Siirry pääsisältöön

Loma jatkuu jännityksen ja retkeilyn merkeissä



Loma ja dekkarien luku jatkuu! Olemme saavuttaneet sen lomailun tason, jolloin kysymme toisiltamme että mikäs viikonpäivä tänään onkaan. Vaikka paluupäivä Ruotsiin lähestyy uhkaavaa vauhtia niin vielä ehtii tehdä retkiä ja lukea kirjoja.

Eilen teimme päiväretken Kouvolan asuntolamessuille ja löysimme matkalla Ankkapurhan puiston. Sinne mennään uudestaan! Tällä kertaa ehdimme testata vain kivimakasiinin mukavan kahvilan, pihan riippukeinun sekä käväistä avoinna olleessa kartanossa.


Alkuviikosta kävimme myös Kotka Rankissa. Saarihan on nyt avattu yleisölle oltuaan aikaisemmin suljettu sotilassaari. Saaren tunnelmaa hallitsee edelleen vahvasti 60- ja 70-lukujen rakennustyyli mutta löytyy sieltä yksi vanha venäläinen kasarmikin. Palveluja löytyy sen verran, että saarella voi syödä ja kahvitella. Ruoka oli maukasta mutta henkilökunta oli mitoitettu pienemmälle kävijämäärälle joten hoppu ei saa ruokavieraalla olla.

Rankissa kannattaa kävellä saaren toiseen päähän, jossa on hienot kalliot. Niiltä pääsee suhteellisen helposti uimaan ja samalla voi ihailla taustalla häämöttävää myyttistä Suursaarta.


Mutta retkeilyn välissä olen siis ehtinyt myös lukea. Jostain kirjablogista bongasin ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkarisarjan, jossa ohjaksia pitelee nuori poliisi Emma Sköld. Sarjan suomentaminen on aloitettu vasta kolmannesta osasta ja sitä on harmiteltu. Mutta nyt tämän ensimmäisen osan luettuani voin lohduttaa, että päätös lienee ollut harkittu. Juoni on aika kömpelö ja tapahtumien kulku osittain epäuskottavaa. Mutta kirja on ruotsiksi melko helppolukuista joten kannattaa kokeilla vaikka ruotsi ei olisikaan se vahvin kieli.

"Vila i frid" sijoittuu Tukholman laitamilla Nackassa sijaitsevaan Hasseluddenin japanilaiseen yasuragi-kylpylään. Kirjailija on kertonut käyneensä siellä useasti ja päättäneensä jo varhain, että kylpylän hämyisä tunnelma sopisi hyvin rikosromaanin tapahtumapaikaksi.

Eikä Sarenbrant säästelekään tässä tarinassaan, kylpylässä liikkuu nimittäin sarjamurhaaja! Kuolleita löytyy vähän sieltä sun täältä ja sekä rikostarkastaja Sköld että hotellinjohtaja Berg saavat painaa ympäripyöreitä päiviä. Näin maallikkona olisin ehkä sulkenut väliaikaisesti koko hotellin, varsinkin kun murhat houkuttelevat paikalle kansainvälisen median edustajia, mutta silloinhan koko juttu olisi jäänyt vain yhteen murhaan joten ymmärrän kirjailijan ratkaisun...

Kirjan parasta antia on se, että saamme tässä ensimmäisessä osassa tutustua itse Emma Sköldiin. Melkoista ihmissuhdehässäkkää on luvassa jo pelkästään Emman kautta ja kirjailija heittää heti syötiksi muutaman täyn - Emmalla on ongelmia niin isänsä kuin siskonsa kanssa. Lisäksi Emma toivoo tulevansa raskaaksi eikä asiaa helpota säännöllisen epäsäännölliset työajat ja asiasta motkottava kumppani.

Sarenbrant kirjoittaa sujuvasti ja vauhdikkaasti mutta hiukan kömpelöksi tämä sarjan avausosa siis jää. Kiinnostuin kuitenkin ja annan Emma Sköldille vielä toisen mahdollisuuden. Ja Suomesta kantautuneiden tietojen mukaan sarjan kolmas osa, siis se ensimmäinen suomennettu, olisi jo ihan kelpotyötä?

**
Sofie Sarenbrant: Vila i frid
Damm Förlag 2012

Helmet-lukuhaaste 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

Kommentit

  1. Olen menossa tuonne Rankin saarelle retkelle sunnuntaina. Kiitos, kun kerroit siitä, kuva on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotkassa on hieno saaristo! Kävimme toisena päivänä myös Kirkonmaalla, sieltäkin olisi hienoja kuvia jaettavaksi :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...