Siirry pääsisältöön

Neiti Etsivä 2.0


Lähdin vuoden alussa innokkaasti mukaan Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen ja innokkaana olen mukana edelleenkin, tässä vain kävi hiukan hassusti... Sattumalta kirjapinossani oli nimittäin pari kirjaa, jotka sopivat lokakuulle (tanska) ja päätin lukea ne samantien pois alta. Lokakuu olisi sitten sillä kuitattu. Mutta toinen tanskalaiskirjailijoista ei ole päästänyt minua otteestaan joten nyt junnaan lokakuussa ja luen tätä samaa kirjailijaa enkä muita kieliä ole ehtinyt edes harkitsemaan.

Tämä kirjailija on Hanne-Vibeke Holst, tanskalaisten ja ruotsalaistenkin kestosuosikki, josta olin toki kuullut mutta en ollut ymmärtänyt että hän olisi näin kertakaikkisen loistava kirjailija! Tämä on juuri sellaista viihdekirjallisuutta, jota olen etsinyt ja jota olen Ilkka Remekseltä turhaan toivonut. Remes kun keskittyy lähinnä aseiden ja autojen luonnekuvaukseen ja kirjojen harvat naishahmot ovat siitä yhdestä ja samasta sabluunasta. Jossain vaiheessa mietinkin olisiko olemassa vastaavanlaista jännityskirjallisuutta, jota naislukijakin voisi lukea ilman myötähäpeän värittämiä poskia. Ja vastaus on: kyllä! Hanne-Vibeke Holstin "Som pesten" on juuri se kirja.

Tanskalaislääkäri Karoline Branner on saanut työpaikan WHO:ssa Genevessä, jossa hän aloittaa tartuntatautien koordinaattorina. Mukaan lähtevät puoliso Jasper ja leikkikouluikäinen Hugo-poika. Jo ensisivuilta Holst lähtee kuitenkin rakentamaan sen mittaista henkilögalleriaa, että ymmärrän 840 sivun tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Teksti rakentuu lyhyehköistä kohtauksista, joissa usein nopeasti esitellään uusia henkilöitä. Selväksi käy sekin, että jokainen henkilö on jollakin tavalla merkityksellinen vaikka yhteys juoneen saattaa paljastua vasta myöhemmin.

Juoni lyhyesti: Tanskassa ilmaantuu yllättäen influenssa-alto, joka osoittautuu erittäin tappavaksi. Erityisesti nuoret miehet sairastuvat rajusti ja pian aletaan puhua tuhansista kuolonuhreista. Karoline huomaa sattumalta, että kuolleiden joukossa on erityisen paljon afrikkalaisperäistä väestöä. Mistä tämä johtuu? Ja pitäisikö heidän saada etuoikeus rokotuksia jaettaessa?

Tästä lähtee käyntiin sellainen vyyhti, jossa lukijaa kuljetetaan milloin Easyjetillä, milloin bisnesluokassa Kööpenhaminan, Geneven, Ugandan ja New Yorkin väliä. Holst löytää tähän aikalaisromaaniin aineksia niin Trumpista, Obamasta, Ugandan homodiskriminaatiosta, eutanasiasta, Italian mafiasta, huumekaupasta, syksyn 2015 pakolaisvirrasta, rasismista, Tanskan sisäpolitiikasta, aidsista, Geneven kansainvälisten järjestöjen valtahierarkioista, #metoosta... Tämän kaiken päälle vielä ihmissuhdehässäkkää juuri sen verran, että ei mene överiksi (vaikkakin Holst on pari kertaa vaarallisen lähellä sitä rajaa).

Eikä tätä lukiessa tarvitse naislukijan tosiaankaan kakistella. Holst kuvaa naishahmonsa juuri niin moniulotteisesti kuin ihminen tuppaa olla. Kirjailijan lempihahmo on tietysti Karoline, kaikkien kympintyttöjen suojeluspyhimys, jossa ruumillistuu Neiti Etsivä sellaisena kuin hän olisi nyt 2000-luvun aikuisena naisena. Karoline selvittää koko vyyhdin, vaikkakin apuna hänellä on tietysti joukko luottoihmisiä. Ja lopussa paha saa palkkansa...

Ainoa huono puoli on se, että käsittääkseni "Som pesten"-tiiliskiveä ei ole suomennettu vaikka Holstilta on joitakin muita teoksia ilmestynyt myös suomeksi. Itse luin kirjan ruotsiksi mutta suomeksi Holstilta löytyy esimerkiksi "Mitä he toisilleen tekivät", joka muistuttaa tyyliltään ja rakenteeltaan tätä uusinta. Joka tapauksessa vahva suositus ja kustantajalle terveisiä, että tällä olisi varmasti menekkiä Suomessa!

**
Hanne-Vibeke Holst: Som pesten
Albert Bonniers Förlag 2017

Helmet-lukuhaaste 2019: 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kirjankansibingo 2019: Piirroskuva

Tunnisteet:

Kommentit

  1. la plume8/6/19 09:24

    Tämähän on hupaisaa, minullakin on lokakuun kieli eli tanska jo ikään kuin hoidettu alta pois ;D Eli ihan vinksin vonksin menevät nämä kuukauden kielet tällä kertaa... (ja minä kun luulin, että tanska olisi hankala rasti...!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee8/6/19 19:31

      Tanska pääsi yllättämään! Mitä tanskalaiskirjailijoita olet itse löytänyt? /Mari

      Poista
  2. la plume9/6/19 01:02

    Luin Naja Marie Aidtin kirjan Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Minulta on pohjoismainen kirjallisuus jäänyt vähän paitsioon, pelkäsin sen olevan pelkkää Nordic Noiria nykyään, joten oli kiva löytää tällainen ihan toisenlainen kirja.

    Tämän postauksesi otsikko oli muuten mainio, olin pikkutyttönä suuri Neiti Etsivä fani ;) Täytyy siis laittaa Holstin nimi korvan taakse!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...
10 kommenttia
Lue lisää

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...
19 kommenttia
Lue lisää

Lukupinon ilot ja pettymykset - ja miten ryhdytään vastuulliseksi kirjastonkäyttäjäksi

  Olen nyt vihdoin ja viimein älynnyt, että kirjastovaraukset voi paussata! Tunsin tosin suurta haikeutta kun ilmoitin kirjaston tietokannalle, että seuraavan kerran kirjoja voi toimittaa minulle vasta huhtikuun lopussa. Siihen mennessä olisi nimittäin tarkoitus saada yliopiston lopputyö kasaan.  Mutta iloitaan nyt vielä sitäkin suuremmalla syyllä tästä käsillä olevasta pinosta, jonka olen onnistunut taas itselleni kasaamaan. Olen näitä kirjoja varaillut blogista ja kirjainstasta löytämieni vinkkien perusteella, kiitos taas kaikille vinkkaajille!  Aloitetaan kirjapinon pettymyksestä. Lea Ypin omaelämäkerrallinen teos "Vapaa" lapsuudesta 80-luvun Albaniassa on yksi viime vuosien sykähdyttävimmistä lukukokemuksistani. Niinpä Ypin uusin kirja "Indignity" meni heittämällä lukulistalleni. Mutta... Kirja jatkaa Albanian historian kuvauksella, mikä on teoksen parasta antia. Olen edelleen erittäin utelias kuulemaan lisää Albaniasta! Samalla kun nolottaa tajuta kuinka vähä...
2 kommenttia
Lue lisää

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää