täysin pois tolaltaan ja hän ilmoittaa entistä hämmentyneemmille sisarilleen lähtevänsä saman tien takaisin Lontooseen. Saavuttuaan perille hän seisoo odottamassa liikennevaloissa kun hän yhtäkkiä saa päähänsä astua tielle ja jää auton alle. Alice kuljetetaan sairaalaan, jossa hän makaa koomassa.

Tässä kirjan alkuasetelma ja enempää tuskin uskallan paljastaa, etten pilaa mahdollista tulevaa lukukokemustanne. Mutta luvassa on siis rakkautta (joka saa paikoin ehkä nyyrikkimäisiäkin piirteitä) ja jännittäviä juonenkäänteitä. Lisäksi O'Farrell pitää tarinan otteessaan ihailtavalla jämäkkyydellä. Juoni ei pääse levähtämään (vaikka riskipaikkoja on useita) ja kaikkiin lukijan mieltä vaivaaviin kysymyksiin saadaan lopulta vastaus.

Pidän erityisesti O'Farrellin tavasta lomittaa eri kertojia ja aikatasoja niin, että tarinan jännite pysyy yllä. Olen hieman levoton lukija, joten minulle sopii tällainen paikasta ja ajasta toiseen hyppyyttäminen. Muistaakseni juuri tämä oli se seikka, joka hyydytti minut Ferranten Napoli-sarjan suhteen. Tarina puksutti menojaan kuin tasaisesti kulkeva juna ja kaikki tapahtumat tarjoiltiin lukijalle kronologisessa aikajärjestyksessä. Kyllästyn moisessa menossa heti alkusivuilla.

Maggie O'Farrell on kirjoittanut myös jo omaelämäkerrankin ja senkin hyvin omaperäiseen tyyliinsä. Kirjassaan I am, I am, I am kirjailija käy läpi siihenastista elämäänsä kertomalla kaikista niistä kerroista, jolloin hän on ollut lähellä kuolemaa. Kuolema on muuten mukana hyvin vahvasti myös tässä nyt lukemassani kirjassa, jossa kirjailija käy perinpohjaisesti läpi suruprosessia kaikkine siihen kuuluvine tuntemuksineen.

Tämä on O'Farrellin esikoiskirja, joten ymmärrettävästi kirjassa on parikin kohtaa, joissa kirjailija on viipynyt turhankin pitkään. Lisäksi tapahtumat ovat välillä vähän epäuskottavuuden rajoilla mutta toisaalta, todellisuus on tarua ihmeellisempää joten nielaisen tarinan kyllä sellaisenaan (paitsi että mielestäni Alice olisi voinut kääntyä juutalaisuuteen, jos se nyt oli niin tärkeä asia Johnin perheelle. Tätä seikkaa ei pariskunta ottanut kertaakaan edes puheeksi, mikä tuntui todella oudolta).

Viihdyttävä ja jännittävä tarina jälleen kerran Maggie O'Farrellilta. Onneksi hyllyssä on vielä odottamassa yksi avaamaton kirja tältä kirjailijalta!

**
Maggie O'Farrell: After You'd Gone (2000)
372 sivua